Erilainen kaikkeus

Kirja: Kaiken käsikirja
BY: Esko Valtaoja
Teema: Liiketoimintaympäristön tuntemus
Points: 2

---------------------
Maailmassa on totuuksia vähintään yhtä paljon kuin ihmisiä. Tai itseasiassa totuuksia lienee vähintään yhtä paljon kuin kaikkia eläviä ja kokevia organismeja. Jokainen kokee maailman omalla tavallaan omasta näkökulmastaan, mutta mitä totuus ja todellisuus oikeastaan on ja mistä tiedämme mikä totuus on oikea totuus? Totuus on subjektiivinen käsite, oli kyse sitten maapallon muodosta, painovoiman olemassaolosta, työpäivän pituudesta tai Elvis Presleyn Love Me Tender -kappaleen nautittavuudesta.

Jokainen ymmärtää varmasti, että kaikki eivät pidä samanlaisesta musiikista ja siksi väite "Tää biisi on hyvä" ei ole kaikkien kuulioiden kohdalla totta. Osalle se taas on kiistaton totuus. Jotkut sanovat, että tällaisista makuasioista ei kannata kiistellä, kun taas toiset sanovat makuasioiden olevan ainoa asia mistä ylipäätään voi kiistellä, koska muut kuin makuasiat ovat järkähtämättömästi totta ja kiinteitä eikä niistä siis voi kiistellä. Mutta totuus (heh) on se, että kaikki kokemamme, näkemämme ja tieteellä mittaamamme suodattuu käsitykseemme omien rajallisten aistimisvälineidemme kautta. Meidän "totuutemme" on siis ainoastaan meidän ihmisenä kykenemiemme havaintojen summa.

Esko Valtaoja, kirjassaan 'Kaiken käsikirja' kuvailee huomattavasti hienommilla sanoilla yksinkertaista esimerkkiä vedestä: Kun nostamme käsillämme lammesta vettä, se tuntuu kylmältä ja märältä käsien ihoa vasten. Vedellä voi sammuttaa janonsa, vedellä voi myös sammuttaa tulipaloja.
Vesi koostuu kuitenkin pikkuriikkisistä partikkeleista, H2O-molekyyleistä eli esiintymästä alkuainerykelmiä. Nämä eri alkuaikeita edustavat atomit koostuvat protoneista ja neuroneista ja niiden jatkuvasta liikkeestä suhteessa toisiinsa. Protonit eivät ole kylmiä tai märkiä eikä neuronit sammuta janoani. Itseasiassa tulikin muodostuu näistä ainesosista - samoista aineista mistä sen sammuttavat vesimolekyylit. Mikä sitten aiheuttaa kylmän ja märän? Tähän on varmasti jokin tieteellisempikin selitys, mutta vastaan että ihmisyytemme.

Jos ylläolevassa tekstissä on fysiikan tai kemian ymmärtäjien mukaan ongelmia, oikaiskaa minua vapaasti. Sille on syynsä että skippasin ne luennot heti kun mahdollista. Tämä on kuitenkin minun totuuteni tällä hetkellä.

Jos puu kaatuu metsässä, eikä ketään ole kuulemassa, kuuluuko siitä ääni? Kyllä tai ei, mistä tiedät?

Tutkijat ovat osoittaneet lukuisilla testeillä, että ihmismieli pystyy luomaan kokemuksia lähes mistä tahansa ilman että sitä oikeasti tapahtuu. Eräänä mielenkiintoisena kokeena nostettakoon esiin koe, jossa koehenkilö saadaan kokemaan kuminen käsi omaksi kädekseen. Aiheesta video alla.

Mitä tämä tarkoittaa liiketoimintaympäristön tuntemuksen kannalta? Erittäin hyvä kysymys. Ensinhän meidän pitäisi määritellä sanat liiketoiminta, ympäristö ja tuntemus. Huomaisimme kuitenkin äkkiä, että määrittelemme nämä sanat toisilla sanoilla, jotka vaatisivat jälleen määrittelyä. Jokainen meistä ajattelee eri asiaa kun pöydälle nostetaan esimerkiksi sana "sika". Entä miten asiat määritellään toisilla kielillä, toisilla käsitemaailmoilla? Entä viittomankielellä? Miten kuvailisit sikaa kuvitteelliselle henkilölle, joka on kuuro ja sokea eikä pysty tuntemaan kosketusta tai haistamaan? Et voi käyttää sanoja, et osoittaa maassa möyrivää karjua, et antamaan mini-sikaa pideltäväksi tai edes toivoa, että tuoksu paljastaisi olennon. Tämä henkilö ei kykene havaitsemaan tai käsittämään sikaa millään tavalla ja siksi se sisälly hänen maailmankäsitykseensä tai näkemykseensä totuudesta. Itseasiassa tämä henkilö ei pystyisi havaitsemaan sinuakaan, vaikka sinä havaitsisit hänet.

En poistanut tältä kuvitteelliselta henkilöltä kuitenkaan puhe-kykyä. Kuinka absurdilta tuntuisi ajatus siitä että leijut pimeässä tyhjyydessä ilman minkäänlaisia ärsykkeitä ympäristöstä, mutta voit yhä huutaa tuskasi tyhjyyteen? Et kuitenkaan kuulisi sitä huutoa, koska olisit kuuro. Olisit pelkkä tuskaasi ikuisesti turhaan huutava ihmissielu. Niin. Ehkä se ei olekaan niin kaukana todellisuudesta kuin luulemme.

Meiltä voi poistaa aistimuksia helposti, mutta mitä jos niitä lisättäisiinkin? Millä tavalla aistisit maailmaa? Kuinka koet esimerkiksi edessäsi olevan ruudun olemassaolon? Entä jos meillä olisikin viiden aistin (näkö, kuulo, haju, maku, tunto) sijaan kuusi, seitsemän tai kahdeksan aistia? Mitä aisteja ne olisivat? Minkälainen todellisuutemme silloin olisi?

Erilainen ainakin.

Maailma on kaikille erilainen. Se on hyvä ymmärtää liiketoimintaympäristöstä.