Kaveria ei jätetä - Bändidynamiikan A ja O.

Kirja: Tuottajan käsikirja
Kirjonut: Elina Saksala
Teema: Johtaminen ja yrittäjyys
Pojoja: 2


Vuosi on jälleen vierähtänyt eteepäin ja Eeva -orkesteri on laskettu takaisin Monarin nuorisotilojen soittotiloihin. Yhtye teki myös henkilökohtaista historiaa esiintymällä Imatralla Rälläkkä-festeillä 10.10.2015. Tapahtuma on saavutus moneltakin osalta. Eevan yhdeksänvuotisen kehitysuran ajalle on mahtunut todella monenlaista kommervenkkiä ja kokoonpanomuutoksia, joissa itse olen enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti ollut toimintaa ohjaavana hahmona. Koen henkilökohtaisena saavutuksena sen, että olen saanut kerättyä ympärilleni kolme hyvää ystävää ja upeaa muusikkoa, joiden kanssa on ilo työskennellä, luoda ja louhia metallia. Innokkaasta luomisesta huolimatta yhdessä harjoittelu ja varsinkin keikalle lähteminen on osoittautunut välillä ylitsepääsemättömäksi haasteeksi. Yhtyeen ensimmäinen live-esiintyminen tapahtui talvella 2011 ja nyt heti perään syksyllä 2015. Uskon oppineeni tällä välillä, kuinka tätä bändiä pystyy sanan positiivisessa merkityksessä ohjailemaan. Opintiellä löytämäni teokset ja esseepohdiskelut ovat varmasti tuoneet oman osansa tästäkin taidosta. Aion pitää huolen, että Eeva esiintyy pian uudelleen.

Keskustelimme Lappeenrannan kaupungin nuorisotoimen henkilöstön kanssa mahdollisuudesta järjestää nuorille bändien-tapaamis-iltoja tai esimerkiksi bändipajoja. Ajatus sai muidenkin bändien jäsenissä pientä kannatusta, mutta myös pientä nurinaa. Ilmoille heitettiin ehdotus siitä, että bändipaja tarvitsee vetäjän, joka hahmottaa bändikokonaisuuden vetämistä ja johtamista. Jokaisen soittimen opettaminen toki saattaisi vaatia oman opettajansa, mutta olisi hyvä olla joku henkilö, joka ymmärtää jokaisesta jotakin. Olin hyvin lähellä ilmoittautua vapaa-ehtoiseksi, mutta jäin vielä epäröimään osaamistani asian suhteen.

Kun nyt lueskelin 'Tuottajan käsikirjaa', ymmärsin, että tehtävän työnkuva olisi jokseenkin musiikkituottajan työtä vastaava. Bändipajassa tosin tuskin tähdättäisiin äänilevyn ulossaantiin kovin pian, niin kuin normaalin tuottajan tehtävissä. Bänditoiminnan sujuvuudessa kaikkein tärkeintä on toisten kuunteleminen ja yhteisymmärryksen löytyminen. Tärkeintä on tehdä yhdessä. Jos yhtyeen jäsenet tulevat hyvin toimeen keskenään, kaikki muu on paljon helpompaa. Kaikkien tulee tehdä sitä mistä tykkää ja tykätä siitä mitä tekee. Avaan alle muutamia perustavanlaatuisia asioita, joita bändissä toimivan ihmisen on hyvä omaksua:

1. Bändi, yhtye tai orkesteri on yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Lähtökohtaisesti tasa-arvoinen tai sopimuksen mukaan poikkeava asettelu bändin jäsenten suhteissa tuo tasapainoa, varmuutta ja luottamusta. Jokainen soittaja on yhtä tärkeä kuin seuraava, jokainen soittaja on oman alansa ja soittimensa asiantuntija. Yhdessä soittaessa kaikki tukevat kaikkia. Rumpukomppi antaa kitaralle tahdin, basso täydentää kitaran soittoa, kosketinsoittajan soolo leikittelee kitaroiden sävelillä, jota rumpalin toiminta taas mukailee. Kukaan ei pysty yksin tuottamaan sitä mitä bändi kokonaisuutena pystyy.

2. Jotta voidaan soittaa yhdessä, täytyy olla konsensus siitä mitä soitetaan. Jos yksi jäsen tahtoo rokkia, toinen iskelmää, kolmas rakastaa rap-musiikkia ja neljäs näppäilisi mieluiten kitaraa kotisohvalla, voi olla haastavaa luoda tai soittaa musiikkia, joka miellyttää kaikkia. Toki se on mahdollista. Yhtyeen jäsenten tulee siis kuunnella, kuulla ja keskustella, jotta kaikki voivat olla toiminnan lähtökohdista samaa mieltä. "Kuunteleminen tarkoittaa sitä, että - - käyttää riittävästi aikaa työntekijöiden parissa, perehtyy heidän ajatuksiinsa ja on avoin uusille ideoilla. Oikeus tulla itse kuulluksi lunastetaan - - kuuntelemalla muita. Aito kuuleminen on avain työntekijöiden kannustamiseen ja tukemiseen. Keskustelemalla - - taas voi saada yhteisön ymmärtämään paremmin toiminnan ydintavoitteet. Ihmisten aito kohtaaminen onkin edellytys luottamuksen ja turvallisuuden luomiselle." (s. 44)

3. Avoin ja rehellinen, mutta kohtelias keskustelutyyli yhtyeen yhteisistä asioista kantaa hedelmää. Kun rumpali soittaa jatkuvasti ylitempoon eikä kitaristi ole vieläkään saanut opeteltua uutta biisiä on parasta keskustella asiasta ns. rakentavasti ja välttää "Etkö sä saatana vois joskus opetella soittaan?!" -tyylisiä letkautuksia. (Joita on ehkä itsekin tullut joskus viljeltyä.) Omat virheensä ja ongelmansa on hyvä myöntää rehellisesti, silloin kaveriakaan ei vituta niin paljon se että et osaa soittaa. Oleellista on myös sitoutua bändin toimintaan riittävästi. Tule treeneihin silloin kun sovitaan, muuten tuhlaat kaikkien aikaa. Josset pysty sitoutumaan bändiin, anna paikka jollekin joka pystyy.

4. Bändissä pitäisi olla kivaa. Yhtyeitä on monenlaisia ja niiden arvomaailmat ja järjestykset vaihtelevat. Bändissä on hyvä olla ymmärrys siitä, kuka tekee mitä ja miksi. Toiset ihmiset luovat jatkuvasti uutta musiikkia ja toiset tykkäävät enemmän soittaa toisten tekemää musiikkia. Yhtyeen tulee olla tietoinen jäsentensä ominaisuuksista ja toiveista. Jos kitaristi tykkää tehdä uusia biisejä, mutta rumpalilta niitä ei juuri irtoa, silloin rumpalin kannattaa soittaa mitä kitaristi pyytää. Kitaristin kannattaa myös kuunnella tarkkaan silloin kun rumpali kerrankin esittelee omia ideoitaan.
Soitat sitten muiden määrittämiä stemmoja ja biisejä, keskityt itse luomistyöhön tai tuot oman panoksesi yhtyeen yhteiseen luomiseen, bändissä toimimisesta pitäisi jäädä useammin hyvä kuin huono mieli. Jos bändissä ei ole kivaa, kyseessä on todennäköisesti ongelma jossain edellä mainitussa perusasiassa. Silloin kannattaa ottaa asia puheeksi ja joko yhtyeen muuttaa toimintaansa tai sitten etsiä itsellensä miellyttävämpi yhtye.

5. Bändin kanssa voi tehdä muutakin kuin soittaa. Jotta suhde bändikavereihin ei jää liian yksipuoliseksi, lähde heidän kanssaan sihi-juomalle, uimaan, katselemaan tyttöjä/poikia, heittämään frisbeegolfia, katsomaan lempiyhtyeenne keikkaa ja haaveilemalla yhdessä. Yhdessä haaveileminen on muuten ihan parhautta yhteistoiminnan kannalta. Opit tuntemaan bändiläisiä aidommin ja ymmärtämään heidän puheitaan ja tarpeitaan myös treenikämpällä.

Jos lähtisin vetämään bändipajaa, tahtoisin tuoda näitä asioita ensisijaisesti esille. Saksalan teoksessa tiivistetään hienosti ajatuksia siitä miten tällaista pajaa tai bändiä tulisi vetää:

"Yhteenvetona voisi sanoa, että johtajuuden ydin on siinä, että jokaiselle työyhteisön jäsenelle annetaan mahdollisuus menestyä. Tavoitteen pitää olla selvä ja riittävän haastava, työntekijöitä on rohkaistava ja kannustettava. Säännöllinen palaute ja oikeudenmukainen palkitsemisjärjestelmä kuuluvat asiaan. Ihmisiä kuunnellaan ja huutoon vastataan, kehitytään yhdessä. Ihmisten pitää saada tuntea ylpeyttä siitä mitä tekevät ja viihtyä työpaikallaan. Luovassa yhteisössä henkilöstöä tulisi ajatella kanssaihmisinä, ei alaisina. Ollaan ihmisiksi, kaikkine karvoinemme ja tunteinemme." (s. 47)

Teen tässä nähtävästi puolivahingossa myös kevyttä bändipajan tuotteistamista. Bändipajan 'tuottajan' tulee auttaa bändiläisiä löytämään yhteinen sävel. On hyvä varmistaa, että bändiläisillä on yhteinen kieli ja musiikillinen ymmärrys. Tarkoitus ei ole toimia kapellimestarina ja diktaattorina, kouluttaa nuorista vetäjän intressien mukaista tuotantokoneistoa, vaan ennemminkin osoittaa, että bändissä toimiminen on aivan samanlaista kuin missä tahansa muussakin ryhmässä tai organisaatiossa. Kaikilla työpaikoilla ja kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä on hyvä noudattaa tiettyjä yhteistoimintaa jouduttavia periaatteita - musiikkia soittava kokoonpano ei poikkea siitä mitenkään.

Sitten kun yhtye alkaa tuntea itsensä täydeksi ja toimintansa eteenpäin soljuvaksi, on mielettömän upeaa korostaa yhteisöllisyyttä tekemällä toiminnasta julkista. Yhteiset koettelemukset vahvistaa ja yhdessä tekeminen kohottaa itsetuntoa. Ensimmäinen yhdessä soitettu biisi. Ensimmäinen yhdessä tehty demo. Ensimmäinen yhdessä jännitetty, pelätty, odotettu ja upeasti suoritettu esiintyminen.

"Me tehtiin tää. Me. Katso. Yhdessä."


Eeva @ Rälläkkäfest 2015, Kuva (c) Kati Simpura

Pelko lamauttaa - Rahanhimo hajottaa

Teos: Osuuskuntamuotoinen markkinoinninopiskeluryhmäkokemukset
Teema: Liiketoimintaympäristön tuntemus
Pisteet: 3

Olen opiskellut markkinointia kohta noin viisi vuotta. Opiskeluni on tapahtunut osuuskuntamuotoisesti, eli opiskelujen oheen on perustettu osuuskunta, jonka mahdollistamin keinoin oppimisesta on tehty parempaa. Osuuskunta on siis oppimisen työkalu ja sellaisena siihen tulee suhtautua. Yritys, josta puhun on lopettanut olemassaolonsa jo riittävän kauan sitten, että uskallan puhua sen ongelmista julkisesti. Toivon, että tulevilla osuuskunnilla ei ole vastaavanlaisia ongelmia.

Yrityksessämme oli henkilöitä, jotka halusivat välttämättä tienata rahaa yrityksen saamista toimeksiannoista. Vaikka ajatus on sinänsä ihan järkevä, on se myös hyvin järjetön. Ensinnäkin, kiistelimme vastaanotettavista ja itse kehitetyistä projekteista. Jos projektista ei ollut tiedossa paksua tilipussia, tietyt äänekkäät tekijät vetäytyivät. Koko yrityshän oli käytännössä kouluprojekti, joten valtio takasi kaikkien hyvinvoinnin opintotuella.

Monet meistä tekivät töitä myös koulun ohella. Kun opiskelija tienaa riittävästi valuuttaa, Kela tiputtaa opintotuen määrää. Kelan viestinä on, että jos henkilöllä on riittävästi aikaa tehdä ylimääräisiä töitä, hän ei keskity opiskeluun niin hyvin kuin voisi. Siitä huolimatta tietyt toimijat kuitenkin osallistuivat yritystoimintaan ainoastaan rahankiilto silmissä.

Silloin kun minä hain kouluun, ajattelin ensisijaisesti uuden oppimista ja taitojen kartuttamista. Toiveeni ja tavoitteeni kouluaikana ja varmasti yhä sen jälkeenkin on ollut ensisijaisesti päästä kokemaan ja tekemään uusia hienoja asioita. Tämä oli selkeästi räikeästi ristiriidassa monien muiden kanssa.

Henkilöstön määrässä mitattuna yrityksemme oli suuri ja sen suomat mahdollisuudet äärettömät. Kelan suoma varma toimeentulo ja AMK:n tietotukiverkko esimerkiksi juridisista asioista olisi sallinut meille siipiemme kokeilun huomattavsti toteutunutta laajemmin. Pääsin toki yksin tai satunnaisilla pienillä kokoonpanoilla toteuttamaan omia ideoitani ja kehityksen aiheita, mutta näihin sain tukea yhteisöltä vain vähän, jos ollenkaan. Minua vaadittiin osoittamaan muille koostuvia hyötyjä siitä, että tein itseäni kiinnostavaa ja kehittävää projektia ilman rahallista palkkiota. Luonnollisesti tämän jälkeen kehittyneempänä työntekijänä olen yrityksellemme arvokkaampi työntekijä. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, kuinka olisimme voineet yhdessä tehdä asioita huomattavasti suuremmin.

Jos kyseessä olisi ollut taloudelliset ongelmat ja välttämättömyys tienata leipä pöytään, tilanne olisi toinen. Opintotuella pystyy elämään aivan mainiosti missä vain Suomessa. Kysymys on enemmän haluamisesta kuin pystymisestä.

Jos vaadit lisää liksaa, koska tahdot asua keskustan uusissa asunnoissa, sinun pitää elättää siellä kaksi kissaa, koira ja gerbiilipesue, kustantaa auto, bensat, verot ja vakuutukset, maksaa asuntolainaa ja perjantain ryyppyputket, uusia vaatteita ja turhia kulutustavaroita sekä äkkilähtöjä Bahaman saarille, olet elintasoahne ja kiittämätön sika. Et tarvitse näistä mitään.

Opiskelujen tarkoitus on oppia ja mahdollistaa tuleva rahanteko, eikä toimia rahantekovälineenä sinällään. Lopputuloksena et tee kumpaakaan kunnolla vaan molemmat huonosti. Mene töihin tai opiskele. Jos teet molempia, älä anna toisen häiritä toista. Josset osaa elää opintotuella, pidän ilomielin luennon siitä miten tämä tapahtuu helposti ja rahaa jää jopa säästöön.

Takaisin asiaan. Jos haluat rahaa, otat vain tehtäviä, joista sitä saa. Ja jotta et joutuisi ongelmiin, otat tehtäviä, joista suoriudut varmasti, koska joku tosiaan maksaa niiden tekemisestä ja huohottaa asiasta niskaasi. Maksullisuudesta syntyy suorituspaine. Koska teet vain tehtäviä, joista suoriudut, et koe kehitystä.

