Kirja: 4 tunnin työviikko
Kirjannut: Timothy Ferris
Teema: Johtaminen ja yrittäjyys
Noppia: 3
--------------------------
Teos nimeltä '4 tunnin työviikko' käsittelee paljon sitä kuinka työskentelyssä tulisi keskittyä oleelliseen ja lopettaa työnteko vain työnteon vuoksi. Käsittelen alla kirjassa esitettyjä ajatuksia.
Jos saisin sydänkohtauksen ja saisin työskennellä vain kaksi tuntia päivässä, mitä tekisin?
Tällä hetkellä käytän keskimäärin kaksi tuntia päivässä kirja-esseiden tekemiseen. Se on ensisijainen työni ja laskennallisesti tuottavinta opiskelua mitä olen ikinä tehnyt. Koulumaailman ulkopuolella keskittyisin sanoittamiseen ja säveltämiseen. Soittohommat, äänitykset, markkinoinnin ja muut voi mainiosti jättää muille.
Jos saisin toisen sydänkohtauksen ja joutuisin vähentämään työnteon kahteen tuntiin viikossa, mitä tekisin?
Keskittyisin kirjoittamaan merkityksellisiä tekstejä. Suosituimmat, mieleenpainuvimmat ja parhaiten historiaan jäävät kappaleet sisältävät yleensä tekstejä, jotka herättävät tunteita. Nämä tunteet voivat olla vihaa, surua, rakkautta, iloa, intohimoa tai mitä tahansa muuta. Usein kappaleiden sanoituksia tukee osuva sävellystyö ja yhdessä ne joko aiheuttavat tai herättävät muistoja tai haaveita ja sitä kautta tunteita. Nykyään julkaistaan suuria määriä "menestyvää" musiikkia ilman järkevää tekstisisältöä. Usein nämä kappaleet on suunniteltu aiheuttamaan takapuolen keikutusta tanssilattialla, joka sekin on usein tunneperäistä toimintaa, mutta kappaleisiin kyllästytään pian ja niitä kulutetaan liukuhihnalta.
Toisaalta saattaisin keskittyä opettelemaan laadukkaan orkesterisäveltämisen taidon. Tämä veisi minut tehokkaimmin kohti yhtä tavoitteistani.
Opettele kysymään itseltäsi: "Jos saan tänään aikaan ainoastaan tämän asian, niin olenko tyytyväinen päivääni?"
Kyllä. Tavoitteeni on kirjoittaa yksi kirja-essee päivässä. Tämän tehtyäni olen suorittanut tämän päivän vaaditut työt, käytin siihen sitten tunnin tai kahdeksan. Laskennallisesti tästä esseestä teen kuitenkin 27 h työpanoksen, joten työ on teoreettisesti hyvin tuottavaa.
Älä hajota huomiotasi!
Syyllistyn usein ns. multitaskingiin vaikka sen usein kerrotaan olevan haitallista työn tuottavuudelle. Tälläkin hetkellä minulla on tässä samalla facebook auki, kirjoittelen tekstiviestejä, hyräilen päässäni soivia kappaleita ja pohdiskelen illan suunnitelmia. Kirjoittaisin esseen huomattavasti nopeammin ja laadukkaammin, kun keskityn vain sen tekemiseen.
Sovella Parkinsonin lakia makro- ja mikrotasolla.
(Parkinsonin laki: Jos meillä on 8 tuntia aikaa suoriutua työtehtävästä, käytämme siihen 8 tuntia. Jos meillä on 2 tuntia aikaa suoriutua samasta tehtävästä, suoriudumme siitä kahdessa tunnissa. Vaikutus perustuu olennaiseen keskittymiseen.)
Käytännössä Parkinsonin lain noudattaminen tarkoittaa omien aikataulujen typistämistä ja vitkastelun vähentämistä. Tätä voi noudattaa kaikessa, mitä nopeammin asia on saatava tehtyä, sitä nopeammin se tulee tehtyä. Mitä nopeammin asia on saatava tehtyä, sitä vähemmän keskitymme epäolennaiseen.
Tämä näyttäytyy esimerkiksi koululle tehtävissä powerpoint esitelmissä. Useat opiskelijat, minäkin, saavat tehtäväkseen tutkia jotain asiaa ja esitellä sen ryhmälleen powerpoint-esityksen muodossa. Monet varmasti osaavat samaistua tilanteeseen, jossa kaksi viikkoa sitten annettua tehtävää tehdään viimeisenä iltana hirveällä kiireellä. Tämä ei ole väärin, jos työ tulee tehtyä ja se sisältää kaiken mitä sen pitääkin sisältää. Monet varmasti myös ovat kohdanneet niitä esitelmiä, joissa powerpointin animaatiot, värit, äänet ja efektit hyppivät silmille ja vievät koko esitelmästä jopa enemmän aikaa kuin itse tietosisältö, tuomatta esitykselle mitään lisäarvoa. Tässä kohtaa on keskitytty epäolennaiseen ja koko esitelmään on todennäköisesti käytetty paljon enemmän aikaa kuin koruttomaan ja yksinkertaisen asialliseen esitelmään.
Laajenna mukavuusaluetta! Opi tekemään ehdotuksia.
"Lakkaa kyselemästä mielipiteitä ja ala ehdottaa ratkaisuja." (s. 93)
Itse kysyn todella usein muiden näkökulmia ennen kuin annan omani ilmi - sehän saattaa muuttua riippuen toisten mielipiteestä. Kuitenkin tekemällä itse ehdotuksia on todennäköisempää saada ehdotuksensa läpi ja muutettua todellisuudeksi! "Lopeta edestakaisin veivaaminen ja päätä asia." (s. 93) Kuvitteleppa tilanne, jossa olet ravintolassa sinua kiinnostavan henkilön kanssa ja hän kysyy "Mitä haluaisit tehdä?" tai että hän kysyy "Mennäänkö tanssimaan?". On todennäköisempää päästä tanssimaan, kun kysyy toista tanssimaan. Josset haluakaan tanssimaan, voitte aina tehdä jotain muuta.
Itseasiassa mukavuusalueensa laajentaminen on käytännössä ainoa tapa kehittyä. Mutta, ongelmani on edelleen päättää mitä haluan. Vaatii tiettyä luonteen lujuutta päättää kysyä toista tanssimaan, vaikka saattaa saada kielteisen vastauksen. Toki silloin voi päättää kysyä jotain muuta.
On helpompi saada anteeksi kuin saada lupa.
Tämä pätee kaikkeen ja sitä voi hyödyntää elämässä ja liike-elämässä jopa törkeästi. Laita myyntikoju pystyyn keskelle kaupungin parasta kävelykatua. Ehdit tehdä kauppaa hyvän tovin, ennenkuin joku tulee kysymään sinulta lupa-papereita kojun pitämiseen. Jos kojusi on laiton ja joudut lähtemään, ymmärtäväinen anteeksipyyntö usein riittää, varsinkin jos samalla kysyt viranomaiselta neuvoa toivotummasta menettelystä. Jos kukaan ei tule kysymään papereita, olet voiton puolella.
Jos taas kysyt etukäteen viranomaiselta lupaa pystyttää kojun kävelykadulle, voi olla että luvan saaminen kestää turhauttavan kauan - tai että sitä ei saa ollenkaan.
Epäiletkö? Etsi käsiisi hyvä ystävä ja lyö häntä kasvoihin. Ystäväsi säikähtää, hämmentyy ja ihmettelee. Pyydä anteeksi 'harkitsematonta' käyttäytymistäsi. Ystäväsi antaa anteeksi. Jos taas pyydät lupaa ystävältäsi lyödä häntä kasvoihin, hän tuskin myöntyy kovin helposti. Jos ystäväsi ei anna anteeksi, saatat menettää huonon ystävän, eli jäät silti voitolle.
Tai pussaa vierasta tyttöä tai poikaa ja pyydä sitä puolisoltasi anteeksi. Lupaa et saa kuitenkaan.
Korosta vahvuuksia, älä korjaile heikkouksia.
Bisnesmaailmassa tämä tarkoittaa sitä, että myy enemmän sitä mikä myy parhaiten äläkä yritä väkisin myydä sitä mikä ei myy. Älä voivottele suomalaiseen tapaan kuinka tuotteesi tai elämäsi uupuu sitä ja tätä ja siinä on kaikenlaisia ongelmia. Korosta sitä mikä niissä toimii ja menestyy ja tee sitä lisää. Näin teet sekä tuotteestasi että elämästäsi parempaa. Jos koulu ei suju, mutta musiikkiasi myymällä tahkoat rahaa, lopeta koulu ja keskity tekemään musiikkia. Voit paremmin ja onnellisemmin.
