Kaveria ei jätetä - Bändidynamiikan A ja O.

Kirja: Tuottajan käsikirja
Kirjonut: Elina Saksala
Teema: Johtaminen ja yrittäjyys
Pojoja: 2


Vuosi on jälleen vierähtänyt eteepäin ja Eeva -orkesteri on laskettu takaisin Monarin nuorisotilojen soittotiloihin. Yhtye teki myös henkilökohtaista historiaa esiintymällä Imatralla Rälläkkä-festeillä 10.10.2015. Tapahtuma on saavutus moneltakin osalta. Eevan yhdeksänvuotisen kehitysuran ajalle on mahtunut todella monenlaista kommervenkkiä ja kokoonpanomuutoksia, joissa itse olen enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti ollut toimintaa ohjaavana hahmona. Koen henkilökohtaisena saavutuksena sen, että olen saanut kerättyä ympärilleni kolme hyvää ystävää ja upeaa muusikkoa, joiden kanssa on ilo työskennellä, luoda ja louhia metallia. Innokkaasta luomisesta huolimatta yhdessä harjoittelu ja varsinkin keikalle lähteminen on osoittautunut välillä ylitsepääsemättömäksi haasteeksi. Yhtyeen ensimmäinen live-esiintyminen tapahtui talvella 2011 ja nyt heti perään syksyllä 2015. Uskon oppineeni tällä välillä, kuinka tätä bändiä pystyy sanan positiivisessa merkityksessä ohjailemaan. Opintiellä löytämäni teokset ja esseepohdiskelut ovat varmasti tuoneet oman osansa tästäkin taidosta. Aion pitää huolen, että Eeva esiintyy pian uudelleen.

Keskustelimme Lappeenrannan kaupungin nuorisotoimen henkilöstön kanssa mahdollisuudesta järjestää nuorille bändien-tapaamis-iltoja tai esimerkiksi bändipajoja. Ajatus sai muidenkin bändien jäsenissä pientä kannatusta, mutta myös pientä nurinaa. Ilmoille heitettiin ehdotus siitä, että bändipaja tarvitsee vetäjän, joka hahmottaa bändikokonaisuuden vetämistä ja johtamista. Jokaisen soittimen opettaminen toki saattaisi vaatia oman opettajansa, mutta olisi hyvä olla joku henkilö, joka ymmärtää jokaisesta jotakin. Olin hyvin lähellä ilmoittautua vapaa-ehtoiseksi, mutta jäin vielä epäröimään osaamistani asian suhteen.

Kun nyt lueskelin 'Tuottajan käsikirjaa', ymmärsin, että tehtävän työnkuva olisi jokseenkin musiikkituottajan työtä vastaava. Bändipajassa tosin tuskin tähdättäisiin äänilevyn ulossaantiin kovin pian, niin kuin normaalin tuottajan tehtävissä. Bänditoiminnan sujuvuudessa kaikkein tärkeintä on toisten kuunteleminen ja yhteisymmärryksen löytyminen. Tärkeintä on tehdä yhdessä. Jos yhtyeen jäsenet tulevat hyvin toimeen keskenään, kaikki muu on paljon helpompaa. Kaikkien tulee tehdä sitä mistä tykkää ja tykätä siitä mitä tekee. Avaan alle muutamia perustavanlaatuisia asioita, joita bändissä toimivan ihmisen on hyvä omaksua:

1. Bändi, yhtye tai orkesteri on yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Lähtökohtaisesti tasa-arvoinen tai sopimuksen mukaan poikkeava asettelu bändin jäsenten suhteissa tuo tasapainoa, varmuutta ja luottamusta. Jokainen soittaja on yhtä tärkeä kuin seuraava, jokainen soittaja on oman alansa ja soittimensa asiantuntija. Yhdessä soittaessa kaikki tukevat kaikkia. Rumpukomppi antaa kitaralle tahdin, basso täydentää kitaran soittoa, kosketinsoittajan soolo leikittelee kitaroiden sävelillä, jota rumpalin toiminta taas mukailee. Kukaan ei pysty yksin tuottamaan sitä mitä bändi kokonaisuutena pystyy.