Mutta jos haluat rahan sijaan kehitystä ja kokemuksia, otat vain tehtäviä, joista niitä saa. Tulet kohtaamaan haasteita ja selviytymään niistä, koska tahdot selviytyä niistä. Saatat myös olla selviämättä haasteista, mutta opit niistä silti. Mahdollinen työnantajakaan ei voi hirttää sinua, koska ei sinulle mitään maksakaan. Hyvässä tapauksessa kyseessä on win-win, huonossakin tapauksessa silti ok-ok. Saamasi opintopisteet eivät ole riippuvaisia tilipussisi koosta, miksi siis olisi opiskelutoimintasikaan?
----------
Sinua motivoi parhaiten sinä itse, ei ulkopuoliset tekijät. Raha toimii motivaattorina vain heikosti. Henkilökohtaiset saavutukset taas mainiosti. (Katso tästä video aiheesta.) Kun teet hyvää työtä ilmaiseksi ja opit samalla entistä paremmaksi, luot itsellesi yrityssuhteita ja petaat tiesi hyviin bisneksiin myös tulevaisuudessa. Yrityskumppanisi tietää saavansa hyvää palvelua ja maksaa siitä mielellään. Jos olet riittävän hyvä tekemään bisnestä ilman lisäoppimista, lopeta koulu ja keskity yrittämiseen. Jätä aloituspaikat niitä tarvitseville.

Rikas opiskelija ei myöskään tee rahaansa opiskelemalla, joten keskitytään opiskellessa opiskeluun. Jos jokin asia on tekemisen arvoinen, on se myös sen arvoinen, että sen tekee kunnolla. Olisimpa ymmärtänyt itse tuolloin asian laidan ja kannattanut mielipidettäni voimakkaammin. Nyt kannustan tulevia opiskelijoita pitämään huolta siitä, että saatte tehdä mitä tahdotte.

Terveisiä vaan koulukavereille ja varsinkin tietylle koulun henkilöstölle, joka kannusti minua vilppiin ja tavoittelemaan huonoja tuloksia mahdollisimman nopeasti. Minä tulin kouluun oppimaan, maksoi mitä maksoi.

Musiikkialan bisneksistä

Teos:
Musiikkia - Sentenced ja Sibelius
Työkokemus - Lappeenrannan kaupunginorkesteri
Harrastuskokemus - 10 vuotta sekalaista musiikkiharrastuneisuutta.
Kuunneltuja ja luettuja haastatteluja muusikoilta - lukemattomia

Teema: Asiakkaan ja liiketoimintaympäristön tuntemus
Pisteet: 2
-------

Musiikki vastaa aina aikakautensa tarpeisiin ja samalla heijastaa aikakautensa tarpeita ja ihmisten tunteita. Myydäkseen hyvin, musiikin tulee vastata aikakautensa kysyntään.

Musiikki on poikkeuksellinen tuote kulutuskautensa vuoksi. Kappaleen käyttöikä riippuu kuulijasta eikä esimerkiksi tuotteen fyysisestä kulumisesta. Musiikki sinällään ei ole tuote, eikä palvelu, mutta sitä myydään sekä tuotteina (esim. cd) sekä palveluina (esim. live-keikka). Muusikon työ ei silti ole oikeastaan palveluammatti.

Minkälainen musiikki sitten myy? Miten kilpailu musiikin saralla tapahtuu? Aitoa hintakilpailua artistien välillä ei juuri tapahdu, koska "tuotteet" eivät ole samoja. Hinta voi kuitenkin vaikuttaa kuluttajan valintaan jos esimerkiksi samana iltana esiintyy kaksi mieluisaa artistia ja kuluttajan budjetti riittää vain yhteen. Samankaltaisesti myös festivaaleille esiintyjiä etsivä joutuu valitsemaan kutsuttavia artisteja heidän keikkaliksansa huomioon ottaen.

Alunperin Muhokselta kotoisin oleva metallimusiikkia esittävä Sentenced on moneen kertaan leimattu yltiö-melankolisen mustan rokin kärkibändeiksi ja kansainvälisestikin menestyneeksi. Miksi? Mitä kuulija saa irti Sentencedin musiikista? Tarttuvia melankolisia melodioita, raskasta riffittelyä, itsetuhon ja kuolemanhalun kanssa surullisen aidosti leikittelevää sanailua. Ehkä se on juuri se aitous, joka viehättää. Yhtyeen mustaan huumoriin on helppo samaistua - kaikilla on joskus paha päivä.

Sentenced.

Sentencedin musiikki kuvaa tiettyä osaa suomalaisesta mielenmaisemasta - sitä pimeää osaa.  Näen selkeän ja helpon yhteyden esimerkiksi Sibeliuksen Finlandiassa ja Sentencedin Mourn kappaleessa. Molemmat tuovat eri tavoin mieleen synkän ja talvisen, mutta kauniin suomalaisen korpimaiseman  unohtamatta pakkasen kuristavaa tuskaa. Ensimmäinen on kuitenkin julkaistu 1899 ja jälkimmäinen 1998, mutta kaikessa sanattomuudessaan ja musiikillisessa poikkeavuudessaan ne tarjoilevat hyvin samankaltaisia tunnetiloja ja mielikuvia. Maailma muusikoiden ympärillä on muuttunut, mutta kysyntä on samanlaista.

Maailma on pullollaan mitä moninaisempia esiintyjiä, niin musiikin kuin muunkin taiteen suhteen. Ne kaikki reagoivat jollain tapaa ihmisten tarpeisiin ja kysyntään. Vaikka ko. taide ei saisi ollenkaan yleisöä, taiteen luojan tulisi kaiken järjen mukaan saada luomisesta silti oma tyydytyksensä. Musiikin ja muiden taide-alojen historiasta voi tulkita todella paljon niitä ympäröineen maailman historiaa ja erilaisten kysyntäkäyrien syntymistä. 

Genreissähän nykyään löytyy vaikka mitä. On klassista ja sen monia variaatioita, pianomusiikkia, countrya, bluesia, bluegrassia, jazzia, funkkia, punkkia, rokkia, metallia, poppia, iskelmää, tanssimusiikkia, teknoa, be-poppia, räppiä, hiphoppia, dubsteppiä ja satoja muita. Näille kaikille on lukemattomia etuliitteitä hard-, love-, black-, death-, popular-, acapella- ja tätäkin listaa voisi jatkaa huomattavasti enemmän kuin osaan itsekään luetella. Kaikille musiikkityyleille löytyy omat kuluttajansa, oma asiakaskuntansa. Miten musiikille sitten oikein luodaan arvoa? Tai miten sille luodaan lisää kysyntää? Mikä tekee biisistä tai esiintyjästä tai musiikkityylistä hyvän?

Musiikillisen esityksen arvoon vaikuttaa omien tulkintojeni mukaan mm. seuraavat asiat:

- Sanoitukset. Oivaltavat, aidot ja helposti läheistyttävät sekä samaistuttavat sanoitukset tekevät kappaleesta mielenkiintoisen ja tunteita herättävän. Henkilökohtaisesti koen, että esimerkiksi Haloo Helsinki! on synnyttänyt nousukiitonsa osin erittäin laadukkaiden sanoitustensa vuoksi, kun taas esim. Wiz Khalifan lyriikat olisivat todennäköisesti esikoululaisenkin kynän jäljiltä nykyistä mielenkiintoisemmat. Esiintyjät tarjoavatkin hyvin erilaisia tuotteita, eikä niitä sinällään pidä vertailla liian mustavalkoisesti.

- Valtavirta vs. Niche. On musiikkia, joka soi radiossa ja on musiikkia, joka ei soi radiossa. Radiokanavat pyrkivät yleensä maksimoimaan kuulijamääräänsä ja siksi siis soittavat mahdollisimman laajaa yleisöä miellyttävää musiikkia. Yleensä tosin kun yritetään miellyttää kaikkia, ei miellytetä oikeastaan ketään. Pelkistäen voisi siis sanoa, että kappaleen tulee olla erittäin hyvä ja suosittu, jotta sitä soitetaan radiossa, mutta todennäköisesti se ei juuri siksi ole kovin kummoinen. Poikkeuksia toki löytyy. Henkilökohtaisesti koen, että miltä tahansa radiokanavalta noin 10 % musiikista on ihan hyvää ja loput voisi jättää pois. 

Jos artisti taasen päättää olla tavoittelematta lähtökohtaisesti yleisön mielihyvää vaan omaa mielihyväänsä, ottaa hän riskin, että ketään ei kiinnosta kuulla hänen tuotantoaan ja täten rahan tekeminen vaikeutuu. Toisaalta hän ottaa myös riskin, että saattaa menestyä todella hyvin.

- Ulkomusiikilliset tekijät. Levynkannet, bändipaidat, merkit, liput, pinssit, dvd:t, musiikkivideot, lavaesiintyminen, lavasteet, lavakarisma, mahdolliset välispiikit ja ikävä kyllä ulkonäkö sekä muu muotitietoisuus tai tiedostamattomuus.

- Markkinointi. Joka tapahtuu nykyään hyvin eritavalla kuin ennen. Musiikin kulutustapa on muuttunut ja sen vuoksi sitä tulee markkinoidakin hyvin eri tavalla. Kun musiikkia esitettiin lähinnä linnanhovissa, trubaduurien ja kamariorkesterien tuli suunnata puskaradionsa lähinnä kuninkaaseen ja rikkaisiin aatelisiin. Vielä parikymmentä vuotta sitten musiikkia myytiin vinyyleissä ja cd-levyillä ja artistien menestystä mitattiin myytyjen albumien määrällä. Nykyään kaikki fyysiset musiikinsiirtovälineet alkavat vaipua unholaan ja niitä sijaistamaan on noussut internet ja sen suomat palvelut, Spotify, Loudr, Youtube ja muut. Maksuperiaate on siirtynyt kuninkaan kuuleman koko illan musisoinnin jälkeisestä almusta konkreettisiin cd-levyihin soittimineen ja sieltä taas bittimaailmaan yksittäisistä kappaleista tai kuulemisista maksamiseen. Nykyään on jo paljon artisteja, jotka julkaisevat pelkästään singlejä, tekevät niille musiikkivideon ja esittävät sitä internetissä ja tekevät näin elatonsa. Kokonaisia levyjä he eivät välttämättä julkaise koskaan.

- Musiikki. Tottakai, laadukas musiikki on laadukasta ja haluttua. Soitto- ja sävellystaito, sävelillä leikittely ja ihmisen sisimpään olemukseen iskeytyvä melodiointi ratkaisee loppupeleissä artistin lopullisen menestyksen.

"Musiikki" on tuotteena/palveluna käsittämättömän monipuolinen ja sovellettava. Sitä voi kuluttaa eri muodoissa viihteenä, sitä käytetään kokemusta voimistavana taustamusiikkina elokuvissa ja peleissä sekä johdatellaan ihmisiä kaupoissa ja kauppakeskuksissa. Musiikkia käytetään tehokeinona mainoksissa, sitä tarjoillaan ravintoloissa tanssittavaksi ja seurustelutarkoituksiin tai jopa mukana laulettavaksi karaokena. Musiikkia myös tulkitaan, tutkitaan, analysoidaan ja arvioidaan ja siitä julkaistaan lehtiä, kirjoja ja elokuvia. Musiikin ymmärrystä, soittamista, laulamista, teoriaa ja sävellystaitoa opetetaan lukuisissa paikoissa monin eri tavoin. Jotta musiikki siirtyy säveltäjältä kuulijalle, saatetaan tarvita säveltäjän lisäksi sanoittaja, esittäjä, soittajia, tuottaja, äänitysalan ammattilainen tai useampi, levy-yhtiö, markkinoijia, jakelija ja jälleenmyyjä. Sen lisäksi tarvitaan kattava lajitelma välineitä ja työkaluja säveltämiseen, soittamiseen, sovittamiseen, äänittämiseen ja kaikkiin muihinkin työvaiheisiin. Helpoimmillaan muusikko istahtaa yleisön eteen ja esittää kappaleensa, mutta halutessaan tarjota välintöntä suuremmalle yleisölle, työvaiheita ja työntekijöitä voidaan tarvita lukuisia.

Usein kuulee sanottavan, että nykyään musiikilla on vaikea elää, eikä musiikista oikein makseta. Tämä pitää varmasti paikkansa, varsinkin jos kyseessä on tiukasti omaa juttuaan tekevä muusikko, joka tahtoo selvitä taloudellisesti ainoastaan tekemällä omaa musiikkia. Riski on valtava. Mutta musiikin alalla ylipäätään mahdollisuudet ovat niin mielettömän valtavat ja aina olemassa, että musiikkia ymmärtävällä monityöläisellä ei varmasti tule ikinä olemaan töistä pulaa.

Kiellä mua kovempaa.

Kirja: Rivo Satakieli
Naputteli: Leena Lehtolainen
Teema: Tuottavien asiakassuhteiden luominen
Nappeja: 3, kiitos.

Luin Leena Lehtolaisen kirjaa Rivo Satakieli ja mietin, että miksi tällainen härski rikosdokkari menestyy niin hyvin. Lehtolaisen kirjat, joista Maria Kallion dekkarit lienevät tunnetuimpia, ovat olleet suosittuja jo pitkään. Rivo Satakieli on ensimmäinen, jota itse olen lukenut ja ymmärtääkseni kaikki Maria Kallion dekkarit eivät käsittele seksiä yhtä räikeästi kuin tämä. (Suoritin asiasta jopa lyhyen tutkimuksen wikipediassa.) Tässä dekkarissa kuitenkin lukija pääsee uppoutumaan luvallisesti synneillä ja perinteisesti kielletyillä ajatuksilla leikittelyyn.

Elämäänsä kyrpiintynet ihmismassat kaipaavat piristystä, tarkoitusta, jännitystä elämäänsä. Rivo Satakieli heittelee kansakuntien kiellettyjä unelmia ja vainottuja vihanaiheita lukian silmille ammattimaisen hienovaraisesti. Sivua uudestaan ja uudestaan kääntävä ihmismieli janoaa lisää, aina vain lisää. Mutta miksi?

Lehtolaisen romaaneihin, (tai siis ainakin Rivo Satakieli) on helppo samaistua, koska ne tapahtuvat oikeilla paikoilla oikeassa maailmassa. Ihmiskuvaukset ovat surullisen todellisia tai ainakin todentuntuisia. Tätä kaikkea on helppo uskoa. Teoksessa on selvästi koitettu tuoda esiin hahmojen aitous. Erilaiset hahmot reagoivat samaan asiaan eri tavoin, jotenkin häiritsevän aidolla ja nykyäänkin ajankohtaisella tavalla. Toiselle nimetön pahoinpidelty nainen on "Neiti X" ja toiselle suoraan "yks ryssänhuora". Minuun kolahti tässä tämän päivän maahanmuuttokeskustelut ja niiden samankaltaisuus. Kulttuurikin on esitetty jo vuonna 2005 tyylikkäästi nyky-uutisia mukailevasti "Raha on päättäjille tärkeämpää kuin ihmisten hyvinvointi." Teksti tuntui siis ajankohtaiselta.