----------------------
'4 tunnin työviikko' -teos esittelee lukemattomia ajatuksia ja niistä monet kolahtavat tähän lukijaan kovaa. Kaikkien läpikäyminen yhdessä esseessä ei ole järkevää eikä mielekästä - eipä se tuo minulle enempää tuottoakaan. Ydinajatuksina tässä on kuitenkin tehdä ainoastaan oleellisia asioita ja nauttia sen luomista vapauden mahdollisuuksista. Sinun ei tarvitse olla rikas elääksesi rikkaasti - sinun tarvitsee vain ajatella oikein.
lauantai 29. elokuuta 2015
torstai 27. elokuuta 2015
Draw me like one of your french girls.
Kirja: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Kasannut: Heikki Toivanen ja Maija Kotamäki
Teema: Johtaminen ja yrittäjyys
Points: 1
--------------
Mitä on kaverijohtajuus?
- Työn suoritteen vastuu ja aloite tulevat tasapainoisesti organisaatiolta ja jäseneltä.
- Organisaatiolla on aito jaettu visio.
- Organisaatio on communitas eli yhteisö, jolla on me-henki ja rituaaleja.
- Organisaation jäsenet ovat keskenään kavereita - enemmän kuin tuttavia, mutta vähemmän kuin ystäviä riittää hyvin. (s. 6)
Joskaan yllä oleva kuvaus kaverijohdettavasta organisaatiosta ei välttämättä koske kaikkia orkestereita ja kokoonpanoja, se pätee mielestäni vahvasti Eeva -orkesteriin. Selkeitä voimasuhteita tai johtajuutta ei näyttäydy, koska yhtyeen jäsenet ovat keskenään kavereita ja tekevät päätöksensä yhdessä. Yhtyeen toiminta on malliltaan hyvin osuuskuntamaista: kaikilla on oma äänensä asioissa, mutta tarvittaessa yksikin henkilö voi tehdä päätöksiä koko yhtyeen puolesta.
Jotta yhtyeen toiminta sujuu luontevasti, vaaditaan kommunikaatiota yhtyeen periaatteista. Tämä innostuskirja esittelee toimivan yhteisön vaatimia osapuolia portaikkona.
Maa - Vesi - Tuli - Tuuli - Tyhjyys.
- Ymmärrä itsesi. Maa on perusta.
- Vesi muotoutuu. Vesi on ryhmän henki, joka voi olla tyyni tai myrskyävä.
- Tuli on se kipinä, joka aiheuttaa toiminnan. Tuli on se roihu, joka aiheuttaa menestyksen.
- Tuuli on ulkopuolelta tulevat vaikutteet.
- Tyhjyys on tässä hetkessä läsnä olemista.
Visio, arvot, motiivit, tavoitteet, missiot.
Yllä on mainittuna useita epämääräisiä ja usein abstrakteja käsitteitä. Näiden kaikkien hahmottamista helpottaa niiden visualisointi - konkreettisesti. Siis kynä käteen ja piirtämään! Eeva -orkesterissa on keskusteltu kappaleista, äänityksistä, levynkansista, musiikkivideoista, keikoista ja monesta muusta asiasta usein esimerkiksi yhden tai useamman huurteisen äärellä. Näistä keskusteluista kuitenkin harvoin tulee mitään konkreettista lopputulosta tai keskustelun sisältö unohtuu pian kokonaan. Innostuskirja kehoittaakin kommunikoimaan visuaalisesti! Onhan ihminen sentään vahvasti visuaalinen olento.
Muistijälki on hyvin erilainen kun esimerkiksi keskustellaan siitä että laitetaanko uuden demon kanteen grafiikkaa vai valokuvia. Ajattele mitä hienouksia voisi syntyä jos kaikki piirtäisivät samalle paperille yhteistä ideaa demon kannesta? Vaikka kyseinen kuva ei ikinä päätyisikään lopulliseen julkaisuun, se synnyttää muistikuvia sekä lisää alitajuista pohdintaa kansikuvasta ja koko demon tuottamisesta itsestään.
Piirretään yhdessä, siitä voi tulla jotain jännää.
Kasannut: Heikki Toivanen ja Maija Kotamäki
Teema: Johtaminen ja yrittäjyys
Points: 1
--------------
Mitä on kaverijohtajuus?
- Työn suoritteen vastuu ja aloite tulevat tasapainoisesti organisaatiolta ja jäseneltä.
- Organisaatiolla on aito jaettu visio.
- Organisaatio on communitas eli yhteisö, jolla on me-henki ja rituaaleja.
- Organisaation jäsenet ovat keskenään kavereita - enemmän kuin tuttavia, mutta vähemmän kuin ystäviä riittää hyvin. (s. 6)
Joskaan yllä oleva kuvaus kaverijohdettavasta organisaatiosta ei välttämättä koske kaikkia orkestereita ja kokoonpanoja, se pätee mielestäni vahvasti Eeva -orkesteriin. Selkeitä voimasuhteita tai johtajuutta ei näyttäydy, koska yhtyeen jäsenet ovat keskenään kavereita ja tekevät päätöksensä yhdessä. Yhtyeen toiminta on malliltaan hyvin osuuskuntamaista: kaikilla on oma äänensä asioissa, mutta tarvittaessa yksikin henkilö voi tehdä päätöksiä koko yhtyeen puolesta.
Jotta yhtyeen toiminta sujuu luontevasti, vaaditaan kommunikaatiota yhtyeen periaatteista. Tämä innostuskirja esittelee toimivan yhteisön vaatimia osapuolia portaikkona.
Maa - Vesi - Tuli - Tuuli - Tyhjyys.
- Ymmärrä itsesi. Maa on perusta.
- Vesi muotoutuu. Vesi on ryhmän henki, joka voi olla tyyni tai myrskyävä.
- Tuli on se kipinä, joka aiheuttaa toiminnan. Tuli on se roihu, joka aiheuttaa menestyksen.
- Tuuli on ulkopuolelta tulevat vaikutteet.
- Tyhjyys on tässä hetkessä läsnä olemista.
Visio, arvot, motiivit, tavoitteet, missiot.
Yllä on mainittuna useita epämääräisiä ja usein abstrakteja käsitteitä. Näiden kaikkien hahmottamista helpottaa niiden visualisointi - konkreettisesti. Siis kynä käteen ja piirtämään! Eeva -orkesterissa on keskusteltu kappaleista, äänityksistä, levynkansista, musiikkivideoista, keikoista ja monesta muusta asiasta usein esimerkiksi yhden tai useamman huurteisen äärellä. Näistä keskusteluista kuitenkin harvoin tulee mitään konkreettista lopputulosta tai keskustelun sisältö unohtuu pian kokonaan. Innostuskirja kehoittaakin kommunikoimaan visuaalisesti! Onhan ihminen sentään vahvasti visuaalinen olento.
Muistijälki on hyvin erilainen kun esimerkiksi keskustellaan siitä että laitetaanko uuden demon kanteen grafiikkaa vai valokuvia. Ajattele mitä hienouksia voisi syntyä jos kaikki piirtäisivät samalle paperille yhteistä ideaa demon kannesta? Vaikka kyseinen kuva ei ikinä päätyisikään lopulliseen julkaisuun, se synnyttää muistikuvia sekä lisää alitajuista pohdintaa kansikuvasta ja koko demon tuottamisesta itsestään.
Piirretään yhdessä, siitä voi tulla jotain jännää.
keskiviikko 26. elokuuta 2015
Kilpaillaan yhdessä
Kirja: Co-opetition
Kirjoittanut: Barry J. Nalebuff ja Adam M. Brandenburger
Teema: Asiakkaan ja liiketoimintaympäristön tuntemus (eng.)
Pointseja, 3 kpl.
---------------------------------
Co-opetition sanalle ei löydy suoraa suomenkielistä käännöstä. Se on kuitenkin muodostettu englanninkielen sanoista competition ja co-operation eli kilpailu ja yhteistyö. Käännetään termi vaikkapa sanaksi "yhteiskilpailu."
Teoksen johtavia sanomia on huomauttaa kuinka yksipuolisesti helposti tarkastelemme liiketoimintakenttää. Kilpailijoita vastaan taistellaan, asiakkaille myydään ja tuottajilta ostetaan. Näiden lisäksi on olemassa täydentäviä osapuolia, jotka välillisesti vaikuttavat liiketoimintaamme. Esimerkiksi DVD-levyjen myyntiluvut nousevat varmasti vasta kun DVD-soittimia saadaan kaupaksi. Ilman soittimia ei levyilläkään tee juuri muuta kuin harjoittele frisbee-golfia.
Tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin mustavalkoinen. Kilpailijat voivat olla nimittäin myös täydentäjiä, asiakkaita tai jopa tuottajia. Yhdessä osapuolella voi olla useita rooleja ja kaikki nämä kannattaa ottaa huomioon. Alla on kuvio näistä eri osapuolista ja niiden välisistä suhteista, kirjan esimerkin mukaan (s. 16). Olen merkinnyt kuvioon omat konkreettiset osapuoleni äänentuotannon näkökulmasta.
En ole aikaisemmin liiemmin pohtinut musiikkitoimintani monetisaatiota. Ajatukseni ovat olleet tasolla "Teen biisin, meen keikalle, toivon yleisöä." Käytännössä keikkaa järjestäessä toivotaan, että yleisö tulee katsomaan juuri sinun keikkaa eikä esimerkiksi naapurijuottolassa esiintyvää kilpailijaa. Molemmilla esiintyjillä on oma fanikuntansa ja liikkeellä oleva yleisö jakautuu esiintyjien välille.
Jos kuitenkin sekä minä että kilpailijani esiinnyttäisiin samana iltana samalla estradilla, molempien yleisö saapuisi paikalle, tuplaten kummankin esiintyjän yleisön. Tämän lisäksi paikalle eksyy muutama kuulija lisää, koska kuulijat saavat samalla vaivalla enemmän viihdettä. Tässä kohtaa kilpailijan kanssa yhteistyön tekeminen on järkevää. Yhdessä esiintyessä kerätään enemmän yleisöä ja saadaan enemmän tuloja jaettavaksi kuin erikseen esiintyessä. Tässä mielessä kilpaileva muusikko on myös täydentäjä.
Täydentäjänä toimii myös esiintymis-estradi, esimerkiksi ravintola. Kylmänä talvipäivänä on järkevämpää esiintyä lämpimässä ravintolassa kuin esimerkiksi ulkona, koska yleisö viihtyy ravintolassa paremmin. Ravintolan olemassaolo siis vaikuttaa esiintyjän menestykseen. Vaikutus on myös kahdensuuntainen: esiintyjän menestys ja suosio vaikuttaa ravintolan asiakasmääriin ja ravintolan olemassaoloon. Suosittu ravintola tarjoaa enemmän yleisöä verrattuna vähemmän suosittuun ravintolaan, vaikka esiintyjä pysyisi samana.
------------------
Kun taas mietitään esimerkiksi levymyyntiä tai nykyisemmin kappaleiden myyntiä esim. Spotifyssä, asiakkaan roposista voidaan kilpailla myös tekemällä yhteistyötä. Esimerkiksi kahden muusikon yhdessä tekemä kappale markkinoi menestyessään molempia muusikoita ja heidän omaa toimintaansa. Tästä esimerkkinä Jarkko Martikaisen ja Timo Rautiaisen yhdessä tekemät omat versionsa kappaleesta Elegia. Muusikoiden yhteistyöt ja duetot ovatkin yleinen tapa jakaa ja kehittää markkinoita.
Kilpailija voi siis olla myös kumppani!
-----------
Mutta kannattaako kilpailijan ottaa miuta osalliseksi toimintaansa? Hyödynnänkö mie hänen toimintaansa niin paljon että se on järkevää? Minkä arvoinen miun osallistuminen oikeestaan on?
Kysymys on hyvä ja vaikea. Mutta voin tiivistää vastauksen omaa näkökulmaani mukailevaksi. Jokainen yleisön jäsen on rahan arvoinen. Valuutta saattaa siirtyä lippumyynnissä, mutta vaikka keikka olisi ilmainen, asiakas tuo silti taloon rahaa ostamalla virvokkeita, ostamalla oheistuotteita, kuuntelemalla esiintyjän tuotantoa eli siis olemalla esiintyjän markkinoinnin kohteena, myöhemmin suosittelemalla esiintyjää tuttavilleen tai ihan vaan näkemällä jonkin toisen yrityksen mainoksia.
Jos tuon tapahtumaan oman fanikuntani eli lisää yleisöä, se tarkoittaa bonusta kaikille tapahtumassa toimiville tahoille. Vaikka esiintymiseni ei toisi ollenkaan yleisöä, tuon silti lisää sisältöä ja arvoa yleisölle, joka saa yleisön viihtymään pidempään ja täten tuomaan lisää rahaa taloon.
Yksinkertaisesti ajateltuna osallistumiseni on arvoltaan tuomieni yleisön jäsenten arvo sekä yleisön tuoma arvo siltä ajalta, jonka he vuokseni viettävät tapahtumassa. Tätä laskennallista arvoa voi käyttää hyödykseen konsultoidessaan tapahtuman järjestäjää esiintymispalkkioista.
--------------
Jos taas tarkastelemme esimerkiksi pelimaailmaan äänien ja musiikin tekemistä, tilanne on erilainen. Laadukkaiden äänitehosteiden ja musiikkimaailman sisällyttäminen peliin tekee sen pelattavuudesta mielekkäämpää, kokonaisvaltaisempaa ja aistikkaampaa ja täten koko pelin laatu vaikuttaa korkeammalta. Laadukkaat äänet siis synnyttävät pelille enemmän arvoa kuin pelillä olisi ilman ääniä. Toisaalta peli synnyttää äänitehosteille markkina-alustan ja merkityksen - pelkkien äänitehosteiden arvo kuluttajan silmissä on todella pieni ilman oikeaa peliympäristöä. Äänitehosteilla on enemmän arvoa pelissä kuin ilman peliä. Tästä syystä äänitehosteet ovat pelintekijälle arvokkaita.
Kirjoittanut: Barry J. Nalebuff ja Adam M. Brandenburger
Teema: Asiakkaan ja liiketoimintaympäristön tuntemus (eng.)
Pointseja, 3 kpl.
---------------------------------
Co-opetition sanalle ei löydy suoraa suomenkielistä käännöstä. Se on kuitenkin muodostettu englanninkielen sanoista competition ja co-operation eli kilpailu ja yhteistyö. Käännetään termi vaikkapa sanaksi "yhteiskilpailu."
Teoksen johtavia sanomia on huomauttaa kuinka yksipuolisesti helposti tarkastelemme liiketoimintakenttää. Kilpailijoita vastaan taistellaan, asiakkaille myydään ja tuottajilta ostetaan. Näiden lisäksi on olemassa täydentäviä osapuolia, jotka välillisesti vaikuttavat liiketoimintaamme. Esimerkiksi DVD-levyjen myyntiluvut nousevat varmasti vasta kun DVD-soittimia saadaan kaupaksi. Ilman soittimia ei levyilläkään tee juuri muuta kuin harjoittele frisbee-golfia.
Tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin mustavalkoinen. Kilpailijat voivat olla nimittäin myös täydentäjiä, asiakkaita tai jopa tuottajia. Yhdessä osapuolella voi olla useita rooleja ja kaikki nämä kannattaa ottaa huomioon. Alla on kuvio näistä eri osapuolista ja niiden välisistä suhteista, kirjan esimerkin mukaan (s. 16). Olen merkinnyt kuvioon omat konkreettiset osapuoleni äänentuotannon näkökulmasta.
Jos kuitenkin sekä minä että kilpailijani esiinnyttäisiin samana iltana samalla estradilla, molempien yleisö saapuisi paikalle, tuplaten kummankin esiintyjän yleisön. Tämän lisäksi paikalle eksyy muutama kuulija lisää, koska kuulijat saavat samalla vaivalla enemmän viihdettä. Tässä kohtaa kilpailijan kanssa yhteistyön tekeminen on järkevää. Yhdessä esiintyessä kerätään enemmän yleisöä ja saadaan enemmän tuloja jaettavaksi kuin erikseen esiintyessä. Tässä mielessä kilpaileva muusikko on myös täydentäjä.
Täydentäjänä toimii myös esiintymis-estradi, esimerkiksi ravintola. Kylmänä talvipäivänä on järkevämpää esiintyä lämpimässä ravintolassa kuin esimerkiksi ulkona, koska yleisö viihtyy ravintolassa paremmin. Ravintolan olemassaolo siis vaikuttaa esiintyjän menestykseen. Vaikutus on myös kahdensuuntainen: esiintyjän menestys ja suosio vaikuttaa ravintolan asiakasmääriin ja ravintolan olemassaoloon. Suosittu ravintola tarjoaa enemmän yleisöä verrattuna vähemmän suosittuun ravintolaan, vaikka esiintyjä pysyisi samana.