2. Jotta voidaan soittaa yhdessä, täytyy olla konsensus siitä mitä soitetaan. Jos yksi jäsen tahtoo rokkia, toinen iskelmää, kolmas rakastaa rap-musiikkia ja neljäs näppäilisi mieluiten kitaraa kotisohvalla, voi olla haastavaa luoda tai soittaa musiikkia, joka miellyttää kaikkia. Toki se on mahdollista. Yhtyeen jäsenten tulee siis kuunnella, kuulla ja keskustella, jotta kaikki voivat olla toiminnan lähtökohdista samaa mieltä. "Kuunteleminen tarkoittaa sitä, että - - käyttää riittävästi aikaa työntekijöiden parissa, perehtyy heidän ajatuksiinsa ja on avoin uusille ideoilla. Oikeus tulla itse kuulluksi lunastetaan - - kuuntelemalla muita. Aito kuuleminen on avain työntekijöiden kannustamiseen ja tukemiseen. Keskustelemalla - - taas voi saada yhteisön ymmärtämään paremmin toiminnan ydintavoitteet. Ihmisten aito kohtaaminen onkin edellytys luottamuksen ja turvallisuuden luomiselle." (s. 44)

3. Avoin ja rehellinen, mutta kohtelias keskustelutyyli yhtyeen yhteisistä asioista kantaa hedelmää. Kun rumpali soittaa jatkuvasti ylitempoon eikä kitaristi ole vieläkään saanut opeteltua uutta biisiä on parasta keskustella asiasta ns. rakentavasti ja välttää "Etkö sä saatana vois joskus opetella soittaan?!" -tyylisiä letkautuksia. (Joita on ehkä itsekin tullut joskus viljeltyä.) Omat virheensä ja ongelmansa on hyvä myöntää rehellisesti, silloin kaveriakaan ei vituta niin paljon se että et osaa soittaa. Oleellista on myös sitoutua bändin toimintaan riittävästi. Tule treeneihin silloin kun sovitaan, muuten tuhlaat kaikkien aikaa. Josset pysty sitoutumaan bändiin, anna paikka jollekin joka pystyy.

4. Bändissä pitäisi olla kivaa. Yhtyeitä on monenlaisia ja niiden arvomaailmat ja järjestykset vaihtelevat. Bändissä on hyvä olla ymmärrys siitä, kuka tekee mitä ja miksi. Toiset ihmiset luovat jatkuvasti uutta musiikkia ja toiset tykkäävät enemmän soittaa toisten tekemää musiikkia. Yhtyeen tulee olla tietoinen jäsentensä ominaisuuksista ja toiveista. Jos kitaristi tykkää tehdä uusia biisejä, mutta rumpalilta niitä ei juuri irtoa, silloin rumpalin kannattaa soittaa mitä kitaristi pyytää. Kitaristin kannattaa myös kuunnella tarkkaan silloin kun rumpali kerrankin esittelee omia ideoitaan.
Soitat sitten muiden määrittämiä stemmoja ja biisejä, keskityt itse luomistyöhön tai tuot oman panoksesi yhtyeen yhteiseen luomiseen, bändissä toimimisesta pitäisi jäädä useammin hyvä kuin huono mieli. Jos bändissä ei ole kivaa, kyseessä on todennäköisesti ongelma jossain edellä mainitussa perusasiassa. Silloin kannattaa ottaa asia puheeksi ja joko yhtyeen muuttaa toimintaansa tai sitten etsiä itsellensä miellyttävämpi yhtye.

5. Bändin kanssa voi tehdä muutakin kuin soittaa. Jotta suhde bändikavereihin ei jää liian yksipuoliseksi, lähde heidän kanssaan sihi-juomalle, uimaan, katselemaan tyttöjä/poikia, heittämään frisbeegolfia, katsomaan lempiyhtyeenne keikkaa ja haaveilemalla yhdessä. Yhdessä haaveileminen on muuten ihan parhautta yhteistoiminnan kannalta. Opit tuntemaan bändiläisiä aidommin ja ymmärtämään heidän puheitaan ja tarpeitaan myös treenikämpällä.