Elämä on Kabaree!
http://taikalyhty.livejournal.com/4357.html

Hyvä yritys on kuin hyvä kirja. Sen tarina on kiehtova, sen tyyli on aito, se on ajankohtainen ja sen sanomaan voi samaistua. Parhaassa tapauksessa molemmat tarjoavat uusia elämyksiä. Toisaalta kirjat saattavat myös olla jonkinlainen SoMen esimuoto - ihmiset pääsevät työntämään nenänsä toisten asioihin ja pyörittelemään likaisia ja kipeitä asioita ilman vastaansanomista. Toisaalta näihin hahmoihin ja tilanteisiin voi myös samaistua ja oppia itsestään.

Hyvät kirjat tuovat elämäämme jännitystä ja mielekkyyttä, mitä siitä muutoin ehkä puuttuu. Hiljattain julkaistu megalomaanisen suosittu teos ja elokuva 50 Shades of Grey kertoo tarinaa naisen tutustumisesta BDSM:n maailmaan. Vaikka kyseessä voisi olla antikvariaatin likaiselle osastolle eksynyt lihankatkuinen pornoteksti, se on saavuttanut suurta suosiota maailmanlaajuisesti lähestymällä aihetta kenties hienovaraisemmin. Tässä kohtaa myönnän, etten ole lukenut kirjaa, mutta olen nähnyt elokuvan.

Joka tapauksessa uskon, että molemmat näistä teoksista käsittelevät jossain määrin rahvaalta kansalta kiellettyjä asioita hyvin inhimillisellä ja helposti lähestyttävällä tavalla. Juurikin se, että aihe on "väärin" ja yleisessä hyväksynnässä "kiellettyä" tekee siitä niin kiehtovan niin monille. Tämän ei pitäisi tulla uutisena kenellekkään: jos meiltä kielletään asioita, tahdomme tehdä niitä entistä enemmän. Tästä syystä esim. kieltolaki koki kovan kohtalon, tästä syystä teinit karkaavat kotoa, tästä syystä Raamatun Eevakin ehkä poimi turmiollisen omenan ja tästä syystä tuhannet bisnesoppaat kehoittavat pyytämään luvan sijasta anteeksi. Kielletyt asiat kiehtovat, joten tabuilla on ihmiskunnan historiassa tahkottu rutkasti rahaa uskaltavien kirstuihin.

Ihmisen mielikuvitus on todella vahva ja se kehittää usein parempia tarinoita kuin kirjailija voi kertoa. Ehkä juuri siksi suorasanaiset panoromaanit eivät menesty yhtä hyvin kuin härskejä juttuja käsittelevät rikosromaanit. Kuvittelemme varmasti hyvin erilaisen tilanteen kun luemme:

Astun huoneeseen. Seksin tuoksu leijailee levällään olevista lakanoista. Seinään on kirjoitettu 'Apua'.

Tekstiin suhtautuminen vaihtuu myös, jos sen kertoo rikoskomisario Maria Kallio taikka piiskaamisleikkeihin tutustuva "Ana" Steele. Jos sen sijaan kertoisimme tarkkaan mitä puhuja näkee, kokee, haistaa ja mitä on tapahtunut, mielikuvamme olisi huomattavasti samankaltaisemmat. Kyseessä on ns. jäävuoritekniikka, jossa koko tarinasta kerrotaan vain pieni osa ja jätetään loput lukijalle.

Tarkoitukseni ei ole käsitellä kirjoittamisen käsitteitä turhan syvällisesti, joten esittelen vielä muita tabuihin yhdistettäviä menestystuotteita. The Beatles -yhtye villitsi musiikillaan ja aivan sopimattoman pitkillä hiuksillaan. Elvis sai sydämet pamppailemaan nuorilla neidoilla ihastuksesta sekä kukkahattutädeillä stressistä laulaessaan romanttisia balladeja ja keikuttamalla lanteitaan esiintyessään eestaas kovinkin syntisesti. Rock- ja Metal-musiikin harrastajia on syytetty saatananpalvonnasta ja yleisestä pahuudesta. Punkkarit ovat perinteisesti ajaneet anarkistisia perjaatteitaan. Näin helposti on esimerkiksi musiikin historiasta löydettävissä yleisiä tabuja rikkovia tahoja, jotka ovat saavuttaneett oman aikakautensa suosiota. Tietenkään pelkkä tabujen rikkominen ei tee persoonasta suosittua. Tiedän yhtyeitä, jotka teurastavat eläviä vuohia esiintyessään ja no... onhan noita joka veneeseen. Näistä ei tosin ole suurempi yleisö kuullut, niiden muiden menestystekijöiden puuttuessa.

Kirjoitin juuri sekalaisia ajatuksia siitä miksi kielletyn tarjoaminen voi kannattaa ja mikä saattaa tehdä kirjasta ja/tai elokuvasta suositun, mutta äkkiseltään en sanonut mitään liiketaloudellisesti selkeää.

Olen vouhkannu näistä asioista näissä esseissä jo moneen kertaan yksityiskohtaisesti, joten esittelen nämä kauniina rykelmänä. Nämä tekevät sekä pornoromaanista ja pörssiyrityksestä suositun ja menestyvän:
Aitous, ajankohtaisuus, kiehtova tarina, sanomaan voi samaistua, elämyksiä, kiellettyjä asioita hienovaraisesti, inhimillisyys, helppo lähestyttävyys.

Tämän lisäksi ihmisen mielikuvitus on vahva, joten yrittäjänä meidän kannattaa tehdä vain pieni osa ja jätetään loput asiakkaalle. Kysy vaikka IKEAlta.

Just do your own thing.

Kirja: Kiltti tyttö ei pääse pomoksi - 101 tapaa hävitä miehelle
Kirjannut: Lois P. Frankel
Teema: Asiakkaan ja liiketoimintaympäristön tuntemus
Pojot: 2

Ei täällä kukaan oikeasti tiedä mistään mitään. Monet luulevat omien ajatustensa olevan ainoita oikeita ajatuksia ja tyrkyttävät niitä muille, vaikka he eivät tiedä asioista sen enempää kuin kukaan muukaan. Ihmiset saattavat sanoa samasta asiasta päinvastaisia kuvauksia ja silti olla molemmat oikeassa.

"Kiltti tyttö ei pääse pomoksi" kertoo lyhyesti sanottuna asiallisesta toiminnasta. Naiskirjailija tekee sen syyllistäen muita naisia saamattomuudesta ja väärin tekemisestä. Kirjailija on myös helposti ymmärrettävissä ristiriitaiseksi omissa ohjeissaan. Hän kehoittaa jutustelemaan työtovereiden ja esimiehen kanssa niitä näitä, jotta kehitämme tuttavallisemman suhteen heihin ja saamme helpommin ylennyksiä ja palkankorotuksia. Toisaalla hän kehoittaa välttämään henkilökohtaisista asioista puhumista sekä esittämään asiansa kiteytetyn jämäkästi ja jopa välttämään pidetyksi tulemista (joskin järjen rajoissa).

Sivulla 193 hän kehoittaa välttämään palautteenannossa kerrosvoileipämetodia, jossa yksi negatiivinen palaute kerrotaan kahden positiivisen palautteen välissä. Luin vastikää teoksen 'Onnistuminen on joukkuelaji', josta kirjoitin esseenkin, jossa nimenomaan suositeltiin tätä metodia.

Frankelin kirja kertoo samoja asioita kuin niin moni muukin menestymiseen ohjaava teos. Ilmaise mielipiteesi suoraan, kysy jos on kysyttävää, älä pyytele lupia, ota muut ympärilläsi huomioon, mutta muista, että oma napa on tärkein. Huomattavia asioita elämässä on myös se, että ihmiset ohjeistavat toisiaan toimimaan tietyillä tavoin, jotka eivät välttämättä ole samoja tapoja kuin joilla he itse toimivat. Tällä tavalla luodaan valtaa. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät elä niinkuin saarnaavat. Nostan esimerkiksi Frankelin kirjan: siinä on sisältöä yhtä paljon kuin otsikoitakin. Niiden oheen lisätyt tarinat tuntuvat lähinnä turhanpäiväiseltä löpertelyltä. Toki, montakohan kertaa olen tähänkin blogiin kirjoittanut siitä kuinka tarinat ovat hyvä tehokeino...

Kun sinusta tuntuu, että jokin asia pitää hoitaa tietyllä tavalla, tee se. Jos päätös on taloudellisesti tai muutoin mittava, voit toki kysyä muilta mielipiteitä asiasta, mutta harva tietää asiasta oikeasti yhtään paremmin kuin sinäkään. Parhaimmillasi saat vertaistukea ja pitäydyt alkuperäisessä suunnitelmassasi, pahimmillaan sinua ohjataan tekemään jotain aivan muuta, jolloin vain eksyt itse asiasta.

Kun luin Lois P. Frankelin 'Kiltti tyttö ei pääse pomoksi' -kirjaa, mieleeni muistui eräs video, jossa ihmiset antavat itseään nuoremmille elämänneuvoja. Tämä video kiteyttää mielestäni ison osan kirjan sisällöstä.

Dear 91-year old,
Don't listen to other peoples advice,
nobody knows what the hell they're doing.
Just do your own thing. That's the way I see it.

Signed a 93-year old

Tekemisen ilosta kannattaa tehdä

Materiaali: YouTube, Yle Areena. Linkit listattu tekstin alle.

Teema: Asiakkaan ja liiketoimintaympäristön tuntemus
Pisteet: Tahdon vähintään kaksi.

-------------------------------------
Google valloittaa hiljalleen maailman internetin välityksellä. Käytän Google Chrome -selainta, Googlen sähköpostia ja Googlen hakupalvelua. Käytän Googlen nykyään omistamaa YouTube-palvelua sekä tätä blogisivustoa, jota sinäkin nyt luet. Googlella on jopa Facebookin kanssa kilpaileva alusta Google+, joka ei tosin ole tainnut suuremmin saada suosiota. Kaikkien näiden sivustojen palveluja voi kätevästi yhdistellä suureksi SoMe -kokonaisuudeksi. Kaikki nämä kuluttajille suunnatut palvelut ovat ilmaisia käyttää. Itseasiassa tehokkaalla Googlen palvelujen yhdistämisellä on mahdollista tehdä jopa rahaa. Tämä essee käsittelee YouTube -sisällön avulla oman rahakirstun täyttämistä.

Suurista lupauksista huolimatta olen tällä hetkellä erityisen pettynyt Googleen. Käsittämättömistä syistä monet osat käyttämistäni palveluista eivät toimi. Päällimmäisenä esiin nousee Googlen AdSense-palvelun kanssa taisteleminen. AdSense on palvelu, jolla voi laittaa omalle sivustolleen muiden mainoksia ja saada sitä kautta vähän liksaa. Jos AdSense -palvelua tahtoo käyttää jossakin käyttämässään Googlen sivustossa, esimerkiksi Bloggerissa tai YouTubessa, tulee näiden eri palvelujen tilit yhdistää toisiinsa asianomaisilla sivustoilla. Tässä kohtaa olen kohdannut ainoastaan ongelmia. Kumpaakaan yllämainituista en ole saanut toimimaan, vaan monetisaatiossa on ollut jotakin teknisiä ongelmia. Viimeisimmäksi YouTube ilmoitti, että "Tämä toiminto ei ole saatavilla juuri nyt." Mainokset sain kyllä, mutta tilien yhdistäminen ja tätä kautta hyöty itselleni ei onnistu.

Noh, oli miten oli. Puhutaan sitten YouTuben teoreettisesta rahastamisesta.

----------------------------------------

Edellisessä esseessäni kirjoitin siitä kuinka hyvä musiikki myy itse itsensä ja siihen tulisi ensisijaisesti panostaa. Joskin tämä pitää paikkansa, se tuskin myy itseään jos se vain pölyttyy pöytälaatikossa tai kovalevyllä. Jollain tapaa sitä tulee siis tarjoilla yleisölle. Kuuntelin eilen Jarkko Martikaisen luotsaaman radio-ohjelman, jossa haastateltiin kahta hyvin erilaista muusikkoa siitä mitä kaikkea pitkä taiteilijaura kysyy. (Kuuntele tästä).  Ohjelmassa tuore muusikko Jannika B. kertoi itsekin luulleensa hyvän musiikin riittävän, mutta todenneensa nykyään varsinkin sosiaalisessa mediassa markkinoinnin olevan erittäin suuressa osassa nykymusiikin ulosannissa. Yleisön kanssa pitää pystyä kommunikoimaan ja osallistumaan sekä täytyy antaa yleisön osallistua.

Olen aikaisemmassa esseessäni puhunut myös siitä kuinka ilmaiseksi antamalla voi tehdä rahaa. Katsokaa vaikka Googlea, joka antaa käytännössä kaiken ilmaiseksi, mutta on yksi nykymaailman suurimpia yrityksiä. Hyvä on, päätän luoda sisältöä ja julkaista sen YouTubessa. Jakelen sitä täysin ilmaiseksi kaikkien vapaaseen käyttöön. Miten voin hyötyä tästä? Katsotaan asiaa kahden aikaisemmin julkaisemani videon kautta. (Motivaatiohumppa sekä musiikkivideo.)

Ensinnäkin tällaisella videolla voi myydä itseään ja omia palvelujaan tai tuotteitaan. Tein Motivaatiohumpan ensisijaisesti koulutehtävänä, mutta sen lisäksi se kantaa sekalaisia taka-ajatuksia. Teen monenlaista musiikkia, joten humppa toimii referenssinä yhdestä mahdollisuudesta. Video toimii referenssinä myös alkeellisista videoeditointi-kyvyistä. Julkaisin materiaalin Facebookissa tavoitteenani saada sille näkyvyyttä. Julkaisin sen oman seinäni lisäksi oman opiskeluyhteisöni sivustolla. Tätä kautta uskon löytäväni videon asiasisällöstä ja opetusmahdollisuuksista kiinnostuneita tahoja. Lähetin videon opiskeluyhteisöni ylijumalille eli valmentajille tai tuttavallisemmin opettajille. Kuvittelen ja toivon heidän käyttävän videota opetusmateriaalina ja esittelevän sitä tuoreille opiskelijoille vuosi vuoden jälkeen. Toivossa on toki hyvä elää.

Tällä tavoin kehittämällä itselleni nimeä esimerkiksi opiskeluyhteisössäni, petaan itselleni mahdollisuutta tulla kutsutuksi puhumaan yhteisölle näistä asioista. On mahdollista, että kehittäisin itsestäni hyvän puhujan ja esiintyjän ja saisin tätä kautta itselleni töitä, tuloja ja tunnettuutta. Tunnettuus taas lisäisi SoMe-materiaalini yleisöä, josta syntyy jatkuvasti kasvava kehitysspiraali. Luomalla nimeä ja fanikantaa voi vaikka aloittaa tai osallistua tv- tai radio-ohjelmiin ja tahkota sitä kautta ruuan pöydälle.

Luomalla mielenkiintoista materiaalia tavoittaa ihmisiä. Ihmisten tavoittamisesta voi olla monenlaista hyötyä. Esimerkiksi yllä linkkaamani toisen musiikkivideon avulla sain yhtyeellemme yllättäen innokkaan valo- ja videokuvaajan. Aikaisemmista SoMessa huuteluistani huolimatta, en ollut löytänyt lähialueelta edes vähän osaavaa harrastelijaa, joka olisi aidosti kiinnostunut toimintaamme osallistumisesta. Julkaisemalla itsetekemääni materiaalia ja rohkaisemalla katsojia osallistumaan materiaalin tekemiseen, katsoja osallistui. Profit ja win-win.