------------------
Kun taas mietitään esimerkiksi levymyyntiä tai nykyisemmin kappaleiden myyntiä esim. Spotifyssä, asiakkaan roposista voidaan kilpailla myös tekemällä yhteistyötä. Esimerkiksi kahden muusikon yhdessä tekemä kappale markkinoi menestyessään molempia muusikoita ja heidän omaa toimintaansa. Tästä esimerkkinä Jarkko Martikaisen ja Timo Rautiaisen yhdessä tekemät omat versionsa kappaleesta Elegia. Muusikoiden yhteistyöt ja duetot ovatkin yleinen tapa jakaa ja kehittää markkinoita.
Samalla tavoin esimerkiksi covereita tekemällä pystyy kohottamaan omaa ja kilpailijansa statusta. Kun yhtye X äänittää cover-version yhtyeen Y suositusta kappaleesta, se pääsee ratsastamaan yhtyeen Y menestyksellä. Yhtye Y saa kuitenkin myös lisää mainetta kun sen kappaleita levitetään ja varioidaan yhtye x:n toimesta. Tästä toimii esimerkkinä Haloo Helsingin versio Mokoman "Kuu saa valtansa auringolta" -kappaleesta. Kyseisen kappaleen kuuleminen sai ainakin allekirjoittaneen kuuntelemaan lisää molempia yhtyeitä.
Kilpailija voi siis olla myös kumppani!
-----------
Mutta kannattaako kilpailijan ottaa miuta osalliseksi toimintaansa? Hyödynnänkö mie hänen toimintaansa niin paljon että se on järkevää? Minkä arvoinen miun osallistuminen oikeestaan on?
Kysymys on hyvä ja vaikea. Mutta voin tiivistää vastauksen omaa näkökulmaani mukailevaksi. Jokainen yleisön jäsen on rahan arvoinen. Valuutta saattaa siirtyä lippumyynnissä, mutta vaikka keikka olisi ilmainen, asiakas tuo silti taloon rahaa ostamalla virvokkeita, ostamalla oheistuotteita, kuuntelemalla esiintyjän tuotantoa eli siis olemalla esiintyjän markkinoinnin kohteena, myöhemmin suosittelemalla esiintyjää tuttavilleen tai ihan vaan näkemällä jonkin toisen yrityksen mainoksia.
Jos tuon tapahtumaan oman fanikuntani eli lisää yleisöä, se tarkoittaa bonusta kaikille tapahtumassa toimiville tahoille. Vaikka esiintymiseni ei toisi ollenkaan yleisöä, tuon silti lisää sisältöä ja arvoa yleisölle, joka saa yleisön viihtymään pidempään ja täten tuomaan lisää rahaa taloon.
Yksinkertaisesti ajateltuna osallistumiseni on arvoltaan tuomieni yleisön jäsenten arvo sekä yleisön tuoma arvo siltä ajalta, jonka he vuokseni viettävät tapahtumassa. Tätä laskennallista arvoa voi käyttää hyödykseen konsultoidessaan tapahtuman järjestäjää esiintymispalkkioista.
--------------
Jos taas tarkastelemme esimerkiksi pelimaailmaan äänien ja musiikin tekemistä, tilanne on erilainen. Laadukkaiden äänitehosteiden ja musiikkimaailman sisällyttäminen peliin tekee sen pelattavuudesta mielekkäämpää, kokonaisvaltaisempaa ja aistikkaampaa ja täten koko pelin laatu vaikuttaa korkeammalta. Laadukkaat äänet siis synnyttävät pelille enemmän arvoa kuin pelillä olisi ilman ääniä. Toisaalta peli synnyttää äänitehosteille markkina-alustan ja merkityksen - pelkkien äänitehosteiden arvo kuluttajan silmissä on todella pieni ilman oikeaa peliympäristöä. Äänitehosteilla on enemmän arvoa pelissä kuin ilman peliä. Tästä syystä äänitehosteet ovat pelintekijälle arvokkaita.
maanantai 24. elokuuta 2015
Henkilöbrändiä voi luoda monella tavalla
Kirja: Brändikäs
Raapustellut: Liisa SounioTeema: Innovointi/tuotteistaminen/brändäys
Pisteet: 2
--------------------
Tänään kokeilin siipiäni podcastin tekemisessä. Aiheena on brändääminen ja henkilöbrändit, kuuntele löpinät tästä. :)
torstai 20. elokuuta 2015
Keep Calm and Carry On
Kirja: Karismakoodi
Kyhännyt: Eva Kihlström
Mielestäni käsittelee: Johtaminen ja yrittäjyys
Pointseja: 2
-----------------
Jokainen tunnistaa karismaattisen henkilön sellaisen nähdessään, muttei välttämättä osaa kertoa miksi tämä henkilö on karismaattinen. Henkilössä on jotain maagista, jotain voimaa, joka viehättää. Niin, henkilö on jopa viehättävä, ei välttämättä ulkonäkönsä vaan karismansa vuoksi. Mitä on tämä karisma ja mistä sitä voi ostaa?
Eva Kihlström esittelee teoksessaan Karismakoodi (alk. Karismakoden) karisman syntyvän useista pienistä tekijöistä. Monet näistä tuntuvat mainittuna itsestään selviltä, mutta silti ovat mielettömän tärkeitä. Karisma on aina myös tilanne- ja aika-sidonnaista, onhan karismaattisina pidetty esimerkiksi Elvis Presleyn, Marilyn Monroen ja Nelson Mandelan lisäksi myös sarjamurhaaja Charles Mansonia sekä Adolf Hitleriä. Karismaattiset ihmiset ovat sellaisia, joita ihmiset haluavat kuunnella ja joita ihmiset uskovat. Karisma on silti aina myös riippuvainen kuulijasta ja katsojasta - kukaan ei voi olla yksin karismaattinen, vaan karisma on aina jonkun toisen kokema piirre.
Hyvän karisman omaamisen hyödyt ovat ilmeiset. Karismaattiset johtajat yrityksissä sekä politiikassa saavat ihmisiä liikkeelle, karismaattiset musiikki- ja puhe-esiintyjät keräävät runsaasti yleisöä, karismaattiset ihmiset saavat myös baarissa helpommin seuraa. Karismaattinen ihminen menestyy.
Karisma syntyy Kihlströmin mukaan itseasiassa yksinkertaisista hyveinä pidetyistä luonteenpiirteistä. Henkilö, joka on ystävällinen on helposti lähestyttävä. Rehellisyys eli esimerkiksi lupaamiensa asioiden toteuttaminen synnyttää luottamusta. Sitä synnyttää myös omana itsenään oleminen, tekohymyn tunnistaa jo kaukaa ja se aiheuttaa varsinkin meissä suomalaisissa voimakkaita epäilyjä. Kun olet aidosti ja rehellisesti oma itsesi ja myönnät myös heikkoutesi, sinuun on helpompi samaistua. Yksi pahimmista tavoista epäonnistua on nostaa itsensä jalustalle ja esittää olevansa suurempi kuin onkaan. Sellaista ei kauaa katsota.
Oleellisessa osassa karisman luomisessa on myös sanaton viestintä. Ei ole kovin uskottavaa, kun puhuja kertoo tilanteen olevan hallinnassa, jos puhe takkuaa, kädet tärisevät ja katse vilkuilee hermostuneesti puolelta toiselle. Shakespeare sanookin tähän osuvasti "Kaikki ihmiset pitävät kahta puhetta - toista joka näkyy ja toista joka kuuluu." (Kihlströmin mukaan). Meille, tai minulle ainakin, on koulussa opetettu monesti kuinka kuuluisi esiintyä: kuuluvalla äänellä, selkä suorana ja omilla jaloilla, katsekontaktia ylläpitäen. Nämä ovat hyviä perusasioita, mutta aiheessa voi mennä syvemmällekin.
Ota yleisö huomioon. Jos esimerkiksi luennoit uudesta hienosta tuotteesta, pidä huoli, että yleisöäsi kiinnostaa kertomasi. Aiheesi ja viestimistyylisi tulee olla sellainen, että yleisö viihtyy ja tahtoo kuulla lisää! Tarinat ovat yksi erinomainen keino.