Jos lähtisin vetämään bändipajaa, tahtoisin tuoda näitä asioita ensisijaisesti esille. Saksalan teoksessa tiivistetään hienosti ajatuksia siitä miten tällaista pajaa tai bändiä tulisi vetää:

"Yhteenvetona voisi sanoa, että johtajuuden ydin on siinä, että jokaiselle työyhteisön jäsenelle annetaan mahdollisuus menestyä. Tavoitteen pitää olla selvä ja riittävän haastava, työntekijöitä on rohkaistava ja kannustettava. Säännöllinen palaute ja oikeudenmukainen palkitsemisjärjestelmä kuuluvat asiaan. Ihmisiä kuunnellaan ja huutoon vastataan, kehitytään yhdessä. Ihmisten pitää saada tuntea ylpeyttä siitä mitä tekevät ja viihtyä työpaikallaan. Luovassa yhteisössä henkilöstöä tulisi ajatella kanssaihmisinä, ei alaisina. Ollaan ihmisiksi, kaikkine karvoinemme ja tunteinemme." (s. 47)

Teen tässä nähtävästi puolivahingossa myös kevyttä bändipajan tuotteistamista. Bändipajan 'tuottajan' tulee auttaa bändiläisiä löytämään yhteinen sävel. On hyvä varmistaa, että bändiläisillä on yhteinen kieli ja musiikillinen ymmärrys. Tarkoitus ei ole toimia kapellimestarina ja diktaattorina, kouluttaa nuorista vetäjän intressien mukaista tuotantokoneistoa, vaan ennemminkin osoittaa, että bändissä toimiminen on aivan samanlaista kuin missä tahansa muussakin ryhmässä tai organisaatiossa. Kaikilla työpaikoilla ja kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä on hyvä noudattaa tiettyjä yhteistoimintaa jouduttavia periaatteita - musiikkia soittava kokoonpano ei poikkea siitä mitenkään.

Sitten kun yhtye alkaa tuntea itsensä täydeksi ja toimintansa eteenpäin soljuvaksi, on mielettömän upeaa korostaa yhteisöllisyyttä tekemällä toiminnasta julkista. Yhteiset koettelemukset vahvistaa ja yhdessä tekeminen kohottaa itsetuntoa. Ensimmäinen yhdessä soitettu biisi. Ensimmäinen yhdessä tehty demo. Ensimmäinen yhdessä jännitetty, pelätty, odotettu ja upeasti suoritettu esiintyminen.

"Me tehtiin tää. Me. Katso. Yhdessä."


Eeva @ Rälläkkäfest 2015, Kuva (c) Kati Simpura

Pelko lamauttaa - Rahanhimo hajottaa

Teos: Osuuskuntamuotoinen markkinoinninopiskeluryhmäkokemukset
Teema: Liiketoimintaympäristön tuntemus
Pisteet: 3

Olen opiskellut markkinointia kohta noin viisi vuotta. Opiskeluni on tapahtunut osuuskuntamuotoisesti, eli opiskelujen oheen on perustettu osuuskunta, jonka mahdollistamin keinoin oppimisesta on tehty parempaa. Osuuskunta on siis oppimisen työkalu ja sellaisena siihen tulee suhtautua. Yritys, josta puhun on lopettanut olemassaolonsa jo riittävän kauan sitten, että uskallan puhua sen ongelmista julkisesti. Toivon, että tulevilla osuuskunnilla ei ole vastaavanlaisia ongelmia.

Yrityksessämme oli henkilöitä, jotka halusivat välttämättä tienata rahaa yrityksen saamista toimeksiannoista. Vaikka ajatus on sinänsä ihan järkevä, on se myös hyvin järjetön. Ensinnäkin, kiistelimme vastaanotettavista ja itse kehitetyistä projekteista. Jos projektista ei ollut tiedossa paksua tilipussia, tietyt äänekkäät tekijät vetäytyivät. Koko yrityshän oli käytännössä kouluprojekti, joten valtio takasi kaikkien hyvinvoinnin opintotuella.