Ilmaisella youtube-videolla voi jopa luoda tuotteita! Katso esimerkiksi alla oleva video. Aikaisemmissa videoissaan puhuja on heittänyt hauskaa läppää ja saanut yleisön rakastumaan (ja vihastumaan) videoihinsa. Suuren suosion johdosta puhuja on voinut teettää vitsistään T-paidan ja myy sitä nyt kaikille halukkaille! T-paidan teettäminen tuskin on ollut alkuperäinen ajatus videoita tehdessä. Puhuja tuntuu ennemmin markkinoivan omaa äänitysstudiotaan, joskin tekee sen opettamalla noviiseja äänityshommissa!

Noudattaen järkevää tulonlähteiden pirstaloimisen perjaatetta, kannattaa ottaa huomioon kaikki mahdollisuudet: Brändin/nimen kehittäminen, yleisön suora osallistaminen, oheistuotteet, suora ja epäsuora markkinointi sekä jopa mainonta. Kaikkia näitä voi hyödyntää ja kaikista on mahdollista saada tuloja. Tasalaatuinen, laadukas ja yleisöä kiinnostava materiaali on kaiken A ja O. Sen lisäksi tarvitaan vain riittävästi näkyvyyttä. Parhaiten se syntyy tekemällä hyvää materiaalia, koska sellaista jaetaan eteenpäin ystävillekin. Yksi hyvä video yhdeltä käyttäjältä saa myös katsomaan lisää videoita samalta käyttäjältä. Tässä kohtaa siis enemmän on enemmän, kunhan laatu pysyy hyvänä.

Muuten, todennäköisesti en voi julkaista AdSensen mainoksia tällä sivustolla siksi koska linkkaan muuta kuin omaa materiaaliani oheen jatkuvasti. Minusta mielenkiintoinen sisältö on tärkeämpää kuin mainokset, eikö vain?

---------------------------------------------

Materiaali:
https://www.youtube.com/yt/creators/get-started.html
https://support.google.com/youtube/answer/72851
https://www.youtube.com/watch?v=Lze7MUs1QmE
https://support.google.com/youtube/answer/6162278
https://www.youtube.com/watch?v=gYvgWztm_00&feature=iv&src_vid=cUHAOzXBq-4&annotation_id=annotation_119353
https://creatoracademy.withgoogle.com/page/course/engage-bootcamp
https://www.youtube.com/yt/artists/
https://support.google.com/adsense/answer/76228

Sekä tekstissä mainitut lähteet:
http://areena.yle.fi/1-2113380
http://ossinkirjaesseet.blogspot.fi/2015/09/sisaisen-motivaation-johtaminen.html
https://www.youtube.com/watch?v=FuYw35LwPNk
http://jonikinnunen.kuvat.fi/kuvat/
https://www.youtube.com/watch?v=4qChNbzw4Dw

12 apinaa ne tanssii tänään

Kirja: Onnistuminen on joukkuelaji
Kirjoittanut: Ben Furman ja Tapani Ahola
Teema: Johtaminen ja yrittäjyys
Pisteet: 2


---------------------------------------


Sen sijaan että selittäisin miten hyödyllinen tai jotenkin pätevä yllä mainittu opus on, sovellan sen esittelemää reteaming-prosessia suoraan omaan elämääni, joskaan en yksin ole joukkue.



1. Kuvaa haaveesi
Aloitan suurimalkaisen mitäänsanomattomasti: Tahdon olla onnellinen. Tahdon tietää mitä onnellisuus on. Tahdon tietää mitä rakkaus on. (heh.) Luulen, että onnellisuus syntyy kun tekee itselleen tärkeitä asioita, elää rakastamiensa ihmisten kanssa ja on vapaa päättämään omasta elämästään.


Joskus haaveilen mökistä järven rannalla. Metsä on lähellä, luonto on ovella. Hymyilisin onnellisena kun pienet lampaat ja kanat heiluttelevat onnellisina heiluttimiaan, kun tuon heille sapuskaa. Lämmittäisin puulla rantasaunaan miellyttävän rentouttavat löylyt, kävisin järvessä virkistäytymässä. Saunan jälkeen istuisin terassilla soittamassa kitaraa ja laulelemassa lauluja. Miettisin elämää ja syntyjä syviä. Voisin istua rakkaani kanssa terassilla auringonnousuun asti.


Joinain iltoina kävisin keikkailemassa, soittamassa musakkihommia yksin tai yhtyeeni kanssa. Päivät saattaisivat kulua uuden tuotannon parissa, yksin luodessa tai yhtyeen kanssa keikkaillessa. Vähäiset keikkaliksat voisi toki laskuttaa firman kautta. Saman firman kanssa voisi tehdä muutakin, kuten tuottaa tekemääni orkestraalista musiikkia tai vaikka pelifirmalle tehtyjä äänitehosteita. Voisipa niitä ääniä haluta ostaa joku muukin.


Halutessani jätän kitaran terassille ja häviän rakkaani kanssa maailmalle. Seikkailen. Palaan joskus. Firma myy itse itseään, joskaan en vielä tiedä miten se tapahtuisi. Olen vapaa tekemään rakastamiani asioita rakastamieni ihmisten kanssa.



2. Aseta tavoite
- Perusta firma rahaliikennettä varten. Toiminimi käynee aivan hyvin.
- Kirjoita hyvää musiikkia. Opettele kirjoittamaan hyvää musiikkia. Hyvä musiikki on sellaista mistä tulee hyvä mieli tai kylmiä väreitä. Tiedät kyllä mistä puhun. Hyvä musiikki myy itse itsensä.
- Hanki asiakkaita. Yritysasiakkaat ovat äänien myynnille todennäköisempiä kuin yksityisasiakkaat. Hanki yritysasiakkaita.
- Opettele soittamaan. Se on jo sinällään rahan arvoinen taito. Taitavalle pelimannille löytyy aina töitä. Palkasta en tiedä.
- Pidä huoli että firma ei ole riippuvainen itsestäsi ja läsnäolostasi. Tämä voi olla musabisneksessä jännää hommaa.
- Hommaa pirun hyvä metsärantatontti tai jo valmis "vapaa-ajan asunto", kanna pihaan lampaita ja lämmitä sauna.


Valitsen näistä yhden, joka tukee muita tavotteita eniten. Niin ikään pohjatavoitteena toimii: "Kirjoita hyvää musiikkia."



3. Hanki kannustajia
Toistaiseksi olen julkaissut musiikkiani vain internetissä, sosiaalisessa mediassa. Tuotannon esittely on keskittynyt vahvasti facebookiin toistaiseksi. Tällä hetkellä minulla on muutama tuttava, joilta olen saanut lähinnä positiivista palautetta. Minulla on myös muutamia tuttavia, joilta saa rakentavaa palautetta ja muutama, jotka haukkuvat kaiken pystyyn tai ovat täysin välittämättä. Kannustajia siis löytyy.



4. Tiedosta edut
Hyvä musiikki myy itse itsensä. Mikäpä olisi helpompi tapa myydä. Ja kaiken lisäksi saa nauttia luovasta työstä.



5. Näe jo tapahtunut edistys
Olen kehittynyt musiikillisen harrastuneisuuteni aikana huomattavasti. Aloitin kuitenkin jo noin 12-vuotiaana opiskelemaan musiikkia. Enemmissä määrin oma tuotanto on alkanut noin 15 vuotiaana. Taso on jatkuvasti noussut, joskin noustavaa on vielä huomattavasti. Olen tehnyt omia julkaisuja.



6. Kuvittele tuleva edistys
Kuuntelukertoja, myytyjä julkaisuja, ulkopuolinen taho tahtoo soittaa musiikkiani



7. Totea tehtävän vaikeus
En ole sävellyskoulussa, enkä välttämättä sellaiseen pääsisi vaikka tahtoisin. En tiedä osataanko yksinkertaisemmissa kouluissa kertoa minulle mitään uutta. Ehkä? Joka tapauksessa kehittyminen itsenäisesti on erittäin vaikeaa. Saada kirjoittamani kappale toisen orkesterin soitettavaksi on vielä vaikeampaa.



8. Kasvata uskoa
Julkaisin vastikää laadultaan pari heikkoa musiikkivideota omaa tuotantoani. Toinen on saanut sanomastaan kohderyhmältä positiivista palautetta ja toinen sai valo-/videokuvaajan ottamaan yhteyttä ja tarjoamaan palvelujaan. Tekemiseni herättää mielenkiintoa ainakin jossain määrin, joten suunta ei voi olla täysin väärä.



9. Anna lupauksia
Show must go on, musiikki ei lopu koskaan, kävi miten kävi.



10. Tarkkaile edistystä
...No. Tehdään näin.



11. Varaudu vastoinkäymisiin
Todennäköisesti tuhlaan rahani, menetän ystäväni, epäonnistun ja joudun vararikkoon. Musiikilla eläminen on prkleen kovan työn takana.



12. Juhlista onnistumista
Pienet, suuret ja pääsi kokoiset onnistumiset ansaitsevat kaikki juhlistamista. Hyvästä sanoituksesta voi taputtaa itseään henkisesti selälle, toimivan kappaleen äänittämisen jälkeen voi ottaa illan vapaaksi ja nauttia elämästä rakkaimpiensa kanssa, kappaleen menestyminen ja rahallisen tulon seurauksena voi ottaa vaikka hyvin ansaitun oluen.

Oluen äärellä on hyvä haaveilla lisää tulevasta ja aloittaa tämä kierros ja prosessi alusta.
Koko elämähän on vain prosessi.

Konservatiivinen luovuus

Kirja: Luovasta ideasta innovaatioon
Kirjannut: Jorma Heikkilä
Teema: Johtaminen ja yrittäjyys
Kirjanoppia: 3 kpl

Ihmisiä on monenlaisia, toiset introvertteja eli sisään- ja toiset ekstroverttejä eli ulospäin kääntyneitä. Niin ikään siis introvertti tykkää vetäytyä omiin oloihinsa ja tehdä omia asioitaan omassa rauhassaan kun taas ekstrovertti on sosiaalinen, ihmiskontaktia ja näkyvyyttä hakeva. Kun työryhmässä on molempia tyyppejä, uusien asioiden toteuttaminen ei aina ole aivan helppoa.

Uusien asioiden toteuttaminen ja luovien ratkaisujen hakeminen ei tosin ole riippuvainen siitä kumpi vertti sattuu olemaan. Luonnollista luovaa alotteisuutta voi rajoittaa kolme luovuuden estettä: epäröinti, oikean tavan puolustaminen ja halu kontrolloida (Dundon 2002, Heikkilän 2010 mukaan). Tämä kolmijaottelu on selkeästi nähtävissä ainakin omassa bändiharrasteessani. Yhtyeemme tulee keskenään mainiosti toimeen, mutta lähestymme usein samoja asioita hyvin erilaisista näkökulmista.

Tällä hetkellä luova yhteisprosessimme toimii jotakuinkin näin:
- Henkilö 1. kirjoittaa/äänittää/soittaa riffin tai pari, esittelee ne muulle ryhmälle ja pyytää mielipidettä.
- Jos suhtautuminen tuotokseen on positiivinen, henkilöä pyydetään kirjoittamaan riffeille jatkoa, luomaan niistä jonkinlainen kokonaisuus, jota voisi edes hyvällä mielikuvituksella kutsua kappaleeksi.
- Jos suhtautuminen tuotokseen on negatiivinen, kaikille tulee yleensä paha mieli. Seuraavalla kerralla syntyy kuitenkin jotain erilaista, sitten kun se joskus tapahtuu.
- Kun kappaleella on jonkinlainen runko, yleensä kitarariffeistä koostuva, sille mietitään sitä tukevat rumpu- ja bassokitarastemmat sekä siihen sovitetaan jonkinlaista lyriikkaa.
- Kappaletta harjoitellaan yhdessä toimistolla eli bändikämpällä, jossa siihen saatetaan tehdä uusia ehdotuksia ja hyväksymisen kautta muutoksia.  Tämä saattaa olla ensimmäinen kerta prosessissa kun ryhmän jäsenet ylipäätään kohtaavat toisensa.
- Jos kappaleesta muodostuu sellainen, että se miellyttää kaikkia bändin jäseniä edes keskinkertaisesti, se yleensä jatkaa eloaan bändin soittolistalla. Jos joku jäsenistä ei oikein lämpeä kappaleelle tai siinä on jotain muuta vikaa flow'ssa, se yleensä unohdetaan.

- Bänditoiminnassa on paljon muitakin ns. luovia projekteja, kuten logot, tekstit, pukeutuminen, videot, keikat ja esiintyminen tai esimerkiksi levynkannet. Prosessi on samankaltainen monissa näistä, mutta käsittelen nyt vain kappaleiden kirjoittamista tiivistääkseni tekstiä.

Tähän prosessiin vaikuttaa Dundonin mainitsemat luovuuden esteet. Ensinnäkin itsensä ja tuotoksensa epäileminen ja epäröinti vaikuttaa jo sillä hetkellä kun ensimmäistä kertaa tartutaan instrumenttiin. "Onko tässä mitään järkeä, kun muut ovat kuitenkin parempia?" "Aina ennenkin tuotokseni on haukuttu, joten ne ovat huonoja nytkin." Heikkilän mukaan haluamme usein antaa sellaisen kuvan itsestämme, ettemme suvaitse virheitä tai että tuotoksemme on täydellistä. Tästä seuraa se, että emme voi lopulta ikinä näyttää ulospäin yhtään mitään. Riippumatta siitä kuinka hyvä oikeasti onkaan, itsessään ja toiminnassaan näkee aina virheitä, jonka lisäksi aina on myös mahdollisuus olla vähän parempi. Itseään kritisoi paljon helpommin kuin muita, jonka lisäksi mahdollinen ulkopuolelta tuleva kritiikki korostaa itsensä huonoksi tuntemista. Tahdomme välttää tätä.

Helposti lähdemme ratkaisemaan tilanteita aina samaa kaavaa noudattaen, koska siihen on totuttu ja se on toiminut ennenkin. Vaikka nykyinen toimintametodi kappaleiden rakentamiseen olisikin paras ja meille sopivin, on virkistävää ja kannattavaa välillä kokeilla toisenlaisia lähestymistapoja. Jos aloitammekin kappaleen luomisen sanoituksista, minkälaiseen lopputulokseen päädymme? Entä jos päätämme minkälainen rakenne kappaleella tulee olla tai että biisi alkaa vaikkapa soololla? Miten luova prosessi muuttuisi, jos suunnittelemme ensin julkaistavan albumin kokonaisuuden ja vasta sitten alamme pilkkoa sitä pienempiin osiin, pienempiin ideoihin, kappaleisiin, kappaleiden merkityksiin albumissa ja sitten vasta paneudumme niiden sanomaan, musiikilliseen sisältöön, kitarastemmoihin ja muihin yksityiskohtiin? Viimeisin lähestymistapa olisi nykyisestä mallista päinvastainen. Koetin tätä kerran, mutta sain vastustusta. Ongelma oli todennäköisesti siinä että ideoin albumin itsenäisesti ja sitten esittelin sen muille, vaikka olisi kannattanut ideoida albumia yhdessä. Meille on itseasiassa yhdessä yhden asian ideoiminen aika vierasta ja hankalaa. Aion silti tavoitella tällaista lähestymistapaa vielä uudemman kerran.