Ole itsevarma, myös silloin kun et ole itsevarma. Annat aivan erilaisen kuvan itsestäsi kertoessasi haastattelussa avoimin silmin kuuluvalla äänellä hymyillen: "Olen todella epävarma itsestäni, enkä tiedä yhtään mitä teen." kuin jos ilmoitat saman tiedon epäröiden, huonoryhtisenä ja hiljaisella äänellä. Molemmat tavat tuovat perille rehellisesti saman viestin, mutta ensimmäisestä jää huomattavasti miellyttävämpi ja karismaattisempi mielikuva, jossa puhuja ei aivan tiedä mitä tekee, mutta silti tekee sitä itsevarmasti.
Päämäärätietoisuus on myös tehokas keino hyvän karisman luomiseen. Kuuluisasta skotlantilaisesta vapaustaistelijasta William Wallacesta ei tiedetä paljoa, osin koska hän oli vain ei-kukaan, mitättömän maanviljelijän toinen poika. Mutta Wallacella oli päämäärä: vapauttaa Skotlanti englantilaisten kurittavasta kourasta. Wallace oli tutkijoiden mukaan erittäin karismaattinen henkilö. Hän tiesi mitä halusi ja itsevarmasti tavoitteli sitä koko olemuksellaan. Hänen aito, rehellinen ja suoraselkäinen itsensä oli helposti ymmärrettävä ja hänen aattettaan oli siksi helppo tukea.
Näiden esimerkkien varjolla luon itselleni näkökulmaa. Tahdon olla oma itseni, rehellinen ja aito. Kun tiedän mitä haluan, tiedän mitä haluan. Voin siis rentoutua. Minun ei tarvitse eikä kannata esittää jotain mitä en ole tai pyrkiä johonkin mitä en oikeasti tahdo. Se ei vain yksinkertaisesti ole kenenkään kannalta järkevää. Tai... ainakaan minun kannaltani se ei ole järkevää. Iso-Britannian sotapropagandaa toistaen: Keep Calm and Carry on.
Pyrin ulkoisella olemuksellani viestimään itsevarmuutta: haen hyvää ryhtiä, positiivisia ja eloisia ilmeitä, katsekontaktia ja toimivaa äänenkäyttöä.
Näillä pitäisi päästä aika pitkälle. Ei. Näillä pääsee aika pitkälle.
Kyhännyt: Eva Kihlström
Mielestäni käsittelee: Johtaminen ja yrittäjyys
Pointseja: 2
-----------------
Jokainen tunnistaa karismaattisen henkilön sellaisen nähdessään, muttei välttämättä osaa kertoa miksi tämä henkilö on karismaattinen. Henkilössä on jotain maagista, jotain voimaa, joka viehättää. Niin, henkilö on jopa viehättävä, ei välttämättä ulkonäkönsä vaan karismansa vuoksi. Mitä on tämä karisma ja mistä sitä voi ostaa?
Eva Kihlström esittelee teoksessaan Karismakoodi (alk. Karismakoden) karisman syntyvän useista pienistä tekijöistä. Monet näistä tuntuvat mainittuna itsestään selviltä, mutta silti ovat mielettömän tärkeitä. Karisma on aina myös tilanne- ja aika-sidonnaista, onhan karismaattisina pidetty esimerkiksi Elvis Presleyn, Marilyn Monroen ja Nelson Mandelan lisäksi myös sarjamurhaaja Charles Mansonia sekä Adolf Hitleriä. Karismaattiset ihmiset ovat sellaisia, joita ihmiset haluavat kuunnella ja joita ihmiset uskovat. Karisma on silti aina myös riippuvainen kuulijasta ja katsojasta - kukaan ei voi olla yksin karismaattinen, vaan karisma on aina jonkun toisen kokema piirre.
Hyvän karisman omaamisen hyödyt ovat ilmeiset. Karismaattiset johtajat yrityksissä sekä politiikassa saavat ihmisiä liikkeelle, karismaattiset musiikki- ja puhe-esiintyjät keräävät runsaasti yleisöä, karismaattiset ihmiset saavat myös baarissa helpommin seuraa. Karismaattinen ihminen menestyy.
Karisma syntyy Kihlströmin mukaan itseasiassa yksinkertaisista hyveinä pidetyistä luonteenpiirteistä. Henkilö, joka on ystävällinen on helposti lähestyttävä. Rehellisyys eli esimerkiksi lupaamiensa asioiden toteuttaminen synnyttää luottamusta. Sitä synnyttää myös omana itsenään oleminen, tekohymyn tunnistaa jo kaukaa ja se aiheuttaa varsinkin meissä suomalaisissa voimakkaita epäilyjä. Kun olet aidosti ja rehellisesti oma itsesi ja myönnät myös heikkoutesi, sinuun on helpompi samaistua. Yksi pahimmista tavoista epäonnistua on nostaa itsensä jalustalle ja esittää olevansa suurempi kuin onkaan. Sellaista ei kauaa katsota.
Oleellisessa osassa karisman luomisessa on myös sanaton viestintä. Ei ole kovin uskottavaa, kun puhuja kertoo tilanteen olevan hallinnassa, jos puhe takkuaa, kädet tärisevät ja katse vilkuilee hermostuneesti puolelta toiselle. Shakespeare sanookin tähän osuvasti "Kaikki ihmiset pitävät kahta puhetta - toista joka näkyy ja toista joka kuuluu." (Kihlströmin mukaan). Meille, tai minulle ainakin, on koulussa opetettu monesti kuinka kuuluisi esiintyä: kuuluvalla äänellä, selkä suorana ja omilla jaloilla, katsekontaktia ylläpitäen. Nämä ovat hyviä perusasioita, mutta aiheessa voi mennä syvemmällekin.
Ota yleisö huomioon. Jos esimerkiksi luennoit uudesta hienosta tuotteesta, pidä huoli, että yleisöäsi kiinnostaa kertomasi. Aiheesi ja viestimistyylisi tulee olla sellainen, että yleisö viihtyy ja tahtoo kuulla lisää! Tarinat ovat yksi erinomainen keino.
Ole itsevarma, myös silloin kun et ole itsevarma. Annat aivan erilaisen kuvan itsestäsi kertoessasi haastattelussa avoimin silmin kuuluvalla äänellä hymyillen: "Olen todella epävarma itsestäni, enkä tiedä yhtään mitä teen." kuin jos ilmoitat saman tiedon epäröiden, huonoryhtisenä ja hiljaisella äänellä. Molemmat tavat tuovat perille rehellisesti saman viestin, mutta ensimmäisestä jää huomattavasti miellyttävämpi ja karismaattisempi mielikuva, jossa puhuja ei aivan tiedä mitä tekee, mutta silti tekee sitä itsevarmasti.
Päämäärätietoisuus on myös tehokas keino hyvän karisman luomiseen. Kuuluisasta skotlantilaisesta vapaustaistelijasta William Wallacesta ei tiedetä paljoa, osin koska hän oli vain ei-kukaan, mitättömän maanviljelijän toinen poika. Mutta Wallacella oli päämäärä: vapauttaa Skotlanti englantilaisten kurittavasta kourasta. Wallace oli tutkijoiden mukaan erittäin karismaattinen henkilö. Hän tiesi mitä halusi ja itsevarmasti tavoitteli sitä koko olemuksellaan. Hänen aito, rehellinen ja suoraselkäinen itsensä oli helposti ymmärrettävä ja hänen aattettaan oli siksi helppo tukea.
Näiden esimerkkien varjolla luon itselleni näkökulmaa. Tahdon olla oma itseni, rehellinen ja aito. Kun tiedän mitä haluan, tiedän mitä haluan. Voin siis rentoutua. Minun ei tarvitse eikä kannata esittää jotain mitä en ole tai pyrkiä johonkin mitä en oikeasti tahdo. Se ei vain yksinkertaisesti ole kenenkään kannalta järkevää. Tai... ainakaan minun kannaltani se ei ole järkevää. Iso-Britannian sotapropagandaa toistaen: Keep Calm and Carry on.
Pyrin ulkoisella olemuksellani viestimään itsevarmuutta: haen hyvää ryhtiä, positiivisia ja eloisia ilmeitä, katsekontaktia ja toimivaa äänenkäyttöä.
Näillä pitäisi päästä aika pitkälle. Ei. Näillä pääsee aika pitkälle.
keskiviikko 19. elokuuta 2015
Ilmaista rahaa
Kirja: ILMAINEN, Radikaalin hinnan tulevaisuus (alk. Free, The Future of a Radical Price)
Raapustellut: Chris Anderson (suom. Kimmo Pietiläinen)
Teema: Tuottavat asiakassuhteet
Ansaitsen mielestäni: 2 kirjanappulaa
------------------------
Tiesitkö, että antamalla ilmaiseksi voi ansaita paljon? Ilmaisen ja "ilmaisen" hyödyntämistä on tapahtunut jo pitkään, kuten Anderson teoksessaan toteaa. Varsinkin digitaalisilla markkinoilla nolla voi olla hinnoista jopa tehokkain. Käytännössä koko ilmaiseksi antamisen perustuskivi on se, että rahaa hankitaan jollain muulla.