Monet meistä tekivät töitä myös koulun ohella. Kun opiskelija tienaa riittävästi valuuttaa, Kela tiputtaa opintotuen määrää. Kelan viestinä on, että jos henkilöllä on riittävästi aikaa tehdä ylimääräisiä töitä, hän ei keskity opiskeluun niin hyvin kuin voisi. Siitä huolimatta tietyt toimijat kuitenkin osallistuivat yritystoimintaan ainoastaan rahankiilto silmissä.

Silloin kun minä hain kouluun, ajattelin ensisijaisesti uuden oppimista ja taitojen kartuttamista. Toiveeni ja tavoitteeni kouluaikana ja varmasti yhä sen jälkeenkin on ollut ensisijaisesti päästä kokemaan ja tekemään uusia hienoja asioita. Tämä oli selkeästi räikeästi ristiriidassa monien muiden kanssa.

Henkilöstön määrässä mitattuna yrityksemme oli suuri ja sen suomat mahdollisuudet äärettömät. Kelan suoma varma toimeentulo ja AMK:n tietotukiverkko esimerkiksi juridisista asioista olisi sallinut meille siipiemme kokeilun huomattavsti toteutunutta laajemmin. Pääsin toki yksin tai satunnaisilla pienillä kokoonpanoilla toteuttamaan omia ideoitani ja kehityksen aiheita, mutta näihin sain tukea yhteisöltä vain vähän, jos ollenkaan. Minua vaadittiin osoittamaan muille koostuvia hyötyjä siitä, että tein itseäni kiinnostavaa ja kehittävää projektia ilman rahallista palkkiota. Luonnollisesti tämän jälkeen kehittyneempänä työntekijänä olen yrityksellemme arvokkaampi työntekijä. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, kuinka olisimme voineet yhdessä tehdä asioita huomattavasti suuremmin.

Jos kyseessä olisi ollut taloudelliset ongelmat ja välttämättömyys tienata leipä pöytään, tilanne olisi toinen. Opintotuella pystyy elämään aivan mainiosti missä vain Suomessa. Kysymys on enemmän haluamisesta kuin pystymisestä.

Jos vaadit lisää liksaa, koska tahdot asua keskustan uusissa asunnoissa, sinun pitää elättää siellä kaksi kissaa, koira ja gerbiilipesue, kustantaa auto, bensat, verot ja vakuutukset, maksaa asuntolainaa ja perjantain ryyppyputket, uusia vaatteita ja turhia kulutustavaroita sekä äkkilähtöjä Bahaman saarille, olet elintasoahne ja kiittämätön sika. Et tarvitse näistä mitään.

Opiskelujen tarkoitus on oppia ja mahdollistaa tuleva rahanteko, eikä toimia rahantekovälineenä sinällään. Lopputuloksena et tee kumpaakaan kunnolla vaan molemmat huonosti. Mene töihin tai opiskele. Jos teet molempia, älä anna toisen häiritä toista. Josset osaa elää opintotuella, pidän ilomielin luennon siitä miten tämä tapahtuu helposti ja rahaa jää jopa säästöön.

Takaisin asiaan. Jos haluat rahaa, otat vain tehtäviä, joista sitä saa. Ja jotta et joutuisi ongelmiin, otat tehtäviä, joista suoriudut varmasti, koska joku tosiaan maksaa niiden tekemisestä ja huohottaa asiasta niskaasi. Maksullisuudesta syntyy suorituspaine. Koska teet vain tehtäviä, joista suoriudut, et koe kehitystä.