Kolmas este on ihmisten halu kontrolloida. Itse kun olen melko ulospäinsuuntautunut ja minua on anarkistiksikin sanottu, tykkään tehdä asioita eritavalla kuin muut. Varsinkin musiikillisessa toiminnassa ja kaikkessa siihen liittyvässä tahdon erottua. Mielelläni otattaisin yhtyeestämme genrestä poikkeavia promokuvia, koska koen että se auttaisi meitä erottumaan ja synnyttämään yleisössä mielenkiintoa. Haluan kontrolloida imagoamme. Ryhmässämme on kuitenkin jäseniä, jotka pyrkivät profiloitumaan totutunlaiseen muottiin: metalliyhtyeet poseeraavat yleensä ärjysti rivissä nahkatakit päällä ladonseinää vasten. Hekin haluavat kontrolloida imagoamme ja pysytellä jokseenkin samankaltaisina kilpailijoiden kanssa.

Puhuin esseen alussa erilaisista verteista. Omasta näkökulmastani ekstrovertin on helpompi olla luova. He ovat yleensä avoimia uusille ihmisille, asioille ja ajatuksille ja heidän on helpompi päästä tietyistä esteistä ylitse. Introvertit toisaalta pitävät paremmin pakkaa kasassa ja jalat maassa. Itse olen yleensä suuruudenhullu ja maalailen taivaalle suurenmoisia haavekuvia. Onneksi yhtyeessämme on myös heitä, jotka potkivat minut puujaloiltani ja laittavat kiipeämään niitä yhä uudestaan. Joudun ja pääsen lähestymään tilannetta erilaisista näkökulmista. Se vasta on luovaa jos joku.

Parempi ihmiselle

Kirja: How Toyota Became #1 - Leadership lessons from the worlds greatest car company
By: David Magee
Teema: Tuottavien asiakassuhteiden luominen
Pisteet: 3

-------------------------------------------

"The original Toyoda precepts (1935)

1. Be contributive to the development and welfare of the country by working together, regardless of position, in faithfully fulfilling your duties.
2. Be ahead of the times through endless creativity, inquisitiveness, and pursuit of improvement.
3. Be practical and avoid frivolity.
4. Be kind and generous; strive to create a warm, homelike atmosphere.
5. Be reverent, and show gratitude for things great and small in thought and deed." (s. 14)

"Toyodan alkuperäiset käskyt (1935)

1. Osallistu maasi kehitykseen ja hyvinvointiin työskentelemällä yhdessä, riippumatta asemastasi, uskollisesti täyttäen tehtäväsi.
2. Ole aikaasi edellä olemalla loputtomasti luova, utelias ja parannusta hakeva.
3. Ole käytännöllinen ja vältä kevytmielisyyttä.
4. Ole ystävällinen ja antelias; pyri luomaan lämmin ja kotoisa ilmapiiri.
5. Ole kunnioittava, osoita kiitollisuutta niin suurista kuin pienistäkin ajatuksista ja teoista." (Oma käännös)

------------

Toyota on yksi nykyisen maailman menestyvimpiä yrityksiä hyvästä syystä. Kaikki lähtee yrityksen olemassaolon motiiveista ja arvoista, siitä syystä miksi Toyotalla ylipäätään on yritystoimintaa. Ilmeisesti selkein yksittäinen ero lukemattomiin muihin yrityksiin on yrityksen erilainen näkökulma menestymiseen ja sen mittaamiseen.

Siinä missä perinteiset yritykset seuraavat myyntikatteita, vuoden liikevaihdon määrää, työllistettävien henkilöiden määrää tai muita perinteisiä rahallisia mittareita, Toyota tuntuu keskittyvän enemmän siihen kuinka se voi lisätä kansan hyvinvointia. Väkisinmyymisen sijaan Toyota tuntuu olevan aidosti kiinnostunut asiakkaansa tarpeista ja pyrkii aktiivisesti huolehtimaan niistä paremmin. Toyota asettaa ihmiset etusijalle ja sillä linjalle ei voi saada muuta kuin hyvää aikaiseksi.

Eräs vanha ohjenuora, jota olen oppinut noudattamaan on "Jos asia on tekemisen arvoinen, on se myös sen arvoinen, että se tehdään kunnolla." Toyota todennäköisesti allekirjoittaisi tämän lauseen, joskin muuttaisi loppuosan "...että se tehdään paremmin."

Toyota on maino esimerkki siitä miten asiat tehdään hyvin ja bisnes luistaa ilman että yrittäjät ja myyjät myyvät sielunsa Saatanalle. Olen päätynyt elämässäni tekemään erilaisia myyntitöitä, enkä ole niihin juuri ihastunut niiden syntisen asenteen vuoksi. Työnantajani on painostanut minua lähestymään asiakkaita ainoastaan rahankiilto silmissä. Asiakkaita on pitänyt työstää läpi liukuhihnalta suoraan kovalla kädellä rankkaamalla että irtooko tältä rahaa vai ei. Jos ei niin potku takapuoleen ja seuraava uhri eteen välittömästi.

Liiketoiminnan ollakseen kannattavaa myyjän tulee saada myyntihintana artikkelista enemmän kuin sen tuottamisessa on syntynyt kuluja. Tämä on myös ymmärrettävää, koska ostaja todennäköisesti arvostaa artikkelin tuottamiseksi nähtyä vaivaa ja mielellään maksaa siitä asianmukaisesti. Hakoteillä ollaan kuitenkin silloin kun myydään valheellisesti esimerkiksi huonolaatuisia tuotteita korkealaatuiseen hintaan. Vaikka asiakas toki itse päättää ostaako tuotteen ylihintaan, oma henkinen hyvinvointini ei kykene myymään viikossa käsiin hajoavaa tietokonetta kenellekkään.

Sen sijaan että pyrkisin myymään paskan tietokoneen mahdollisimman kovalla voitolla, pyrkisin tekemään paremman koneen, joka ei hajoa. Tämä on merkittävin ero Toyotan ja muiden välillä, ainakin David Mageen mukaan.

Kerroin eilen ystävälleni, että en tahdo tehdä markkinointia työkseni. Mutta tämä vaatinee tarkempaa määrittelyä. Oikeasti en tahdo esimerkiksi mainostoimistoon, johon tulee asiakkaita pyytämään itselleen lisää asiakkaita. En tahdo tilanteeseen, jossa koetan keksiä keinoja saada asiakasyritykseni näkyvämmäksi ja kilpailemaan siitä, kuka huutaa kovimpaan. En tahdo tilanteeseen, jossa valehtelen kuluttajalle tuotteesta tehdäkseni lisämyyntiä. En tahdo myydä tuotetta köyhälle tehden hänestä entistä köyhemmän vaan tahdon tehdä hänestä rikkaamman. Kun liiketoimintaa tehdään eettisesti toimivalta pohjalta, jokainen myynti on win-win.

Sen sijaan teen mielelläni markkinointia, jossa otetaan ihmiset aidosti huomioon ilman myyntitavotteita. Tämä vaatii luovuutta, uteliaisuutta ja yhdessä tekemistä. Tämä vaatii käytännöllisyyttä, ystävällisyyttä ja kunnioitusta toisia ihmisiä, asioita ja maailmaa kohtaan. Toyota Motor Company Ltd on perustajansa Sakichi Toyodan ohjeita noudattaen mukaillut tällaista ajatusmallia jo 80 vuotta. Sinä aikana yritys on pääsääntöisesti ainoastaan kasvanut, eikä ole kokenut yhtäkään merkittävää notkahdusta myynnissä.

Sakichi Toyoda ajatteleekin mielestäni oikein, ilmoittaessaan toimintansa syyn olevan myyntituloksen sijaan ihmisten (elämän) parantaminen luovan yritystoiminnan voimin.

"Markkinoinnin" koulutusohjelmat ja työpaikat maailmanlaajuisesti voisikin muuttaa nimelle "Ihmiset" ja lähestyä asiaa ihmisten näkökulmasta. Rahalla ei tee mitään ilman ihmistä. Ihmisellä tekee paljon ilman rahaakin.

Miksi tehdä hybridiauto? Ei siksi että sillä tavoitettaisiin uusia markkinoita ja tehtäisiin lisää myyntiä, vaan siksi että hybridi on parempi luonnolle ja siten myös parempi ihmiselle.

Toyota rulaa. Tämä ei ole mainos, tämä on tunnustus hyvästä työstä.

Erilainen kaikkeus

Kirja: Kaiken käsikirja
BY: Esko Valtaoja
Teema: Liiketoimintaympäristön tuntemus
Points: 2

---------------------
Maailmassa on totuuksia vähintään yhtä paljon kuin ihmisiä. Tai itseasiassa totuuksia lienee vähintään yhtä paljon kuin kaikkia eläviä ja kokevia organismeja. Jokainen kokee maailman omalla tavallaan omasta näkökulmastaan, mutta mitä totuus ja todellisuus oikeastaan on ja mistä tiedämme mikä totuus on oikea totuus? Totuus on subjektiivinen käsite, oli kyse sitten maapallon muodosta, painovoiman olemassaolosta, työpäivän pituudesta tai Elvis Presleyn Love Me Tender -kappaleen nautittavuudesta.

Jokainen ymmärtää varmasti, että kaikki eivät pidä samanlaisesta musiikista ja siksi väite "Tää biisi on hyvä" ei ole kaikkien kuulioiden kohdalla totta. Osalle se taas on kiistaton totuus. Jotkut sanovat, että tällaisista makuasioista ei kannata kiistellä, kun taas toiset sanovat makuasioiden olevan ainoa asia mistä ylipäätään voi kiistellä, koska muut kuin makuasiat ovat järkähtämättömästi totta ja kiinteitä eikä niistä siis voi kiistellä. Mutta totuus (heh) on se, että kaikki kokemamme, näkemämme ja tieteellä mittaamamme suodattuu käsitykseemme omien rajallisten aistimisvälineidemme kautta. Meidän "totuutemme" on siis ainoastaan meidän ihmisenä kykenemiemme havaintojen summa.

Esko Valtaoja, kirjassaan 'Kaiken käsikirja' kuvailee huomattavasti hienommilla sanoilla yksinkertaista esimerkkiä vedestä: Kun nostamme käsillämme lammesta vettä, se tuntuu kylmältä ja märältä käsien ihoa vasten. Vedellä voi sammuttaa janonsa, vedellä voi myös sammuttaa tulipaloja.
Vesi koostuu kuitenkin pikkuriikkisistä partikkeleista, H2O-molekyyleistä eli esiintymästä alkuainerykelmiä. Nämä eri alkuaikeita edustavat atomit koostuvat protoneista ja neuroneista ja niiden jatkuvasta liikkeestä suhteessa toisiinsa. Protonit eivät ole kylmiä tai märkiä eikä neuronit sammuta janoani. Itseasiassa tulikin muodostuu näistä ainesosista - samoista aineista mistä sen sammuttavat vesimolekyylit. Mikä sitten aiheuttaa kylmän ja märän? Tähän on varmasti jokin tieteellisempikin selitys, mutta vastaan että ihmisyytemme.

Jos ylläolevassa tekstissä on fysiikan tai kemian ymmärtäjien mukaan ongelmia, oikaiskaa minua vapaasti. Sille on syynsä että skippasin ne luennot heti kun mahdollista. Tämä on kuitenkin minun totuuteni tällä hetkellä.

Jos puu kaatuu metsässä, eikä ketään ole kuulemassa, kuuluuko siitä ääni? Kyllä tai ei, mistä tiedät?

Tutkijat ovat osoittaneet lukuisilla testeillä, että ihmismieli pystyy luomaan kokemuksia lähes mistä tahansa ilman että sitä oikeasti tapahtuu. Eräänä mielenkiintoisena kokeena nostettakoon esiin koe, jossa koehenkilö saadaan kokemaan kuminen käsi omaksi kädekseen. Aiheesta video alla.

Mitä tämä tarkoittaa liiketoimintaympäristön tuntemuksen kannalta? Erittäin hyvä kysymys. Ensinhän meidän pitäisi määritellä sanat liiketoiminta, ympäristö ja tuntemus. Huomaisimme kuitenkin äkkiä, että määrittelemme nämä sanat toisilla sanoilla, jotka vaatisivat jälleen määrittelyä. Jokainen meistä ajattelee eri asiaa kun pöydälle nostetaan esimerkiksi sana "sika". Entä miten asiat määritellään toisilla kielillä, toisilla käsitemaailmoilla? Entä viittomankielellä? Miten kuvailisit sikaa kuvitteelliselle henkilölle, joka on kuuro ja sokea eikä pysty tuntemaan kosketusta tai haistamaan? Et voi käyttää sanoja, et osoittaa maassa möyrivää karjua, et antamaan mini-sikaa pideltäväksi tai edes toivoa, että tuoksu paljastaisi olennon. Tämä henkilö ei kykene havaitsemaan tai käsittämään sikaa millään tavalla ja siksi se sisälly hänen maailmankäsitykseensä tai näkemykseensä totuudesta. Itseasiassa tämä henkilö ei pystyisi havaitsemaan sinuakaan, vaikka sinä havaitsisit hänet.

En poistanut tältä kuvitteelliselta henkilöltä kuitenkaan puhe-kykyä. Kuinka absurdilta tuntuisi ajatus siitä että leijut pimeässä tyhjyydessä ilman minkäänlaisia ärsykkeitä ympäristöstä, mutta voit yhä huutaa tuskasi tyhjyyteen? Et kuitenkaan kuulisi sitä huutoa, koska olisit kuuro. Olisit pelkkä tuskaasi ikuisesti turhaan huutava ihmissielu. Niin. Ehkä se ei olekaan niin kaukana todellisuudesta kuin luulemme.

Meiltä voi poistaa aistimuksia helposti, mutta mitä jos niitä lisättäisiinkin? Millä tavalla aistisit maailmaa? Kuinka koet esimerkiksi edessäsi olevan ruudun olemassaolon? Entä jos meillä olisikin viiden aistin (näkö, kuulo, haju, maku, tunto) sijaan kuusi, seitsemän tai kahdeksan aistia? Mitä aisteja ne olisivat? Minkälainen todellisuutemme silloin olisi?

Erilainen ainakin.

Maailma on kaikille erilainen. Se on hyvä ymmärtää liiketoimintaympäristöstä.

Sisäisen motivaation johtaminen

Kirja: Taitolajina työ - Johtaminen ja sisäinen motivaatio
Kirjoittanut: Liukkonen, Jaakkola, Kataja
Teema: Johtaminen ja yrittäjyys
Pojot: No vähintään 3.
-------------------------------

Koska sisäinen motivaatio on monessa tekemisessä ja johtamisessa ainoa aidosti tulosta aikaansaava tekijä, synnytin siitä motivoituneena seuraavan humpan:

It's still all in the head - Aatteleppa ite.

Kirja: 4 tunnin työviikko
Kirjannut: Timothy Ferris
Teema: Johtaminen ja yrittäjyys
Noppia: 3

--------------------------

Teos nimeltä '4 tunnin työviikko' käsittelee paljon sitä kuinka työskentelyssä tulisi keskittyä oleelliseen ja lopettaa työnteko vain työnteon vuoksi. Käsittelen alla kirjassa esitettyjä ajatuksia.

Jos saisin sydänkohtauksen ja saisin työskennellä vain kaksi tuntia päivässä, mitä tekisin?
Tällä hetkellä käytän keskimäärin kaksi tuntia päivässä kirja-esseiden tekemiseen. Se on ensisijainen työni ja laskennallisesti tuottavinta opiskelua mitä olen ikinä tehnyt. Koulumaailman ulkopuolella keskittyisin sanoittamiseen ja säveltämiseen. Soittohommat, äänitykset, markkinoinnin ja muut voi mainiosti jättää muille.