Poimin tämän teoksen kirjaston hyllyltä, koska se tuntui omassa elämässäni erityisen ajankohtaiselta. Olen passiivisesti pyrkinyt myymään musiikkia ja/tai ääniä esimerkiksi nykyään paljon puhutuille pelifirmoille. Aivan vastikää kuulinkin pestistä läheisessä pelejä rustaavassa puodissa ja teimme alustavan sopimuksen.
Kyseinen yritys tekee tällä hetkellä pelejä mobiililaitteille, tulevaisuudessa Facebookiin. Pelien pelaaminen ei maksa pelaajalle mitään, mutta toiminta on yritykselle silti kannattavaa. Tämä hämmentää monia. Käytännössä nykyään tarjotaan runsain mitoin pelejä, joita voi pelata ilmaiseksi, mutta niissä on silti myytävänä sisältöä, jonka osa pelaajista haluavat ostaa. Nyrkkisääntönä noin 5 % kaikista pelaajista tuo kaiken rahan mitä tällainen peli tuottaa. Tämä perustuu siihen, että yhden uuden pelaajan osallistumisen eli uuden asiakkaan palvelemisen kustannukset ovat digitaalisen bittimaailman vuoksi käytännössä nolla.
Sovimme yrityksen kanssa, että teen heille äänitehosteita ja musiikkia. Tällä hetkellä teen kaiken kuitenkin ilmaiseksi. Miksi? Olen tehnyt musiikkia enemmän tai vähemmän jo kymmenen vuoden ajan harrastuksena, joten teen musiikkia joka tapauksessa. Musiikin tekeminen sinällään ei siis ole minulle kustannus. Olen ryhtynyt julkaisemaan tekemääni musiikkia sosiaalisessa mediassa Soundcloud tililläni. Tililtä kuka tahansa voi kuunnella tekemisiäni missä ja milloin vain. Käytännössä tilin sisältö toimii kuitenkin referenssinä ns. oikeasti myytävästä tuotteesta: yksilöityjä musiikki- ja äänipalveluja. Kun peliyhtiö pitää kuulemastaan, se ostaa tuotteen.
Tällainen ns. ilmaisnäytteiden antaminen on jo vanhemman koulukunnan mallista ilmais-markkinointia. Tuotteessa ei kuitenkaan ole mitään piilokuluja ja valuutta liikkuu ainakin teoreettisesti pitkälti samalla kaavalla kuin pelimaailmassa: 95 % hyödyntää ilmaiseksi ja 5 % ostaa lisää.
Julkaisen soundcloudissa siis esimerkiksi pelimaailmaan sopivaa musiikkia. Vaikka yksilöille musiikin myyminen on nykyään suhteellisen kannattamatonta, näen mahdollisuuksia yrityksille myynnissä. Jos julkaisen musiikillista tuotantoa ilmaiseksi verkossa kaikkien kuunneltavaksi, en kuitenkaan luovuta käyttöoikeutta myydä sitä eteenpäin. Jos siis pelifirmat, elokuvat tai muut tuottajat tahtovat käyttää tuotantoani, käyttöoikeudet saa siirtämällä bittikolikoita tililleni.
Eikö olisi muuten siistiä tehdä musiikkia elokuviin? Niinkuin Hans Zimmer tai monet muut menestyvät mutta suurelta yleisöltä pimennossa pysyvät artistit.
Teen ja julkaisen myös 'mies ja kitara' -tyylistä tuotantoani. Aivan ilmaiseksi. Suunnittelen myös musiikkivideoiden tekemistä ja julkaisemista. Tämän voi nähdä keikkojen tai levymyynnin promoamisena, jota se onkin, mutta samalla se on ilmaiseksi antamista. Entä jos tekisin myös keikkoja ilmaiseksi? Voisin tehdä elokuvista teaser-keikkoja, saada kuulijat haluamaan enemmän ja katsomaan elokuvasta kokonaisvaltaisemman kokemuksen. Elokuvan tehnyt yhtiö toki maksaisi minulle provision.
Ylläpidän myös blogia, jossa julkaisen näitä esseitä. Julkaisen ajatuksiani lukemistani teoksista sekä maailmasta muutenkin. Ihan ilmaiseksi jaan kovan työni. Vastapalveluksena saan (tai ainakin toivon saavani) pienen mainontarakoseni lisäksi keskustelua aiheista. Keskustelu lisää ajatuksia, ideoita ja informaation kulkua. Tämä on ainoastaan positiivinen ja voittoa tuottava tapahtuma, vaikkei sisältäisikään valuuttaa.
Ylipäätään ilmaiseksi antaminen voi tehdä todella hyvää. Hyvä ystäväni neiti Sihvo on opettanut minulle universaalin vaihtuvuuden käsitteen, jonka mukaan yksi hyvä pyytteetön teko toista kohtaa tulee jossain vaiheessa palautumaan jossain muodossa. Hän kuvaili tätä tarjoamalla iloisesti tupakkaa ventovieraillekin, jotka sitä pyysivät, koska tiesi saavansa savukkeen joltakulta silloin kun sitä itse päätyy pyytämään. Koen tämän pätevän moneen muuhunkin asiaan: hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille. Pyrin parhaani mukaan - järjen rajoissa - auttamaan lähimmäisiäni, olemaan pyyteettömästi tukena niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Tämä jättänee minusta positiivisen mielikuvan ja saanen itse tukea sitä tarvitessani.
Itseasiassa tuntuu, että ilmaiseksi myymällä ansaitsee paremmin kuin suoraan rahaa pyytämällä.
Raapustellut: Chris Anderson (suom. Kimmo Pietiläinen)
Teema: Tuottavat asiakassuhteet
Ansaitsen mielestäni: 2 kirjanappulaa
------------------------
Tiesitkö, että antamalla ilmaiseksi voi ansaita paljon? Ilmaisen ja "ilmaisen" hyödyntämistä on tapahtunut jo pitkään, kuten Anderson teoksessaan toteaa. Varsinkin digitaalisilla markkinoilla nolla voi olla hinnoista jopa tehokkain. Käytännössä koko ilmaiseksi antamisen perustuskivi on se, että rahaa hankitaan jollain muulla.
Poimin tämän teoksen kirjaston hyllyltä, koska se tuntui omassa elämässäni erityisen ajankohtaiselta. Olen passiivisesti pyrkinyt myymään musiikkia ja/tai ääniä esimerkiksi nykyään paljon puhutuille pelifirmoille. Aivan vastikää kuulinkin pestistä läheisessä pelejä rustaavassa puodissa ja teimme alustavan sopimuksen.
Kyseinen yritys tekee tällä hetkellä pelejä mobiililaitteille, tulevaisuudessa Facebookiin. Pelien pelaaminen ei maksa pelaajalle mitään, mutta toiminta on yritykselle silti kannattavaa. Tämä hämmentää monia. Käytännössä nykyään tarjotaan runsain mitoin pelejä, joita voi pelata ilmaiseksi, mutta niissä on silti myytävänä sisältöä, jonka osa pelaajista haluavat ostaa. Nyrkkisääntönä noin 5 % kaikista pelaajista tuo kaiken rahan mitä tällainen peli tuottaa. Tämä perustuu siihen, että yhden uuden pelaajan osallistumisen eli uuden asiakkaan palvelemisen kustannukset ovat digitaalisen bittimaailman vuoksi käytännössä nolla.
Sovimme yrityksen kanssa, että teen heille äänitehosteita ja musiikkia. Tällä hetkellä teen kaiken kuitenkin ilmaiseksi. Miksi? Olen tehnyt musiikkia enemmän tai vähemmän jo kymmenen vuoden ajan harrastuksena, joten teen musiikkia joka tapauksessa. Musiikin tekeminen sinällään ei siis ole minulle kustannus. Olen ryhtynyt julkaisemaan tekemääni musiikkia sosiaalisessa mediassa Soundcloud tililläni. Tililtä kuka tahansa voi kuunnella tekemisiäni missä ja milloin vain. Käytännössä tilin sisältö toimii kuitenkin referenssinä ns. oikeasti myytävästä tuotteesta: yksilöityjä musiikki- ja äänipalveluja. Kun peliyhtiö pitää kuulemastaan, se ostaa tuotteen.