Mutta jos haluat rahan sijaan kehitystä ja kokemuksia, otat vain tehtäviä, joista niitä saa. Tulet kohtaamaan haasteita ja selviytymään niistä, koska tahdot selviytyä niistä. Saatat myös olla selviämättä haasteista, mutta opit niistä silti. Mahdollinen työnantajakaan ei voi hirttää sinua, koska ei sinulle mitään maksakaan. Hyvässä tapauksessa kyseessä on win-win, huonossakin tapauksessa silti ok-ok. Saamasi opintopisteet eivät ole riippuvaisia tilipussisi koosta, miksi siis olisi opiskelutoimintasikaan?
----------
Sinua motivoi parhaiten sinä itse, ei ulkopuoliset tekijät. Raha toimii motivaattorina vain heikosti. Henkilökohtaiset saavutukset taas mainiosti. (Katso tästä video aiheesta.) Kun teet hyvää työtä ilmaiseksi ja opit samalla entistä paremmaksi, luot itsellesi yrityssuhteita ja petaat tiesi hyviin bisneksiin myös tulevaisuudessa. Yrityskumppanisi tietää saavansa hyvää palvelua ja maksaa siitä mielellään. Jos olet riittävän hyvä tekemään bisnestä ilman lisäoppimista, lopeta koulu ja keskity yrittämiseen. Jätä aloituspaikat niitä tarvitseville.

Rikas opiskelija ei myöskään tee rahaansa opiskelemalla, joten keskitytään opiskellessa opiskeluun. Jos jokin asia on tekemisen arvoinen, on se myös sen arvoinen, että sen tekee kunnolla. Olisimpa ymmärtänyt itse tuolloin asian laidan ja kannattanut mielipidettäni voimakkaammin. Nyt kannustan tulevia opiskelijoita pitämään huolta siitä, että saatte tehdä mitä tahdotte.

Terveisiä vaan koulukavereille ja varsinkin tietylle koulun henkilöstölle, joka kannusti minua vilppiin ja tavoittelemaan huonoja tuloksia mahdollisimman nopeasti. Minä tulin kouluun oppimaan, maksoi mitä maksoi.

Musiikkialan bisneksistä

Teos:
Musiikkia - Sentenced ja Sibelius
Työkokemus - Lappeenrannan kaupunginorkesteri
Harrastuskokemus - 10 vuotta sekalaista musiikkiharrastuneisuutta.
Kuunneltuja ja luettuja haastatteluja muusikoilta - lukemattomia

Teema: Asiakkaan ja liiketoimintaympäristön tuntemus
Pisteet: 2
-------

Musiikki vastaa aina aikakautensa tarpeisiin ja samalla heijastaa aikakautensa tarpeita ja ihmisten tunteita. Myydäkseen hyvin, musiikin tulee vastata aikakautensa kysyntään.

Musiikki on poikkeuksellinen tuote kulutuskautensa vuoksi. Kappaleen käyttöikä riippuu kuulijasta eikä esimerkiksi tuotteen fyysisestä kulumisesta. Musiikki sinällään ei ole tuote, eikä palvelu, mutta sitä myydään sekä tuotteina (esim. cd) sekä palveluina (esim. live-keikka). Muusikon työ ei silti ole oikeastaan palveluammatti.

Minkälainen musiikki sitten myy? Miten kilpailu musiikin saralla tapahtuu? Aitoa hintakilpailua artistien välillä ei juuri tapahdu, koska "tuotteet" eivät ole samoja. Hinta voi kuitenkin vaikuttaa kuluttajan valintaan jos esimerkiksi samana iltana esiintyy kaksi mieluisaa artistia ja kuluttajan budjetti riittää vain yhteen. Samankaltaisesti myös festivaaleille esiintyjiä etsivä joutuu valitsemaan kutsuttavia artisteja heidän keikkaliksansa huomioon ottaen.

Alunperin Muhokselta kotoisin oleva metallimusiikkia esittävä Sentenced on moneen kertaan leimattu yltiö-melankolisen mustan rokin kärkibändeiksi ja kansainvälisestikin menestyneeksi. Miksi? Mitä kuulija saa irti Sentencedin musiikista? Tarttuvia melankolisia melodioita, raskasta riffittelyä, itsetuhon ja kuolemanhalun kanssa surullisen aidosti leikittelevää sanailua. Ehkä se on juuri se aitous, joka viehättää. Yhtyeen mustaan huumoriin on helppo samaistua - kaikilla on joskus paha päivä.

Sentenced.