Jos saisin toisen sydänkohtauksen ja joutuisin vähentämään työnteon kahteen tuntiin viikossa, mitä tekisin?
Keskittyisin kirjoittamaan merkityksellisiä tekstejä. Suosituimmat, mieleenpainuvimmat ja parhaiten historiaan jäävät kappaleet sisältävät yleensä tekstejä, jotka herättävät tunteita. Nämä tunteet voivat olla vihaa, surua, rakkautta, iloa, intohimoa tai mitä tahansa muuta. Usein kappaleiden sanoituksia tukee osuva sävellystyö ja yhdessä ne joko aiheuttavat tai herättävät muistoja tai haaveita ja sitä kautta tunteita. Nykyään julkaistaan suuria määriä "menestyvää" musiikkia ilman järkevää tekstisisältöä. Usein nämä kappaleet on suunniteltu aiheuttamaan takapuolen keikutusta tanssilattialla, joka sekin on usein tunneperäistä toimintaa, mutta kappaleisiin kyllästytään pian ja niitä kulutetaan liukuhihnalta.
Toisaalta saattaisin keskittyä opettelemaan laadukkaan orkesterisäveltämisen taidon. Tämä veisi minut tehokkaimmin kohti yhtä tavoitteistani.

Opettele kysymään itseltäsi: "Jos saan tänään aikaan ainoastaan tämän asian, niin olenko tyytyväinen päivääni?"
Kyllä. Tavoitteeni on kirjoittaa yksi kirja-essee päivässä. Tämän tehtyäni olen suorittanut tämän päivän vaaditut työt, käytin siihen sitten tunnin tai kahdeksan.  Laskennallisesti tästä esseestä teen kuitenkin 27 h työpanoksen, joten työ on teoreettisesti hyvin tuottavaa.

Älä hajota huomiotasi!
Syyllistyn usein ns. multitaskingiin vaikka sen usein kerrotaan olevan haitallista työn tuottavuudelle. Tälläkin hetkellä minulla on tässä samalla facebook auki, kirjoittelen tekstiviestejä, hyräilen päässäni soivia kappaleita ja pohdiskelen illan suunnitelmia. Kirjoittaisin esseen huomattavasti nopeammin ja laadukkaammin, kun keskityn vain sen tekemiseen.

Sovella Parkinsonin lakia makro- ja mikrotasolla.
(Parkinsonin laki: Jos meillä on 8 tuntia aikaa suoriutua työtehtävästä, käytämme siihen 8 tuntia. Jos meillä on 2 tuntia aikaa suoriutua samasta tehtävästä, suoriudumme siitä kahdessa tunnissa. Vaikutus perustuu olennaiseen keskittymiseen.)

Käytännössä Parkinsonin lain noudattaminen tarkoittaa omien aikataulujen typistämistä ja vitkastelun vähentämistä. Tätä voi noudattaa kaikessa, mitä nopeammin asia on saatava tehtyä, sitä nopeammin se tulee tehtyä. Mitä nopeammin asia on saatava tehtyä, sitä vähemmän keskitymme epäolennaiseen.

Tämä näyttäytyy esimerkiksi koululle tehtävissä powerpoint esitelmissä. Useat opiskelijat, minäkin, saavat tehtäväkseen tutkia jotain asiaa ja esitellä sen ryhmälleen powerpoint-esityksen muodossa. Monet varmasti osaavat samaistua tilanteeseen, jossa kaksi viikkoa sitten annettua tehtävää tehdään viimeisenä iltana hirveällä kiireellä. Tämä ei ole väärin, jos työ tulee tehtyä ja se sisältää kaiken mitä sen pitääkin sisältää. Monet varmasti myös ovat kohdanneet niitä esitelmiä, joissa powerpointin animaatiot, värit, äänet ja efektit hyppivät silmille ja vievät koko esitelmästä jopa enemmän aikaa kuin itse tietosisältö, tuomatta esitykselle mitään lisäarvoa. Tässä kohtaa on keskitytty epäolennaiseen ja koko esitelmään on todennäköisesti käytetty paljon enemmän aikaa kuin koruttomaan ja yksinkertaisen asialliseen esitelmään.

Laajenna mukavuusaluetta! Opi tekemään ehdotuksia.
"Lakkaa kyselemästä mielipiteitä ja ala ehdottaa ratkaisuja." (s. 93)

Itse kysyn todella usein muiden näkökulmia ennen kuin annan omani ilmi - sehän saattaa muuttua riippuen toisten mielipiteestä. Kuitenkin tekemällä itse ehdotuksia on todennäköisempää saada ehdotuksensa läpi ja muutettua todellisuudeksi! "Lopeta edestakaisin veivaaminen ja päätä asia." (s. 93) Kuvitteleppa tilanne, jossa olet ravintolassa sinua kiinnostavan henkilön kanssa ja hän kysyy "Mitä haluaisit tehdä?" tai että hän kysyy "Mennäänkö tanssimaan?". On todennäköisempää päästä tanssimaan, kun kysyy toista tanssimaan. Josset haluakaan tanssimaan, voitte aina tehdä jotain muuta.

Itseasiassa mukavuusalueensa laajentaminen on käytännössä ainoa tapa kehittyä. Mutta, ongelmani on edelleen päättää mitä haluan. Vaatii tiettyä luonteen lujuutta päättää kysyä toista tanssimaan, vaikka saattaa saada kielteisen vastauksen. Toki silloin voi päättää kysyä jotain muuta.

On helpompi saada anteeksi kuin saada lupa.
Tämä pätee kaikkeen ja sitä voi hyödyntää elämässä ja liike-elämässä jopa törkeästi. Laita myyntikoju pystyyn keskelle kaupungin parasta kävelykatua. Ehdit tehdä kauppaa hyvän tovin, ennenkuin joku tulee kysymään sinulta lupa-papereita kojun pitämiseen. Jos kojusi on laiton ja joudut lähtemään, ymmärtäväinen anteeksipyyntö usein riittää, varsinkin jos samalla kysyt viranomaiselta neuvoa toivotummasta menettelystä. Jos kukaan ei tule kysymään papereita, olet voiton puolella.

Jos taas kysyt etukäteen viranomaiselta lupaa pystyttää kojun kävelykadulle, voi olla että luvan saaminen kestää turhauttavan kauan - tai että sitä ei saa ollenkaan.

Epäiletkö? Etsi käsiisi hyvä ystävä ja lyö häntä kasvoihin. Ystäväsi säikähtää, hämmentyy ja ihmettelee. Pyydä anteeksi 'harkitsematonta' käyttäytymistäsi. Ystäväsi antaa anteeksi. Jos taas pyydät lupaa ystävältäsi lyödä häntä kasvoihin, hän tuskin myöntyy kovin helposti. Jos ystäväsi ei anna anteeksi, saatat menettää huonon ystävän, eli jäät silti voitolle.

Tai pussaa vierasta tyttöä tai poikaa ja pyydä sitä puolisoltasi anteeksi. Lupaa et saa kuitenkaan.

Korosta vahvuuksia, älä korjaile heikkouksia.
Bisnesmaailmassa tämä tarkoittaa sitä, että myy enemmän sitä mikä myy parhaiten äläkä yritä väkisin myydä sitä mikä ei myy. Älä voivottele suomalaiseen tapaan kuinka tuotteesi tai elämäsi uupuu sitä ja tätä ja siinä on kaikenlaisia ongelmia. Korosta sitä mikä niissä toimii ja menestyy ja tee sitä lisää. Näin teet sekä tuotteestasi että elämästäsi parempaa. Jos koulu ei suju, mutta musiikkiasi myymällä tahkoat rahaa, lopeta koulu ja keskity tekemään musiikkia. Voit paremmin ja onnellisemmin.

----------------------

'4 tunnin työviikko' -teos esittelee lukemattomia ajatuksia ja niistä monet kolahtavat tähän lukijaan kovaa. Kaikkien läpikäyminen yhdessä esseessä ei ole järkevää eikä mielekästä - eipä se tuo minulle enempää tuottoakaan. Ydinajatuksina tässä on kuitenkin tehdä ainoastaan oleellisia asioita ja nauttia sen luomista vapauden mahdollisuuksista. Sinun ei tarvitse olla rikas elääksesi rikkaasti - sinun tarvitsee vain ajatella oikein.

Draw me like one of your french girls.

Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kasannut: Heikki Toivanen ja Maija Kotamäki
Teema: Johtaminen ja yrittäjyys
Points: 1


--------------


Mitä on kaverijohtajuus?
- Työn suoritteen vastuu ja aloite tulevat tasapainoisesti organisaatiolta ja jäseneltä.
- Organisaatiolla on aito jaettu visio.
- Organisaatio on communitas eli yhteisö, jolla on me-henki ja rituaaleja.
- Organisaation jäsenet ovat keskenään kavereita - enemmän kuin tuttavia, mutta vähemmän kuin ystäviä riittää hyvin. (s. 6)


Joskaan yllä oleva kuvaus kaverijohdettavasta organisaatiosta ei välttämättä koske kaikkia orkestereita ja kokoonpanoja, se pätee mielestäni vahvasti Eeva -orkesteriin. Selkeitä voimasuhteita tai johtajuutta ei näyttäydy, koska yhtyeen jäsenet ovat keskenään kavereita ja tekevät päätöksensä yhdessä. Yhtyeen toiminta on malliltaan hyvin osuuskuntamaista: kaikilla on oma äänensä asioissa, mutta tarvittaessa yksikin henkilö voi tehdä päätöksiä koko yhtyeen puolesta.


Jotta yhtyeen toiminta sujuu luontevasti, vaaditaan kommunikaatiota yhtyeen periaatteista. Tämä innostuskirja esittelee toimivan yhteisön vaatimia osapuolia portaikkona.

Maa - Vesi - Tuli - Tuuli - Tyhjyys.

- Ymmärrä itsesi. Maa on perusta.
- Vesi muotoutuu. Vesi on ryhmän henki, joka voi olla tyyni tai myrskyävä.
- Tuli on se kipinä, joka aiheuttaa toiminnan. Tuli on se roihu, joka aiheuttaa menestyksen.
- Tuuli on ulkopuolelta tulevat vaikutteet.
- Tyhjyys on tässä hetkessä läsnä olemista.


Visio, arvot, motiivit, tavoitteet, missiot.


Yllä on mainittuna useita epämääräisiä ja usein abstrakteja käsitteitä. Näiden kaikkien hahmottamista helpottaa niiden visualisointi - konkreettisesti. Siis kynä käteen ja piirtämään! Eeva -orkesterissa on keskusteltu kappaleista, äänityksistä, levynkansista, musiikkivideoista, keikoista ja monesta muusta asiasta usein esimerkiksi yhden tai useamman huurteisen äärellä. Näistä keskusteluista kuitenkin harvoin tulee mitään konkreettista lopputulosta tai keskustelun sisältö unohtuu pian kokonaan. Innostuskirja kehoittaakin kommunikoimaan visuaalisesti! Onhan ihminen sentään vahvasti visuaalinen olento.


Muistijälki on hyvin erilainen kun esimerkiksi keskustellaan siitä että laitetaanko uuden demon kanteen grafiikkaa vai valokuvia. Ajattele mitä hienouksia voisi syntyä jos kaikki piirtäisivät samalle paperille yhteistä ideaa demon kannesta? Vaikka kyseinen kuva ei ikinä päätyisikään lopulliseen julkaisuun, se synnyttää muistikuvia sekä lisää alitajuista pohdintaa kansikuvasta ja koko demon tuottamisesta itsestään.


Piirretään yhdessä, siitä voi tulla jotain jännää.

Kilpaillaan yhdessä

Kirja: Co-opetition
Kirjoittanut: Barry J. Nalebuff ja Adam M. Brandenburger
Teema: Asiakkaan ja liiketoimintaympäristön tuntemus (eng.)
Pointseja, 3 kpl.

---------------------------------

Co-opetition sanalle ei löydy suoraa suomenkielistä käännöstä. Se on kuitenkin muodostettu englanninkielen sanoista competition ja co-operation eli kilpailu ja yhteistyö. Käännetään termi vaikkapa sanaksi "yhteiskilpailu."

Teoksen johtavia sanomia on huomauttaa kuinka yksipuolisesti helposti tarkastelemme liiketoimintakenttää. Kilpailijoita vastaan taistellaan, asiakkaille myydään ja tuottajilta ostetaan. Näiden lisäksi on olemassa täydentäviä osapuolia, jotka välillisesti vaikuttavat liiketoimintaamme. Esimerkiksi DVD-levyjen myyntiluvut nousevat varmasti vasta kun DVD-soittimia saadaan kaupaksi. Ilman soittimia ei levyilläkään tee juuri muuta kuin harjoittele frisbee-golfia.

Tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin mustavalkoinen. Kilpailijat voivat olla nimittäin myös täydentäjiä, asiakkaita tai jopa tuottajia. Yhdessä osapuolella voi olla useita rooleja ja kaikki nämä kannattaa ottaa huomioon. Alla on kuvio näistä eri osapuolista ja niiden välisistä suhteista, kirjan esimerkin mukaan (s. 16). Olen merkinnyt kuvioon omat konkreettiset osapuoleni äänentuotannon näkökulmasta.

En ole aikaisemmin liiemmin pohtinut musiikkitoimintani monetisaatiota. Ajatukseni ovat olleet tasolla "Teen biisin, meen keikalle, toivon yleisöä." Käytännössä keikkaa järjestäessä toivotaan, että yleisö tulee katsomaan juuri sinun keikkaa eikä esimerkiksi naapurijuottolassa esiintyvää kilpailijaa. Molemmilla esiintyjillä on oma fanikuntansa ja liikkeellä oleva yleisö jakautuu esiintyjien välille.

Jos kuitenkin sekä minä että kilpailijani esiinnyttäisiin samana iltana samalla estradilla, molempien yleisö saapuisi paikalle, tuplaten kummankin esiintyjän yleisön. Tämän lisäksi paikalle eksyy muutama kuulija lisää, koska kuulijat saavat samalla vaivalla enemmän viihdettä. Tässä kohtaa kilpailijan kanssa yhteistyön tekeminen on järkevää. Yhdessä esiintyessä kerätään enemmän yleisöä ja saadaan enemmän tuloja jaettavaksi kuin erikseen esiintyessä. Tässä mielessä kilpaileva muusikko on myös täydentäjä.

Täydentäjänä toimii myös esiintymis-estradi, esimerkiksi ravintola. Kylmänä talvipäivänä on järkevämpää esiintyä lämpimässä ravintolassa kuin esimerkiksi ulkona, koska yleisö viihtyy ravintolassa paremmin. Ravintolan olemassaolo siis vaikuttaa esiintyjän menestykseen. Vaikutus on myös kahdensuuntainen: esiintyjän menestys ja suosio vaikuttaa ravintolan asiakasmääriin ja ravintolan olemassaoloon. Suosittu ravintola tarjoaa enemmän yleisöä verrattuna vähemmän suosittuun ravintolaan, vaikka esiintyjä pysyisi samana.
------------------
Kun taas mietitään esimerkiksi levymyyntiä tai nykyisemmin kappaleiden myyntiä esim. Spotifyssä, asiakkaan roposista voidaan kilpailla myös tekemällä yhteistyötä. Esimerkiksi kahden muusikon yhdessä tekemä kappale markkinoi menestyessään molempia muusikoita ja heidän omaa toimintaansa. Tästä esimerkkinä Jarkko Martikaisen ja Timo Rautiaisen yhdessä tekemät omat versionsa kappaleesta Elegia. Muusikoiden yhteistyöt ja duetot ovatkin yleinen tapa jakaa ja kehittää markkinoita.