Tällainen ns. ilmaisnäytteiden antaminen on jo vanhemman koulukunnan mallista ilmais-markkinointia. Tuotteessa ei kuitenkaan ole mitään piilokuluja ja valuutta liikkuu ainakin teoreettisesti pitkälti samalla kaavalla kuin pelimaailmassa: 95 % hyödyntää ilmaiseksi ja 5 % ostaa lisää.
Julkaisen soundcloudissa siis esimerkiksi pelimaailmaan sopivaa musiikkia. Vaikka yksilöille musiikin myyminen on nykyään suhteellisen kannattamatonta, näen mahdollisuuksia yrityksille myynnissä. Jos julkaisen musiikillista tuotantoa ilmaiseksi verkossa kaikkien kuunneltavaksi, en kuitenkaan luovuta käyttöoikeutta myydä sitä eteenpäin. Jos siis pelifirmat, elokuvat tai muut tuottajat tahtovat käyttää tuotantoani, käyttöoikeudet saa siirtämällä bittikolikoita tililleni.
Eikö olisi muuten siistiä tehdä musiikkia elokuviin? Niinkuin Hans Zimmer tai monet muut menestyvät mutta suurelta yleisöltä pimennossa pysyvät artistit.
Teen ja julkaisen myös 'mies ja kitara' -tyylistä tuotantoani. Aivan ilmaiseksi. Suunnittelen myös musiikkivideoiden tekemistä ja julkaisemista. Tämän voi nähdä keikkojen tai levymyynnin promoamisena, jota se onkin, mutta samalla se on ilmaiseksi antamista. Entä jos tekisin myös keikkoja ilmaiseksi? Voisin tehdä elokuvista teaser-keikkoja, saada kuulijat haluamaan enemmän ja katsomaan elokuvasta kokonaisvaltaisemman kokemuksen. Elokuvan tehnyt yhtiö toki maksaisi minulle provision.
Ylläpidän myös blogia, jossa julkaisen näitä esseitä. Julkaisen ajatuksiani lukemistani teoksista sekä maailmasta muutenkin. Ihan ilmaiseksi jaan kovan työni. Vastapalveluksena saan (tai ainakin toivon saavani) pienen mainontarakoseni lisäksi keskustelua aiheista. Keskustelu lisää ajatuksia, ideoita ja informaation kulkua. Tämä on ainoastaan positiivinen ja voittoa tuottava tapahtuma, vaikkei sisältäisikään valuuttaa.
Ylipäätään ilmaiseksi antaminen voi tehdä todella hyvää. Hyvä ystäväni neiti Sihvo on opettanut minulle universaalin vaihtuvuuden käsitteen, jonka mukaan yksi hyvä pyytteetön teko toista kohtaa tulee jossain vaiheessa palautumaan jossain muodossa. Hän kuvaili tätä tarjoamalla iloisesti tupakkaa ventovieraillekin, jotka sitä pyysivät, koska tiesi saavansa savukkeen joltakulta silloin kun sitä itse päätyy pyytämään. Koen tämän pätevän moneen muuhunkin asiaan: hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille. Pyrin parhaani mukaan - järjen rajoissa - auttamaan lähimmäisiäni, olemaan pyyteettömästi tukena niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Tämä jättänee minusta positiivisen mielikuvan ja saanen itse tukea sitä tarvitessani.
Itseasiassa tuntuu, että ilmaiseksi myymällä ansaitsee paremmin kuin suoraan rahaa pyytämällä.
tiistai 18. elokuuta 2015
Käytöstavat
Kirja: Palvelua, Kiitos - Asiakaspalvelun saloja
Kirjoittanut: Hannula, Ingberg, Virta
Käsittelee: Tuottavien asiakassuhteiden luominen
Pojoja: 1
------------
Hyvä asiakaspalvelu ei ole ollenkaan vaikeaa. Itseasiassa se on erittäin helppoa, mutta se vaatii oikean mielentilan ja asenteen palvelutilanteeseen. Oikeanlaisen asenteen omaksuminen voi meille suomalaisille olla haastavaa.
Hyvä asiakaspalvelu riippuu täysin asiakkaasta ja tilanteesta. Puhelinmyyjä, autokauppias, tarjoilija ja lääkäri kaikki lähestyvät asiakasta eri tavoin, koska heidän palvelutilanteensa poikkeavat toisistaan suuresti. Hyviä asiakaspalvelijoita yhdistää kuitenkin alasta riippumatta asiakkaasta välittäminen ja tämän kuunteleminen.
Käytännössä koko 'Palvelua, Kiitos' -teos toistaa usean tarinan muodossa sitä tosiasiaa että ihminen tulee ottaa ihmisenä, häntä tulee kuunnella ja hänen tarpeisiinsa vastata parhaimman mukaan. Ihmisellä on arvo ja sielu, jota tulee kunnioittaa ja ymmärtää. Asiakkaaseen suhtautuminen riesana, uhrina, häiriönä, rahallisen lypsämisen kohteena tai muuten välinpitämättömästi on kohtalokasta.
Hyvä palvelu ja ihmisen tarpeisiin aidosti vastaaminen tekee ihmisestä asiakkaan. Huono palvelu, välinpitämättömyys ja kuuntelemattomuus pitää huolen että ihminen ei tule liikkeeseen uudestaan, eikä myöskään kymmenen hänen lähintä tuttavaansa.
Ilman asiakkaita ei ole bisnestä. Ilman hyvää palvelua ei ole asiakkaita. Hyvä palvelu on bisnestä.
Hymyile vaikka vituttaisi. Kiitä palautteesta, varsinkin jos se on huonoa. Suhtaudu uusiin tilanteisiin haasteina äläkä ongelmina. Just do it.
Suomalaisista huomaa, kuinka jotkut on kasvatettu olemaan kohteliaita ja ottamaan muut huomioon ja joitain ei ole kasvatettu ollenkaan. Hyvä asiakaspalvelu on käytännössä sama asia kuin hyvät käytöstavat. Ole kohtelias, huomioi toinen, älä valehtele tai tyrkytä omia ongelmiasi.
Josset pysty tähän, joku muu kyllä pystyy puolestasi.
Kirjoittanut: Hannula, Ingberg, Virta
Käsittelee: Tuottavien asiakassuhteiden luominen
Pojoja: 1
------------
Hyvä asiakaspalvelu ei ole ollenkaan vaikeaa. Itseasiassa se on erittäin helppoa, mutta se vaatii oikean mielentilan ja asenteen palvelutilanteeseen. Oikeanlaisen asenteen omaksuminen voi meille suomalaisille olla haastavaa.
Hyvä asiakaspalvelu riippuu täysin asiakkaasta ja tilanteesta. Puhelinmyyjä, autokauppias, tarjoilija ja lääkäri kaikki lähestyvät asiakasta eri tavoin, koska heidän palvelutilanteensa poikkeavat toisistaan suuresti. Hyviä asiakaspalvelijoita yhdistää kuitenkin alasta riippumatta asiakkaasta välittäminen ja tämän kuunteleminen.
Käytännössä koko 'Palvelua, Kiitos' -teos toistaa usean tarinan muodossa sitä tosiasiaa että ihminen tulee ottaa ihmisenä, häntä tulee kuunnella ja hänen tarpeisiinsa vastata parhaimman mukaan. Ihmisellä on arvo ja sielu, jota tulee kunnioittaa ja ymmärtää. Asiakkaaseen suhtautuminen riesana, uhrina, häiriönä, rahallisen lypsämisen kohteena tai muuten välinpitämättömästi on kohtalokasta.
Hyvä palvelu ja ihmisen tarpeisiin aidosti vastaaminen tekee ihmisestä asiakkaan. Huono palvelu, välinpitämättömyys ja kuuntelemattomuus pitää huolen että ihminen ei tule liikkeeseen uudestaan, eikä myöskään kymmenen hänen lähintä tuttavaansa.
Ilman asiakkaita ei ole bisnestä. Ilman hyvää palvelua ei ole asiakkaita. Hyvä palvelu on bisnestä.
Hymyile vaikka vituttaisi. Kiitä palautteesta, varsinkin jos se on huonoa. Suhtaudu uusiin tilanteisiin haasteina äläkä ongelmina. Just do it.
Suomalaisista huomaa, kuinka jotkut on kasvatettu olemaan kohteliaita ja ottamaan muut huomioon ja joitain ei ole kasvatettu ollenkaan. Hyvä asiakaspalvelu on käytännössä sama asia kuin hyvät käytöstavat. Ole kohtelias, huomioi toinen, älä valehtele tai tyrkytä omia ongelmiasi.