Sentencedin musiikki kuvaa tiettyä osaa suomalaisesta mielenmaisemasta - sitä pimeää osaa.  Näen selkeän ja helpon yhteyden esimerkiksi Sibeliuksen Finlandiassa ja Sentencedin Mourn kappaleessa. Molemmat tuovat eri tavoin mieleen synkän ja talvisen, mutta kauniin suomalaisen korpimaiseman  unohtamatta pakkasen kuristavaa tuskaa. Ensimmäinen on kuitenkin julkaistu 1899 ja jälkimmäinen 1998, mutta kaikessa sanattomuudessaan ja musiikillisessa poikkeavuudessaan ne tarjoilevat hyvin samankaltaisia tunnetiloja ja mielikuvia. Maailma muusikoiden ympärillä on muuttunut, mutta kysyntä on samanlaista.

Maailma on pullollaan mitä moninaisempia esiintyjiä, niin musiikin kuin muunkin taiteen suhteen. Ne kaikki reagoivat jollain tapaa ihmisten tarpeisiin ja kysyntään. Vaikka ko. taide ei saisi ollenkaan yleisöä, taiteen luojan tulisi kaiken järjen mukaan saada luomisesta silti oma tyydytyksensä. Musiikin ja muiden taide-alojen historiasta voi tulkita todella paljon niitä ympäröineen maailman historiaa ja erilaisten kysyntäkäyrien syntymistä. 

Genreissähän nykyään löytyy vaikka mitä. On klassista ja sen monia variaatioita, pianomusiikkia, countrya, bluesia, bluegrassia, jazzia, funkkia, punkkia, rokkia, metallia, poppia, iskelmää, tanssimusiikkia, teknoa, be-poppia, räppiä, hiphoppia, dubsteppiä ja satoja muita. Näille kaikille on lukemattomia etuliitteitä hard-, love-, black-, death-, popular-, acapella- ja tätäkin listaa voisi jatkaa huomattavasti enemmän kuin osaan itsekään luetella. Kaikille musiikkityyleille löytyy omat kuluttajansa, oma asiakaskuntansa. Miten musiikille sitten oikein luodaan arvoa? Tai miten sille luodaan lisää kysyntää? Mikä tekee biisistä tai esiintyjästä tai musiikkityylistä hyvän?

Musiikillisen esityksen arvoon vaikuttaa omien tulkintojeni mukaan mm. seuraavat asiat:

- Sanoitukset. Oivaltavat, aidot ja helposti läheistyttävät sekä samaistuttavat sanoitukset tekevät kappaleesta mielenkiintoisen ja tunteita herättävän. Henkilökohtaisesti koen, että esimerkiksi Haloo Helsinki! on synnyttänyt nousukiitonsa osin erittäin laadukkaiden sanoitustensa vuoksi, kun taas esim. Wiz Khalifan lyriikat olisivat todennäköisesti esikoululaisenkin kynän jäljiltä nykyistä mielenkiintoisemmat. Esiintyjät tarjoavatkin hyvin erilaisia tuotteita, eikä niitä sinällään pidä vertailla liian mustavalkoisesti.

- Valtavirta vs. Niche. On musiikkia, joka soi radiossa ja on musiikkia, joka ei soi radiossa. Radiokanavat pyrkivät yleensä maksimoimaan kuulijamääräänsä ja siksi siis soittavat mahdollisimman laajaa yleisöä miellyttävää musiikkia. Yleensä tosin kun yritetään miellyttää kaikkia, ei miellytetä oikeastaan ketään. Pelkistäen voisi siis sanoa, että kappaleen tulee olla erittäin hyvä ja suosittu, jotta sitä soitetaan radiossa, mutta todennäköisesti se ei juuri siksi ole kovin kummoinen. Poikkeuksia toki löytyy. Henkilökohtaisesti koen, että miltä tahansa radiokanavalta noin 10 % musiikista on ihan hyvää ja loput voisi jättää pois. 

Jos artisti taasen päättää olla tavoittelematta lähtökohtaisesti yleisön mielihyvää vaan omaa mielihyväänsä, ottaa hän riskin, että ketään ei kiinnosta kuulla hänen tuotantoaan ja täten rahan tekeminen vaikeutuu. Toisaalta hän ottaa myös riskin, että saattaa menestyä todella hyvin.

