Musiikkialan bisneksistä

Teos:
Musiikkia - Sentenced ja Sibelius
Työkokemus - Lappeenrannan kaupunginorkesteri
Harrastuskokemus - 10 vuotta sekalaista musiikkiharrastuneisuutta.
Kuunneltuja ja luettuja haastatteluja muusikoilta - lukemattomia

Teema: Asiakkaan ja liiketoimintaympäristön tuntemus
Pisteet: 2
-------

Musiikki vastaa aina aikakautensa tarpeisiin ja samalla heijastaa aikakautensa tarpeita ja ihmisten tunteita. Myydäkseen hyvin, musiikin tulee vastata aikakautensa kysyntään.

Musiikki on poikkeuksellinen tuote kulutuskautensa vuoksi. Kappaleen käyttöikä riippuu kuulijasta eikä esimerkiksi tuotteen fyysisestä kulumisesta. Musiikki sinällään ei ole tuote, eikä palvelu, mutta sitä myydään sekä tuotteina (esim. cd) sekä palveluina (esim. live-keikka). Muusikon työ ei silti ole oikeastaan palveluammatti.

Minkälainen musiikki sitten myy? Miten kilpailu musiikin saralla tapahtuu? Aitoa hintakilpailua artistien välillä ei juuri tapahdu, koska "tuotteet" eivät ole samoja. Hinta voi kuitenkin vaikuttaa kuluttajan valintaan jos esimerkiksi samana iltana esiintyy kaksi mieluisaa artistia ja kuluttajan budjetti riittää vain yhteen. Samankaltaisesti myös festivaaleille esiintyjiä etsivä joutuu valitsemaan kutsuttavia artisteja heidän keikkaliksansa huomioon ottaen.

Alunperin Muhokselta kotoisin oleva metallimusiikkia esittävä Sentenced on moneen kertaan leimattu yltiö-melankolisen mustan rokin kärkibändeiksi ja kansainvälisestikin menestyneeksi. Miksi? Mitä kuulija saa irti Sentencedin musiikista? Tarttuvia melankolisia melodioita, raskasta riffittelyä, itsetuhon ja kuolemanhalun kanssa surullisen aidosti leikittelevää sanailua. Ehkä se on juuri se aitous, joka viehättää. Yhtyeen mustaan huumoriin on helppo samaistua - kaikilla on joskus paha päivä.

Sentenced.

Sentencedin musiikki kuvaa tiettyä osaa suomalaisesta mielenmaisemasta - sitä pimeää osaa.  Näen selkeän ja helpon yhteyden esimerkiksi Sibeliuksen Finlandiassa ja Sentencedin Mourn kappaleessa. Molemmat tuovat eri tavoin mieleen synkän ja talvisen, mutta kauniin suomalaisen korpimaiseman  unohtamatta pakkasen kuristavaa tuskaa. Ensimmäinen on kuitenkin julkaistu 1899 ja jälkimmäinen 1998, mutta kaikessa sanattomuudessaan ja musiikillisessa poikkeavuudessaan ne tarjoilevat hyvin samankaltaisia tunnetiloja ja mielikuvia. Maailma muusikoiden ympärillä on muuttunut, mutta kysyntä on samanlaista.

Maailma on pullollaan mitä moninaisempia esiintyjiä, niin musiikin kuin muunkin taiteen suhteen. Ne kaikki reagoivat jollain tapaa ihmisten tarpeisiin ja kysyntään. Vaikka ko. taide ei saisi ollenkaan yleisöä, taiteen luojan tulisi kaiken järjen mukaan saada luomisesta silti oma tyydytyksensä. Musiikin ja muiden taide-alojen historiasta voi tulkita todella paljon niitä ympäröineen maailman historiaa ja erilaisten kysyntäkäyrien syntymistä. 

Genreissähän nykyään löytyy vaikka mitä. On klassista ja sen monia variaatioita, pianomusiikkia, countrya, bluesia, bluegrassia, jazzia, funkkia, punkkia, rokkia, metallia, poppia, iskelmää, tanssimusiikkia, teknoa, be-poppia, räppiä, hiphoppia, dubsteppiä ja satoja muita. Näille kaikille on lukemattomia etuliitteitä hard-, love-, black-, death-, popular-, acapella- ja tätäkin listaa voisi jatkaa huomattavasti enemmän kuin osaan itsekään luetella. Kaikille musiikkityyleille löytyy omat kuluttajansa, oma asiakaskuntansa. Miten musiikille sitten oikein luodaan arvoa? Tai miten sille luodaan lisää kysyntää? Mikä tekee biisistä tai esiintyjästä tai musiikkityylistä hyvän?

Musiikillisen esityksen arvoon vaikuttaa omien tulkintojeni mukaan mm. seuraavat asiat:

- Sanoitukset. Oivaltavat, aidot ja helposti läheistyttävät sekä samaistuttavat sanoitukset tekevät kappaleesta mielenkiintoisen ja tunteita herättävän. Henkilökohtaisesti koen, että esimerkiksi Haloo Helsinki! on synnyttänyt nousukiitonsa osin erittäin laadukkaiden sanoitustensa vuoksi, kun taas esim. Wiz Khalifan lyriikat olisivat todennäköisesti esikoululaisenkin kynän jäljiltä nykyistä mielenkiintoisemmat. Esiintyjät tarjoavatkin hyvin erilaisia tuotteita, eikä niitä sinällään pidä vertailla liian mustavalkoisesti.

