Kiellä mua kovempaa.

Kirja: Rivo Satakieli
Naputteli: Leena Lehtolainen
Teema: Tuottavien asiakassuhteiden luominen
Nappeja: 3, kiitos.

Luin Leena Lehtolaisen kirjaa Rivo Satakieli ja mietin, että miksi tällainen härski rikosdokkari menestyy niin hyvin. Lehtolaisen kirjat, joista Maria Kallion dekkarit lienevät tunnetuimpia, ovat olleet suosittuja jo pitkään. Rivo Satakieli on ensimmäinen, jota itse olen lukenut ja ymmärtääkseni kaikki Maria Kallion dekkarit eivät käsittele seksiä yhtä räikeästi kuin tämä. (Suoritin asiasta jopa lyhyen tutkimuksen wikipediassa.) Tässä dekkarissa kuitenkin lukija pääsee uppoutumaan luvallisesti synneillä ja perinteisesti kielletyillä ajatuksilla leikittelyyn.

Elämäänsä kyrpiintynet ihmismassat kaipaavat piristystä, tarkoitusta, jännitystä elämäänsä. Rivo Satakieli heittelee kansakuntien kiellettyjä unelmia ja vainottuja vihanaiheita lukian silmille ammattimaisen hienovaraisesti. Sivua uudestaan ja uudestaan kääntävä ihmismieli janoaa lisää, aina vain lisää. Mutta miksi?

Lehtolaisen romaaneihin, (tai siis ainakin Rivo Satakieli) on helppo samaistua, koska ne tapahtuvat oikeilla paikoilla oikeassa maailmassa. Ihmiskuvaukset ovat surullisen todellisia tai ainakin todentuntuisia. Tätä kaikkea on helppo uskoa. Teoksessa on selvästi koitettu tuoda esiin hahmojen aitous. Erilaiset hahmot reagoivat samaan asiaan eri tavoin, jotenkin häiritsevän aidolla ja nykyäänkin ajankohtaisella tavalla. Toiselle nimetön pahoinpidelty nainen on "Neiti X" ja toiselle suoraan "yks ryssänhuora". Minuun kolahti tässä tämän päivän maahanmuuttokeskustelut ja niiden samankaltaisuus. Kulttuurikin on esitetty jo vuonna 2005 tyylikkäästi nyky-uutisia mukailevasti "Raha on päättäjille tärkeämpää kuin ihmisten hyvinvointi." Teksti tuntui siis ajankohtaiselta.

Elämä on Kabaree!
http://taikalyhty.livejournal.com/4357.html

Hyvä yritys on kuin hyvä kirja. Sen tarina on kiehtova, sen tyyli on aito, se on ajankohtainen ja sen sanomaan voi samaistua. Parhaassa tapauksessa molemmat tarjoavat uusia elämyksiä. Toisaalta kirjat saattavat myös olla jonkinlainen SoMen esimuoto - ihmiset pääsevät työntämään nenänsä toisten asioihin ja pyörittelemään likaisia ja kipeitä asioita ilman vastaansanomista. Toisaalta näihin hahmoihin ja tilanteisiin voi myös samaistua ja oppia itsestään.

Hyvät kirjat tuovat elämäämme jännitystä ja mielekkyyttä, mitä siitä muutoin ehkä puuttuu. Hiljattain julkaistu megalomaanisen suosittu teos ja elokuva 50 Shades of Grey kertoo tarinaa naisen tutustumisesta BDSM:n maailmaan. Vaikka kyseessä voisi olla antikvariaatin likaiselle osastolle eksynyt lihankatkuinen pornoteksti, se on saavuttanut suurta suosiota maailmanlaajuisesti lähestymällä aihetta kenties hienovaraisemmin. Tässä kohtaa myönnän, etten ole lukenut kirjaa, mutta olen nähnyt elokuvan.