- Ulkomusiikilliset tekijät. Levynkannet, bändipaidat, merkit, liput, pinssit, dvd:t, musiikkivideot, lavaesiintyminen, lavasteet, lavakarisma, mahdolliset välispiikit ja ikävä kyllä ulkonäkö sekä muu muotitietoisuus tai tiedostamattomuus.

- Markkinointi. Joka tapahtuu nykyään hyvin eritavalla kuin ennen. Musiikin kulutustapa on muuttunut ja sen vuoksi sitä tulee markkinoidakin hyvin eri tavalla. Kun musiikkia esitettiin lähinnä linnanhovissa, trubaduurien ja kamariorkesterien tuli suunnata puskaradionsa lähinnä kuninkaaseen ja rikkaisiin aatelisiin. Vielä parikymmentä vuotta sitten musiikkia myytiin vinyyleissä ja cd-levyillä ja artistien menestystä mitattiin myytyjen albumien määrällä. Nykyään kaikki fyysiset musiikinsiirtovälineet alkavat vaipua unholaan ja niitä sijaistamaan on noussut internet ja sen suomat palvelut, Spotify, Loudr, Youtube ja muut. Maksuperiaate on siirtynyt kuninkaan kuuleman koko illan musisoinnin jälkeisestä almusta konkreettisiin cd-levyihin soittimineen ja sieltä taas bittimaailmaan yksittäisistä kappaleista tai kuulemisista maksamiseen. Nykyään on jo paljon artisteja, jotka julkaisevat pelkästään singlejä, tekevät niille musiikkivideon ja esittävät sitä internetissä ja tekevät näin elatonsa. Kokonaisia levyjä he eivät välttämättä julkaise koskaan.

- Musiikki. Tottakai, laadukas musiikki on laadukasta ja haluttua. Soitto- ja sävellystaito, sävelillä leikittely ja ihmisen sisimpään olemukseen iskeytyvä melodiointi ratkaisee loppupeleissä artistin lopullisen menestyksen.

"Musiikki" on tuotteena/palveluna käsittämättömän monipuolinen ja sovellettava. Sitä voi kuluttaa eri muodoissa viihteenä, sitä käytetään kokemusta voimistavana taustamusiikkina elokuvissa ja peleissä sekä johdatellaan ihmisiä kaupoissa ja kauppakeskuksissa. Musiikkia käytetään tehokeinona mainoksissa, sitä tarjoillaan ravintoloissa tanssittavaksi ja seurustelutarkoituksiin tai jopa mukana laulettavaksi karaokena. Musiikkia myös tulkitaan, tutkitaan, analysoidaan ja arvioidaan ja siitä julkaistaan lehtiä, kirjoja ja elokuvia. Musiikin ymmärrystä, soittamista, laulamista, teoriaa ja sävellystaitoa opetetaan lukuisissa paikoissa monin eri tavoin. Jotta musiikki siirtyy säveltäjältä kuulijalle, saatetaan tarvita säveltäjän lisäksi sanoittaja, esittäjä, soittajia, tuottaja, äänitysalan ammattilainen tai useampi, levy-yhtiö, markkinoijia, jakelija ja jälleenmyyjä. Sen lisäksi tarvitaan kattava lajitelma välineitä ja työkaluja säveltämiseen, soittamiseen, sovittamiseen, äänittämiseen ja kaikkiin muihinkin työvaiheisiin. Helpoimmillaan muusikko istahtaa yleisön eteen ja esittää kappaleensa, mutta halutessaan tarjota välintöntä suuremmalle yleisölle, työvaiheita ja työntekijöitä voidaan tarvita lukuisia.

Usein kuulee sanottavan, että nykyään musiikilla on vaikea elää, eikä musiikista oikein makseta. Tämä pitää varmasti paikkansa, varsinkin jos kyseessä on tiukasti omaa juttuaan tekevä muusikko, joka tahtoo selvitä taloudellisesti ainoastaan tekemällä omaa musiikkia. Riski on valtava. Mutta musiikin alalla ylipäätään mahdollisuudet ovat niin mielettömän valtavat ja aina olemassa, että musiikkia ymmärtävällä monityöläisellä ei varmasti tule ikinä olemaan töistä pulaa.