- Valtavirta vs. Niche. On musiikkia, joka soi radiossa ja on musiikkia, joka ei soi radiossa. Radiokanavat pyrkivät yleensä maksimoimaan kuulijamääräänsä ja siksi siis soittavat mahdollisimman laajaa yleisöä miellyttävää musiikkia. Yleensä tosin kun yritetään miellyttää kaikkia, ei miellytetä oikeastaan ketään. Pelkistäen voisi siis sanoa, että kappaleen tulee olla erittäin hyvä ja suosittu, jotta sitä soitetaan radiossa, mutta todennäköisesti se ei juuri siksi ole kovin kummoinen. Poikkeuksia toki löytyy. Henkilökohtaisesti koen, että miltä tahansa radiokanavalta noin 10 % musiikista on ihan hyvää ja loput voisi jättää pois. 

Jos artisti taasen päättää olla tavoittelematta lähtökohtaisesti yleisön mielihyvää vaan omaa mielihyväänsä, ottaa hän riskin, että ketään ei kiinnosta kuulla hänen tuotantoaan ja täten rahan tekeminen vaikeutuu. Toisaalta hän ottaa myös riskin, että saattaa menestyä todella hyvin.

- Ulkomusiikilliset tekijät. Levynkannet, bändipaidat, merkit, liput, pinssit, dvd:t, musiikkivideot, lavaesiintyminen, lavasteet, lavakarisma, mahdolliset välispiikit ja ikävä kyllä ulkonäkö sekä muu muotitietoisuus tai tiedostamattomuus.

- Markkinointi. Joka tapahtuu nykyään hyvin eritavalla kuin ennen. Musiikin kulutustapa on muuttunut ja sen vuoksi sitä tulee markkinoidakin hyvin eri tavalla. Kun musiikkia esitettiin lähinnä linnanhovissa, trubaduurien ja kamariorkesterien tuli suunnata puskaradionsa lähinnä kuninkaaseen ja rikkaisiin aatelisiin. Vielä parikymmentä vuotta sitten musiikkia myytiin vinyyleissä ja cd-levyillä ja artistien menestystä mitattiin myytyjen albumien määrällä. Nykyään kaikki fyysiset musiikinsiirtovälineet alkavat vaipua unholaan ja niitä sijaistamaan on noussut internet ja sen suomat palvelut, Spotify, Loudr, Youtube ja muut. Maksuperiaate on siirtynyt kuninkaan kuuleman koko illan musisoinnin jälkeisestä almusta konkreettisiin cd-levyihin soittimineen ja sieltä taas bittimaailmaan yksittäisistä kappaleista tai kuulemisista maksamiseen. Nykyään on jo paljon artisteja, jotka julkaisevat pelkästään singlejä, tekevät niille musiikkivideon ja esittävät sitä internetissä ja tekevät näin elatonsa. Kokonaisia levyjä he eivät välttämättä julkaise koskaan.

- Musiikki. Tottakai, laadukas musiikki on laadukasta ja haluttua. Soitto- ja sävellystaito, sävelillä leikittely ja ihmisen sisimpään olemukseen iskeytyvä melodiointi ratkaisee loppupeleissä artistin lopullisen menestyksen.

"Musiikki" on tuotteena/palveluna käsittämättömän monipuolinen ja sovellettava. Sitä voi kuluttaa eri muodoissa viihteenä, sitä käytetään kokemusta voimistavana taustamusiikkina elokuvissa ja peleissä sekä johdatellaan ihmisiä kaupoissa ja kauppakeskuksissa. Musiikkia käytetään tehokeinona mainoksissa, sitä tarjoillaan ravintoloissa tanssittavaksi ja seurustelutarkoituksiin tai jopa mukana laulettavaksi karaokena. Musiikkia myös tulkitaan, tutkitaan, analysoidaan ja arvioidaan ja siitä julkaistaan lehtiä, kirjoja ja elokuvia. Musiikin ymmärrystä, soittamista, laulamista, teoriaa ja sävellystaitoa opetetaan lukuisissa paikoissa monin eri tavoin. Jotta musiikki siirtyy säveltäjältä kuulijalle, saatetaan tarvita säveltäjän lisäksi sanoittaja, esittäjä, soittajia, tuottaja, äänitysalan ammattilainen tai useampi, levy-yhtiö, markkinoijia, jakelija ja jälleenmyyjä. Sen lisäksi tarvitaan kattava lajitelma välineitä ja työkaluja säveltämiseen, soittamiseen, sovittamiseen, äänittämiseen ja kaikkiin muihinkin työvaiheisiin. Helpoimmillaan muusikko istahtaa yleisön eteen ja esittää kappaleensa, mutta halutessaan tarjota välintöntä suuremmalle yleisölle, työvaiheita ja työntekijöitä voidaan tarvita lukuisia.

Usein kuulee sanottavan, että nykyään musiikilla on vaikea elää, eikä musiikista oikein makseta. Tämä pitää varmasti paikkansa, varsinkin jos kyseessä on tiukasti omaa juttuaan tekevä muusikko, joka tahtoo selvitä taloudellisesti ainoastaan tekemällä omaa musiikkia. Riski on valtava. Mutta musiikin alalla ylipäätään mahdollisuudet ovat niin mielettömän valtavat ja aina olemassa, että musiikkia ymmärtävällä monityöläisellä ei varmasti tule ikinä olemaan töistä pulaa.