Joka tapauksessa uskon, että molemmat näistä teoksista käsittelevät jossain määrin rahvaalta kansalta kiellettyjä asioita hyvin inhimillisellä ja helposti lähestyttävällä tavalla. Juurikin se, että aihe on "väärin" ja yleisessä hyväksynnässä "kiellettyä" tekee siitä niin kiehtovan niin monille. Tämän ei pitäisi tulla uutisena kenellekkään: jos meiltä kielletään asioita, tahdomme tehdä niitä entistä enemmän. Tästä syystä esim. kieltolaki koki kovan kohtalon, tästä syystä teinit karkaavat kotoa, tästä syystä Raamatun Eevakin ehkä poimi turmiollisen omenan ja tästä syystä tuhannet bisnesoppaat kehoittavat pyytämään luvan sijasta anteeksi. Kielletyt asiat kiehtovat, joten tabuilla on ihmiskunnan historiassa tahkottu rutkasti rahaa uskaltavien kirstuihin.

Ihmisen mielikuvitus on todella vahva ja se kehittää usein parempia tarinoita kuin kirjailija voi kertoa. Ehkä juuri siksi suorasanaiset panoromaanit eivät menesty yhtä hyvin kuin härskejä juttuja käsittelevät rikosromaanit. Kuvittelemme varmasti hyvin erilaisen tilanteen kun luemme:

Astun huoneeseen. Seksin tuoksu leijailee levällään olevista lakanoista. Seinään on kirjoitettu 'Apua'.

Tekstiin suhtautuminen vaihtuu myös, jos sen kertoo rikoskomisario Maria Kallio taikka piiskaamisleikkeihin tutustuva "Ana" Steele. Jos sen sijaan kertoisimme tarkkaan mitä puhuja näkee, kokee, haistaa ja mitä on tapahtunut, mielikuvamme olisi huomattavasti samankaltaisemmat. Kyseessä on ns. jäävuoritekniikka, jossa koko tarinasta kerrotaan vain pieni osa ja jätetään loput lukijalle.

Tarkoitukseni ei ole käsitellä kirjoittamisen käsitteitä turhan syvällisesti, joten esittelen vielä muita tabuihin yhdistettäviä menestystuotteita. The Beatles -yhtye villitsi musiikillaan ja aivan sopimattoman pitkillä hiuksillaan. Elvis sai sydämet pamppailemaan nuorilla neidoilla ihastuksesta sekä kukkahattutädeillä stressistä laulaessaan romanttisia balladeja ja keikuttamalla lanteitaan esiintyessään eestaas kovinkin syntisesti. Rock- ja Metal-musiikin harrastajia on syytetty saatananpalvonnasta ja yleisestä pahuudesta. Punkkarit ovat perinteisesti ajaneet anarkistisia perjaatteitaan. Näin helposti on esimerkiksi musiikin historiasta löydettävissä yleisiä tabuja rikkovia tahoja, jotka ovat saavuttaneett oman aikakautensa suosiota. Tietenkään pelkkä tabujen rikkominen ei tee persoonasta suosittua. Tiedän yhtyeitä, jotka teurastavat eläviä vuohia esiintyessään ja no... onhan noita joka veneeseen. Näistä ei tosin ole suurempi yleisö kuullut, niiden muiden menestystekijöiden puuttuessa.

Kirjoitin juuri sekalaisia ajatuksia siitä miksi kielletyn tarjoaminen voi kannattaa ja mikä saattaa tehdä kirjasta ja/tai elokuvasta suositun, mutta äkkiseltään en sanonut mitään liiketaloudellisesti selkeää.

Olen vouhkannu näistä asioista näissä esseissä jo moneen kertaan yksityiskohtaisesti, joten esittelen nämä kauniina rykelmänä. Nämä tekevät sekä pornoromaanista ja pörssiyrityksestä suositun ja menestyvän:
Aitous, ajankohtaisuus, kiehtova tarina, sanomaan voi samaistua, elämyksiä, kiellettyjä asioita hienovaraisesti, inhimillisyys, helppo lähestyttävyys.

Tämän lisäksi ihmisen mielikuvitus on vahva, joten yrittäjänä meidän kannattaa tehdä vain pieni osa ja jätetään loput asiakkaalle. Kysy vaikka IKEAlta.