Samalla tavoin esimerkiksi covereita tekemällä pystyy kohottamaan omaa ja kilpailijansa statusta. Kun yhtye X äänittää cover-version yhtyeen Y suositusta kappaleesta, se pääsee ratsastamaan yhtyeen Y menestyksellä. Yhtye Y saa kuitenkin myös lisää mainetta kun sen kappaleita levitetään ja varioidaan yhtye x:n toimesta. Tästä toimii esimerkkinä Haloo Helsingin versio Mokoman "Kuu saa valtansa auringolta" -kappaleesta. Kyseisen kappaleen kuuleminen sai ainakin allekirjoittaneen kuuntelemaan lisää molempia yhtyeitä.

Kilpailija voi siis olla myös kumppani!

-----------

Mutta kannattaako kilpailijan ottaa miuta osalliseksi toimintaansa? Hyödynnänkö mie hänen toimintaansa niin paljon että se on järkevää? Minkä arvoinen miun osallistuminen oikeestaan on?

Kysymys on hyvä ja vaikea. Mutta voin tiivistää vastauksen omaa näkökulmaani mukailevaksi. Jokainen yleisön jäsen on rahan arvoinen. Valuutta saattaa siirtyä lippumyynnissä, mutta vaikka keikka olisi ilmainen, asiakas tuo silti taloon rahaa ostamalla virvokkeita, ostamalla oheistuotteita, kuuntelemalla esiintyjän tuotantoa eli siis olemalla esiintyjän markkinoinnin kohteena, myöhemmin suosittelemalla esiintyjää tuttavilleen tai ihan vaan näkemällä jonkin toisen yrityksen mainoksia.

Jos tuon tapahtumaan oman fanikuntani eli lisää yleisöä, se tarkoittaa bonusta kaikille tapahtumassa toimiville tahoille. Vaikka esiintymiseni ei toisi ollenkaan yleisöä, tuon silti lisää sisältöä ja arvoa yleisölle, joka saa yleisön viihtymään pidempään ja täten tuomaan lisää rahaa taloon.

Yksinkertaisesti ajateltuna osallistumiseni on arvoltaan tuomieni yleisön jäsenten arvo sekä yleisön tuoma arvo siltä ajalta, jonka he vuokseni viettävät tapahtumassa. Tätä laskennallista arvoa voi käyttää hyödykseen konsultoidessaan tapahtuman järjestäjää esiintymispalkkioista.

--------------

Jos taas tarkastelemme esimerkiksi pelimaailmaan äänien ja musiikin tekemistä, tilanne on erilainen. Laadukkaiden äänitehosteiden ja musiikkimaailman sisällyttäminen peliin tekee sen pelattavuudesta mielekkäämpää, kokonaisvaltaisempaa ja aistikkaampaa ja täten koko pelin laatu vaikuttaa korkeammalta. Laadukkaat äänet siis synnyttävät pelille enemmän arvoa kuin pelillä olisi ilman ääniä. Toisaalta peli synnyttää äänitehosteille markkina-alustan ja merkityksen - pelkkien äänitehosteiden arvo kuluttajan silmissä on todella pieni ilman oikeaa peliympäristöä. Äänitehosteilla on enemmän arvoa pelissä kuin ilman peliä. Tästä syystä äänitehosteet ovat pelintekijälle arvokkaita.

Henkilöbrändiä voi luoda monella tavalla

Kirja: Brändikäs

Raapustellut: Liisa Sounio
Teema: Innovointi/tuotteistaminen/brändäys
Pisteet: 2

--------------------

Tänään kokeilin siipiäni podcastin tekemisessä. Aiheena on brändääminen ja henkilöbrändit, kuuntele löpinät tästä. :)

Keep Calm and Carry On

Kirja: Karismakoodi
Kyhännyt: Eva Kihlström
Mielestäni käsittelee: Johtaminen ja yrittäjyys
Pointseja: 2


-----------------

Jokainen tunnistaa karismaattisen henkilön sellaisen nähdessään, muttei välttämättä osaa kertoa miksi tämä henkilö on karismaattinen. Henkilössä on jotain maagista, jotain voimaa, joka viehättää. Niin, henkilö on jopa viehättävä, ei välttämättä ulkonäkönsä vaan karismansa vuoksi. Mitä on tämä karisma ja mistä sitä voi ostaa?

Eva Kihlström esittelee teoksessaan Karismakoodi (alk. Karismakoden) karisman syntyvän useista pienistä tekijöistä. Monet näistä tuntuvat mainittuna itsestään selviltä, mutta silti ovat mielettömän tärkeitä. Karisma on aina myös tilanne- ja aika-sidonnaista, onhan karismaattisina pidetty esimerkiksi Elvis Presleyn, Marilyn Monroen ja Nelson Mandelan lisäksi myös sarjamurhaaja Charles Mansonia sekä Adolf Hitleriä. Karismaattiset ihmiset ovat sellaisia, joita ihmiset haluavat kuunnella ja joita ihmiset uskovat. Karisma on silti aina myös riippuvainen kuulijasta ja katsojasta - kukaan ei voi olla yksin karismaattinen, vaan karisma on aina jonkun toisen kokema piirre.

Hyvän karisman omaamisen hyödyt ovat ilmeiset. Karismaattiset johtajat yrityksissä sekä politiikassa saavat ihmisiä liikkeelle, karismaattiset musiikki- ja puhe-esiintyjät keräävät runsaasti yleisöä, karismaattiset ihmiset saavat myös baarissa helpommin seuraa. Karismaattinen ihminen menestyy.

Karisma syntyy Kihlströmin mukaan itseasiassa yksinkertaisista hyveinä pidetyistä luonteenpiirteistä. Henkilö, joka on ystävällinen on helposti lähestyttävä. Rehellisyys eli esimerkiksi lupaamiensa asioiden toteuttaminen synnyttää luottamusta. Sitä synnyttää myös omana itsenään oleminen, tekohymyn tunnistaa jo kaukaa ja se aiheuttaa varsinkin meissä suomalaisissa voimakkaita epäilyjä. Kun olet aidosti ja rehellisesti oma itsesi ja myönnät myös heikkoutesi, sinuun on helpompi samaistua. Yksi pahimmista tavoista epäonnistua on nostaa itsensä jalustalle ja esittää olevansa suurempi kuin onkaan. Sellaista ei kauaa katsota.

Oleellisessa osassa karisman luomisessa on myös sanaton viestintä. Ei ole kovin uskottavaa, kun puhuja kertoo tilanteen olevan hallinnassa, jos puhe takkuaa, kädet tärisevät ja katse vilkuilee hermostuneesti puolelta toiselle. Shakespeare sanookin tähän osuvasti "Kaikki ihmiset pitävät kahta puhetta - toista joka näkyy ja toista joka kuuluu." (Kihlströmin mukaan). Meille, tai minulle ainakin, on koulussa opetettu monesti kuinka kuuluisi esiintyä: kuuluvalla äänellä, selkä suorana ja omilla jaloilla, katsekontaktia ylläpitäen.  Nämä ovat hyviä perusasioita, mutta aiheessa voi mennä syvemmällekin.

Ota yleisö huomioon. Jos esimerkiksi luennoit uudesta hienosta tuotteesta, pidä huoli, että yleisöäsi kiinnostaa kertomasi. Aiheesi ja viestimistyylisi tulee olla sellainen, että yleisö viihtyy ja tahtoo kuulla lisää! Tarinat ovat yksi erinomainen keino.

Ole itsevarma, myös silloin kun et ole itsevarma. Annat aivan erilaisen kuvan itsestäsi kertoessasi haastattelussa avoimin silmin kuuluvalla äänellä hymyillen: "Olen todella epävarma itsestäni, enkä tiedä yhtään mitä teen." kuin jos ilmoitat saman tiedon epäröiden, huonoryhtisenä ja hiljaisella äänellä. Molemmat tavat tuovat perille rehellisesti saman viestin, mutta ensimmäisestä jää huomattavasti miellyttävämpi ja karismaattisempi mielikuva, jossa puhuja ei aivan tiedä mitä tekee, mutta silti tekee sitä itsevarmasti.

Päämäärätietoisuus on myös tehokas keino hyvän karisman luomiseen. Kuuluisasta skotlantilaisesta vapaustaistelijasta William Wallacesta ei tiedetä paljoa, osin koska hän oli vain ei-kukaan, mitättömän maanviljelijän toinen poika. Mutta Wallacella oli päämäärä: vapauttaa Skotlanti englantilaisten kurittavasta kourasta. Wallace oli tutkijoiden mukaan erittäin karismaattinen henkilö. Hän tiesi mitä halusi ja itsevarmasti tavoitteli sitä koko olemuksellaan. Hänen aito, rehellinen ja suoraselkäinen itsensä oli helposti ymmärrettävä ja hänen aattettaan oli siksi helppo tukea.

Näiden esimerkkien varjolla luon itselleni näkökulmaa. Tahdon olla oma itseni, rehellinen ja aito. Kun tiedän mitä haluan, tiedän mitä haluan. Voin siis rentoutua. Minun ei tarvitse eikä kannata esittää jotain mitä en ole tai pyrkiä johonkin mitä en oikeasti tahdo. Se ei vain yksinkertaisesti ole kenenkään kannalta järkevää. Tai... ainakaan minun kannaltani se ei ole järkevää. Iso-Britannian sotapropagandaa toistaen: Keep Calm and Carry on.

 Pyrin ulkoisella olemuksellani viestimään itsevarmuutta: haen hyvää ryhtiä, positiivisia ja eloisia ilmeitä, katsekontaktia ja toimivaa äänenkäyttöä.

Näillä pitäisi päästä aika pitkälle. Ei. Näillä pääsee aika pitkälle.

Ilmaista rahaa

Kirja: ILMAINEN, Radikaalin hinnan tulevaisuus (alk. Free, The Future of a Radical Price)
Raapustellut: Chris Anderson (suom. Kimmo Pietiläinen)
Teema: Tuottavat asiakassuhteet
Ansaitsen mielestäni: 2 kirjanappulaa

------------------------

Tiesitkö, että antamalla ilmaiseksi voi ansaita paljon? Ilmaisen ja "ilmaisen" hyödyntämistä on tapahtunut jo pitkään, kuten Anderson teoksessaan toteaa. Varsinkin digitaalisilla markkinoilla nolla voi olla hinnoista jopa tehokkain. Käytännössä koko ilmaiseksi antamisen perustuskivi on se, että rahaa hankitaan jollain muulla.

Poimin tämän teoksen kirjaston hyllyltä, koska se tuntui omassa elämässäni erityisen ajankohtaiselta. Olen passiivisesti pyrkinyt myymään musiikkia ja/tai ääniä esimerkiksi nykyään paljon puhutuille pelifirmoille. Aivan vastikää kuulinkin pestistä läheisessä pelejä rustaavassa puodissa ja teimme alustavan sopimuksen.

Kyseinen yritys tekee tällä hetkellä pelejä mobiililaitteille, tulevaisuudessa Facebookiin. Pelien pelaaminen ei maksa pelaajalle mitään, mutta toiminta on yritykselle silti kannattavaa. Tämä hämmentää monia. Käytännössä nykyään tarjotaan runsain mitoin pelejä, joita voi pelata ilmaiseksi, mutta niissä on silti myytävänä sisältöä, jonka osa pelaajista haluavat ostaa. Nyrkkisääntönä noin 5 % kaikista pelaajista tuo kaiken rahan mitä tällainen peli tuottaa. Tämä perustuu siihen, että yhden uuden pelaajan osallistumisen eli uuden asiakkaan palvelemisen kustannukset ovat digitaalisen bittimaailman vuoksi käytännössä nolla.

Sovimme yrityksen kanssa, että teen heille äänitehosteita ja musiikkia. Tällä hetkellä teen kaiken kuitenkin ilmaiseksi. Miksi? Olen tehnyt musiikkia enemmän tai vähemmän jo kymmenen vuoden ajan harrastuksena, joten teen musiikkia joka tapauksessa. Musiikin tekeminen sinällään ei siis ole minulle kustannus. Olen ryhtynyt julkaisemaan tekemääni musiikkia sosiaalisessa mediassa Soundcloud tililläni. Tililtä kuka tahansa voi kuunnella tekemisiäni missä ja milloin vain. Käytännössä tilin sisältö toimii kuitenkin referenssinä ns. oikeasti myytävästä tuotteesta: yksilöityjä musiikki- ja äänipalveluja. Kun peliyhtiö pitää kuulemastaan, se ostaa tuotteen.

Tällainen ns. ilmaisnäytteiden antaminen on jo vanhemman koulukunnan mallista ilmais-markkinointia. Tuotteessa ei kuitenkaan ole mitään piilokuluja ja valuutta liikkuu ainakin teoreettisesti pitkälti samalla kaavalla kuin pelimaailmassa: 95 % hyödyntää ilmaiseksi ja 5 % ostaa lisää.

Julkaisen soundcloudissa siis esimerkiksi pelimaailmaan sopivaa musiikkia. Vaikka yksilöille musiikin myyminen on nykyään suhteellisen kannattamatonta, näen mahdollisuuksia yrityksille myynnissä. Jos julkaisen musiikillista tuotantoa ilmaiseksi verkossa kaikkien kuunneltavaksi, en kuitenkaan luovuta käyttöoikeutta myydä sitä eteenpäin. Jos siis pelifirmat, elokuvat tai muut tuottajat tahtovat käyttää tuotantoani, käyttöoikeudet saa siirtämällä bittikolikoita tililleni.

Eikö olisi muuten siistiä tehdä musiikkia elokuviin? Niinkuin Hans Zimmer tai monet muut menestyvät mutta suurelta yleisöltä pimennossa pysyvät artistit.

Teen ja julkaisen myös 'mies ja kitara' -tyylistä tuotantoani. Aivan ilmaiseksi. Suunnittelen myös musiikkivideoiden tekemistä ja julkaisemista. Tämän voi nähdä keikkojen tai levymyynnin promoamisena, jota se onkin, mutta samalla se on ilmaiseksi antamista. Entä jos tekisin myös keikkoja ilmaiseksi? Voisin tehdä elokuvista teaser-keikkoja, saada kuulijat haluamaan enemmän ja katsomaan elokuvasta kokonaisvaltaisemman kokemuksen. Elokuvan tehnyt yhtiö toki maksaisi minulle provision.

Ylläpidän myös blogia, jossa julkaisen näitä esseitä. Julkaisen ajatuksiani lukemistani teoksista sekä maailmasta muutenkin. Ihan ilmaiseksi jaan kovan työni. Vastapalveluksena saan (tai ainakin toivon saavani) pienen mainontarakoseni lisäksi keskustelua aiheista. Keskustelu lisää ajatuksia, ideoita ja informaation kulkua. Tämä on ainoastaan positiivinen ja voittoa tuottava tapahtuma, vaikkei sisältäisikään valuuttaa.

Ylipäätään ilmaiseksi antaminen voi tehdä todella hyvää. Hyvä ystäväni neiti Sihvo on opettanut minulle universaalin vaihtuvuuden käsitteen, jonka mukaan yksi hyvä pyytteetön teko toista kohtaa tulee jossain vaiheessa palautumaan jossain muodossa. Hän kuvaili tätä tarjoamalla iloisesti tupakkaa ventovieraillekin, jotka sitä pyysivät, koska tiesi saavansa savukkeen joltakulta silloin kun sitä itse päätyy pyytämään. Koen tämän pätevän moneen muuhunkin asiaan: hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille. Pyrin parhaani mukaan - järjen rajoissa - auttamaan lähimmäisiäni, olemaan pyyteettömästi tukena niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Tämä jättänee minusta positiivisen mielikuvan ja saanen itse tukea sitä tarvitessani.

Itseasiassa tuntuu, että ilmaiseksi myymällä ansaitsee paremmin kuin suoraan rahaa pyytämällä.

Käytöstavat

Kirja: Palvelua, Kiitos - Asiakaspalvelun saloja
Kirjoittanut: Hannula, Ingberg, Virta
Käsittelee: Tuottavien asiakassuhteiden luominen
Pojoja: 1

------------

Hyvä asiakaspalvelu ei ole ollenkaan vaikeaa. Itseasiassa se on erittäin helppoa, mutta se vaatii oikean mielentilan ja asenteen palvelutilanteeseen. Oikeanlaisen asenteen omaksuminen voi meille suomalaisille olla haastavaa.

Hyvä asiakaspalvelu riippuu täysin asiakkaasta ja tilanteesta. Puhelinmyyjä, autokauppias, tarjoilija ja lääkäri kaikki lähestyvät asiakasta eri tavoin, koska heidän palvelutilanteensa poikkeavat toisistaan suuresti. Hyviä asiakaspalvelijoita yhdistää kuitenkin alasta riippumatta asiakkaasta välittäminen ja tämän kuunteleminen.

Käytännössä koko 'Palvelua, Kiitos' -teos toistaa usean tarinan muodossa sitä tosiasiaa että ihminen tulee ottaa ihmisenä, häntä tulee kuunnella ja hänen tarpeisiinsa vastata parhaimman mukaan. Ihmisellä on arvo ja sielu, jota tulee kunnioittaa ja ymmärtää. Asiakkaaseen suhtautuminen riesana, uhrina, häiriönä, rahallisen lypsämisen kohteena tai muuten välinpitämättömästi on kohtalokasta.

Hyvä palvelu ja ihmisen tarpeisiin aidosti vastaaminen tekee ihmisestä asiakkaan. Huono palvelu, välinpitämättömyys ja kuuntelemattomuus pitää huolen että ihminen ei tule liikkeeseen uudestaan, eikä myöskään kymmenen hänen lähintä tuttavaansa.

Ilman asiakkaita ei ole bisnestä. Ilman hyvää palvelua ei ole asiakkaita. Hyvä palvelu on bisnestä.

Hymyile vaikka vituttaisi. Kiitä palautteesta, varsinkin jos se on huonoa. Suhtaudu uusiin tilanteisiin haasteina äläkä ongelmina. Just do it.

Suomalaisista huomaa, kuinka jotkut on kasvatettu olemaan kohteliaita ja ottamaan muut huomioon ja joitain ei ole kasvatettu ollenkaan. Hyvä asiakaspalvelu on käytännössä sama asia kuin hyvät käytöstavat. Ole kohtelias, huomioi toinen, älä valehtele tai tyrkytä omia ongelmiasi.

Josset pysty tähän, joku muu kyllä pystyy puolestasi.

Laina tekee lamaa

Teksti: Talouselämä, 25/2015, Rutto tai Kolera (sekä muita lähteitä)
Kirjoittanut: Ismo Virta (yms.)
Teema: Liiketoimintaympäristön tuntemus
Pojot: 3

--------------

Kreikan velkakriisi alkoi jo vuonna 2010 ja jatkuu edelleen. Talouselämä uutisoi kolmannesta Kreikalle annettavasta tukipaketista, jolle arvioidaan kertyvän summaksi 86 miljardia euroa. Tukipaketti eli siis laina annetaan Kreikalle siinä toivossa, että Kreikan talous elpyisi ja tasapaino EU-alueelle palaisi.

Mitä on laina? Laina on bisnestä, kaupankäyntiä, voitollisia tavoitteita sisältävää toimintaa. Lainassa yksi osapuoli antaa varallisuutta toiselle osapuolelle väliaikaiseen käyttöön, odottaen toisen osapuolen palauttavan varallisuuden pian korkojen kera. Ensimmäiselle osapuolelle siis maksetaan siitä hyvästä että tämän varallisuutta on käytetty. Käytännössä siis Matti Meikäläinen pyytää pankilta rahaa oman asunnon ostamiseen 100 000 €, mutta joutuu aikanaan korkoineen maksamaan pankille 120 000 €. Pankki lypsää Matilta siis 20 000 €.

Rahatalous on nykyään järkyttävän kieroutunutta ja tarpeettoman solmuisaa. Kun valuuttana käytetään muovikortilta kaavittavia bittejä eikä taskunpohjalla kölliviä kolikoita, pankkien on mahdollista myydä ei-oota kirjaimellisesti. Nyky-ihmisen ei tarvitse nähdä rahaa ikinä tehdäkseen kauppaa ja pankkitilin katetta hallinnoi käytännössä koodinpätkä. Pankit voivat lainata ja  lainaavat eteenpäin siis rahaa, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan, luottaen velallisen maksavan kaiken aikanaan. Pankkiirit on tunnetusti pirullisen rikkaita, koska pankin pyörittäminen on parhaimmillaan todella kannattavaa toimintaa. Teoriassa pankit tallettavat rahasi ja lainaavat sinulle sen mitä tarvitset. Käytännössä kun talletat pankkiin 100 €, pankki lainaa siitä eteenpäin 120 €, josta parhaillaan saa korkoineen takaisin 150 €. Hyvää bisnestä, sanon.

Myönnän, minulla ei ole lähdettä äskeiselle pankkitoiminnalle. Minä heitin luvut täysin päästäni. Yksinkertaistin tilannetta, jotta itsekin sen osaisin ymmärtää. Mutta kärjistettynä tämä on pankin toimintaperjaate.

Saadakseen maksettua pankille takaisin Matti Meikäläisen tulee luoda lisää arvoa. Usein tämä tapahtuu tekemällä töitä. Matti raataa työpaikalla kymmenen vuotta aamusta iltaan, kunnes Matin työnantaja on maksanut tarpeeksi palkkaa, jotta talo saadaan maksettua. Sitten Matti raataa vielä kaksi vuotta, jotta korkokin saadaan maksettua. Tämän jälkeen Matti voi laittaa rahaa säästöön tai ottaa uutta lainaa ja rakentaa autotallin. Matin elämä ja omaisuus kehittyy ja kasvaa.

-----

Tilanne on samankaltainen Kreikan kanssa, joskin huomattavasti suuremmassa mittakaavassa. Kreikan toiminnasta voi olla monta mielipidettä. Käytännössä valtio on lainannut rahaa ulkomailta, ilmeisesti valehdellen omaisuudestaan ja takaisinmaksukyvystään. Tarina ei kerro mihin lainatut rahat on käytetty, mutta ymmärrettävä on, että Kreikalla ei ole varaa maksaa lainaansa takaisin tällä hetkellä.

Talouselämän artikkeli 'Rutto tai Kolera' kertoo haastatteluin kahdesta erilaisesta näkökulmasta suhtautua Kreikan lainaan. Ensimmäinen vaihtoehto on viheltää peli poikki ja antaa Kreikan olla. Toinen vaihtoehto on lainata Kreikalle lisää rahaa (antaa "tukipaketti") ja toivoa velan epätodennäköistä takaisinmaksua. Tällä hetkellä Suomi ja EU on antamassa kolmatta lainaa Kreikalle, jonka jälkeen tulee todennäköisesti neljäs, viides, kuudeskin. Käytännössä ottamalla uutta lainaa, Kreikka maksaa vanhoja lainojaan takaisin, päätymällä yhä enemmän velalliseksi.

Maksaakseen lainansa takaisin, Kreikan tulee tehdä töitä, kuten Matti Meikäläisenkin. Mutta miten valtio tekee rahaa? Valtio tekee rahaa tuottamalla enemmän kuin se kuluttaa. Hyödykkeet, jotka jäävät kotimaisesta kulutuksesta yli, tulee myydä ulkomaille. Ulkomaiden tulisi siis ostaa Kreikkalaisia hyödykkeitä, hyödyttääkseen Kreikkaa. Sen sijaan nämä ulkomaat, Suomi mukaanlukien, lainaa Kreikalle rahaa hyödykkeiden tuottamiseen ja sitten repii sekä Kreikan omasta kulutuksesta että sen ylijäämästä korkojen muodossa takaisin itselleen. Kreikalle ei juuri jää varaa kehittyä, joten kasvaakseen Kreikka ottaa lisää lainaa, jonka jälkeen Kreikalla on entistä enemmän velkaa.

Laina on siis liiketoimintaa, jossa lainaava osapuoli saa takaisin enemmän kuin on alunperin antanut. Talouselämän artikkelin mukaan Suomi tahtoo antaa Kreikalle lisää lainaa ja lisää maksuaikaa, jotta Suomelle ei "realisoituisi kaikkiaan noin viiden miljardin euron tappiot." Käytännössä tämä viisi miljardia on Kreikalle annettua rahaa, jonka oletetaan palautuvan Suomeen ja sitä ylläpidetään Suomen valtion kirjanpidossa saatavien muodossa. Käytännössä Suomella ei ole tätä viittä miljardia, vaan se on jo annettu Kreikalle. Realisoituminen tapahtui jo kauan sitten.

Lainaa ei pysty maksamaan takaisin toisella lainalla. Tätä on todistettu arkisemmallakin tasolla pikavippien muodossa, kun rahaa lainataan ilman takaisinmaksukykyä. (Lue esim. artikkeli) Pikavippien maksamattomuus vaatii joko lainan ottajan velkavankeuden/konkurssin tai lainan antajan hyväksyvän tappionsa. Tämä pätee myös Kreikan tilanteeseen.

Antamalla lisää lainaa imemme Kreikan sormista viimeisetkin rippeet. Antamalla Kreikalle oikeasti tukea vaikka sitten rahan muodossa ilman takaisinmaksuvaatimuksia voimme auttaa Kreikkaa. Antamalle Kreikalle narua ja unohtamalla nykyiset velkomiset voimme auttaa Kreikkaa. Kreikka pärjää aivan hyvin itsekin, se on tehnyt niin vuosisatoja. Ihminen tarvitsee ruokaa, suojaa ja läheisiä. Kreikassa kasvatetaan ruokaa, rakennetaan koteja ja lisäännytään. Kreikka pärjää kyllä.

EU:n ja muut velkojat tekevät siis valintaa siitä että unohdetaanko Kreikalle annettu laina vai revitäänkö tuhkatkin pesästä.

---------------------------------------

Oli miten oli, lainat on Saatanasta. Nopealla vilkaisulla wikipediaan luetteloiduista lamoista ja niiden syistä antaa ymmärtää lainojen tai muun typerän rahankäytön olevan iso osa monia niistä. 1800-luvulla pankit ja vakuutusyhtiöt kokivat konkursseja. 1900-luvulla taantumaa koettiin sotimisen vuoksi, mutta myös pankkien kaatumisen, huonojen investointien ja/eli sotaan varustautumisen vuoksi. 2000-luvulla on lisääntynyt rahalla pelleily eli valuuttaan sijoittaminen, asuntojen arvon muuttaminen lainoiksi, lainojen muuttaminen arvopapereiksi ja arvopaperien ilmeisesti sekalainen myynti eripuolille maailmaa sekä esimerkiksi Kreikan velkakriisi ulkomaisesta lainasta.

Pankit ja vakuutusyhtiöt kokevat konkursseja, kun niiden antamia lainoja ei makseta takaisin. Kun pankki kokee konkurssin, pankissa "säästössä" olevat rahasi on jo annettu jollekin muulle, joka on käyttänyt ne huonosti. Rahasi eivät ole enää tallessa.

Mitä raha oikeastaan on? Raha on tapa osoittaa, että olet tehnyt työtä, joka on luonut arvoa, josta yhteiskunta palkitsee sinut kyseisellä rahamäärällä. Lainattu raha on tapa osoittaa, että aiot tehdä työtä. Kansalaiset tallettavat pankkeihin tänään 100 € ja lainaavat samaan aikaan 100 000 €. Maailmassa liikkuu tuhottomasti rahaa, jota ei ole olemassakaan.  Ainoa mikä pysyy on työ.

Laman tullessa usein inflaatio vaikuttaa ja nostaa kaiken hintoja. Työpaikat häviävät. Kulutus vähenee. Lama on ihmisen rahalla luomaa paskapuhetta ja typeryyttä.

Kuvittele tilanne ilman rahaa. Viljelet maata syödäksesi, rakennat talon asuaksesi, luot ihmissuhteita voidaksesi hyvin. Lama on mahdottomuus. Lama on ahneiden sekä typerien ihmisten yhteistyössä synnyttämää yhteiskuntaa riepotteleva syöpä. Jos teet työtä, synnytät juuri sen mitä synnytät. Et enempää, etkä vähempää. Jos olet ahkera, voit paremmin. Jos olet laiska, voit huonommin. Tämä pätee koko yhteiskuntaan.

Raha aiheuttaa kieroutumia. Raha aiheuttaa huijausta ja hyväksikäyttöä. Tilanne on juuri niin abstrakti, mutta silti itsestäänselvä, kuin se vaikuttaakin olevan.

------------------------------

Entisvanhaan kuninkaat keräsivät kansalaisilta veroja. Kansa teki työtä, raatoi ja ahersi. Kuningas vei kansalta suuren osan kaiken sen työn tekemästä hedelmästä. Kuningas oli rikas. Kansa oli köyhä. Nykyään kuninkaat eivät ole talouden ruokaketjun johtajia, vaan tilalla ovat harvat rikkaat "omistajat". Talouden kieroista varallisuudensiirron menetelmistä tehdään aina vain kierompia. Kaikki maailmassa tehdyn työn arvo siirtyy tiukasti pimennossa pidettyjä polkuja pitkin muutamien rikkaimpien taskuihin. Lama on sitä, että rahaa on lypsetty kansalta erityisen paljon ja kansa voi pahoin.

Tekemäsi työ on samanarvoista riippumatta siitä kuinka paljon palkkaa siitä saat. Puutarhassa kasvattamasi omena on silti omena, huolimatta siitä saatko siitä yhden euron vai viisisataa euroa. Kaupassa myytävä omena on silti se aivan sama omena, välittämättä siitä maksaako se euron vai viisisataa euroa. Omenan ravintoarvo ei ole riippuvainen sen myyntihinnasta.

Työn arvo ei ole riippuvainen sen myyntihinnasta. Tee töitä, unohda raha, ole onnellinen.

Oletko koskaan miettinyt, miksi maailman onnellisimmat ihmiset ovat usein köyhiä ja elävät yksinkertaista elämää? Todennäköisesti, koska heillä ei ole lainaa tai muita elämäänsä riuduttavia ulkopuolisia tekijöitä. He elävät juuri niin rikkaasti kuin työskentelevätkin.

Tee töitä, unohda raha, ole onnellinen.