Josset pysty tähän, joku muu kyllä pystyy puolestasi.
Laina tekee lamaa
Teksti: Talouselämä, 25/2015, Rutto tai Kolera (sekä muita lähteitä)
Kirjoittanut: Ismo Virta (yms.)
Teema: Liiketoimintaympäristön tuntemus
Pojot: 3
--------------
Kreikan velkakriisi alkoi jo vuonna 2010 ja jatkuu edelleen. Talouselämä uutisoi kolmannesta Kreikalle annettavasta tukipaketista, jolle arvioidaan kertyvän summaksi 86 miljardia euroa. Tukipaketti eli siis laina annetaan Kreikalle siinä toivossa, että Kreikan talous elpyisi ja tasapaino EU-alueelle palaisi.
Mitä on laina? Laina on bisnestä, kaupankäyntiä, voitollisia tavoitteita sisältävää toimintaa. Lainassa yksi osapuoli antaa varallisuutta toiselle osapuolelle väliaikaiseen käyttöön, odottaen toisen osapuolen palauttavan varallisuuden pian korkojen kera. Ensimmäiselle osapuolelle siis maksetaan siitä hyvästä että tämän varallisuutta on käytetty. Käytännössä siis Matti Meikäläinen pyytää pankilta rahaa oman asunnon ostamiseen 100 000 €, mutta joutuu aikanaan korkoineen maksamaan pankille 120 000 €. Pankki lypsää Matilta siis 20 000 €.
Rahatalous on nykyään järkyttävän kieroutunutta ja tarpeettoman solmuisaa. Kun valuuttana käytetään muovikortilta kaavittavia bittejä eikä taskunpohjalla kölliviä kolikoita, pankkien on mahdollista myydä ei-oota kirjaimellisesti. Nyky-ihmisen ei tarvitse nähdä rahaa ikinä tehdäkseen kauppaa ja pankkitilin katetta hallinnoi käytännössä koodinpätkä. Pankit voivat lainata ja lainaavat eteenpäin siis rahaa, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan, luottaen velallisen maksavan kaiken aikanaan. Pankkiirit on tunnetusti pirullisen rikkaita, koska pankin pyörittäminen on parhaimmillaan todella kannattavaa toimintaa. Teoriassa pankit tallettavat rahasi ja lainaavat sinulle sen mitä tarvitset. Käytännössä kun talletat pankkiin 100 €, pankki lainaa siitä eteenpäin 120 €, josta parhaillaan saa korkoineen takaisin 150 €. Hyvää bisnestä, sanon.
Myönnän, minulla ei ole lähdettä äskeiselle pankkitoiminnalle. Minä heitin luvut täysin päästäni. Yksinkertaistin tilannetta, jotta itsekin sen osaisin ymmärtää. Mutta kärjistettynä tämä on pankin toimintaperjaate.
Saadakseen maksettua pankille takaisin Matti Meikäläisen tulee luoda lisää arvoa. Usein tämä tapahtuu tekemällä töitä. Matti raataa työpaikalla kymmenen vuotta aamusta iltaan, kunnes Matin työnantaja on maksanut tarpeeksi palkkaa, jotta talo saadaan maksettua. Sitten Matti raataa vielä kaksi vuotta, jotta korkokin saadaan maksettua. Tämän jälkeen Matti voi laittaa rahaa säästöön tai ottaa uutta lainaa ja rakentaa autotallin. Matin elämä ja omaisuus kehittyy ja kasvaa.
-----
Tilanne on samankaltainen Kreikan kanssa, joskin huomattavasti suuremmassa mittakaavassa. Kreikan toiminnasta voi olla monta mielipidettä. Käytännössä valtio on lainannut rahaa ulkomailta, ilmeisesti valehdellen omaisuudestaan ja takaisinmaksukyvystään. Tarina ei kerro mihin lainatut rahat on käytetty, mutta ymmärrettävä on, että Kreikalla ei ole varaa maksaa lainaansa takaisin tällä hetkellä.
Talouselämän artikkeli 'Rutto tai Kolera' kertoo haastatteluin kahdesta erilaisesta näkökulmasta suhtautua Kreikan lainaan. Ensimmäinen vaihtoehto on viheltää peli poikki ja antaa Kreikan olla. Toinen vaihtoehto on lainata Kreikalle lisää rahaa (antaa "tukipaketti") ja toivoa velan epätodennäköistä takaisinmaksua. Tällä hetkellä Suomi ja EU on antamassa kolmatta lainaa Kreikalle, jonka jälkeen tulee todennäköisesti neljäs, viides, kuudeskin. Käytännössä ottamalla uutta lainaa, Kreikka maksaa vanhoja lainojaan takaisin, päätymällä yhä enemmän velalliseksi.
Maksaakseen lainansa takaisin, Kreikan tulee tehdä töitä, kuten Matti Meikäläisenkin. Mutta miten valtio tekee rahaa? Valtio tekee rahaa tuottamalla enemmän kuin se kuluttaa. Hyödykkeet, jotka jäävät kotimaisesta kulutuksesta yli, tulee myydä ulkomaille. Ulkomaiden tulisi siis ostaa Kreikkalaisia hyödykkeitä, hyödyttääkseen Kreikkaa. Sen sijaan nämä ulkomaat, Suomi mukaanlukien, lainaa Kreikalle rahaa hyödykkeiden tuottamiseen ja sitten repii sekä Kreikan omasta kulutuksesta että sen ylijäämästä korkojen muodossa takaisin itselleen. Kreikalle ei juuri jää varaa kehittyä, joten kasvaakseen Kreikka ottaa lisää lainaa, jonka jälkeen Kreikalla on entistä enemmän velkaa.
Laina on siis liiketoimintaa, jossa lainaava osapuoli saa takaisin enemmän kuin on alunperin antanut. Talouselämän artikkelin mukaan Suomi tahtoo antaa Kreikalle lisää lainaa ja lisää maksuaikaa, jotta Suomelle ei "realisoituisi kaikkiaan noin viiden miljardin euron tappiot." Käytännössä tämä viisi miljardia on Kreikalle annettua rahaa, jonka oletetaan palautuvan Suomeen ja sitä ylläpidetään Suomen valtion kirjanpidossa saatavien muodossa. Käytännössä Suomella ei ole tätä viittä miljardia, vaan se on jo annettu Kreikalle. Realisoituminen tapahtui jo kauan sitten.
Lainaa ei pysty maksamaan takaisin toisella lainalla. Tätä on todistettu arkisemmallakin tasolla pikavippien muodossa, kun rahaa lainataan ilman takaisinmaksukykyä. (Lue esim. artikkeli) Pikavippien maksamattomuus vaatii joko lainan ottajan velkavankeuden/konkurssin tai lainan antajan hyväksyvän tappionsa. Tämä pätee myös Kreikan tilanteeseen.
Antamalla lisää lainaa imemme Kreikan sormista viimeisetkin rippeet. Antamalla Kreikalle oikeasti tukea vaikka sitten rahan muodossa ilman takaisinmaksuvaatimuksia voimme auttaa Kreikkaa. Antamalle Kreikalle narua ja unohtamalla nykyiset velkomiset voimme auttaa Kreikkaa. Kreikka pärjää aivan hyvin itsekin, se on tehnyt niin vuosisatoja. Ihminen tarvitsee ruokaa, suojaa ja läheisiä. Kreikassa kasvatetaan ruokaa, rakennetaan koteja ja lisäännytään. Kreikka pärjää kyllä.
EU:n ja muut velkojat tekevät siis valintaa siitä että unohdetaanko Kreikalle annettu laina vai revitäänkö tuhkatkin pesästä.
---------------------------------------
Oli miten oli, lainat on Saatanasta. Nopealla vilkaisulla wikipediaan luetteloiduista lamoista ja niiden syistä antaa ymmärtää lainojen tai muun typerän rahankäytön olevan iso osa monia niistä. 1800-luvulla pankit ja vakuutusyhtiöt kokivat konkursseja. 1900-luvulla taantumaa koettiin sotimisen vuoksi, mutta myös pankkien kaatumisen, huonojen investointien ja/eli sotaan varustautumisen vuoksi. 2000-luvulla on lisääntynyt rahalla pelleily eli valuuttaan sijoittaminen, asuntojen arvon muuttaminen lainoiksi, lainojen muuttaminen arvopapereiksi ja arvopaperien ilmeisesti sekalainen myynti eripuolille maailmaa sekä esimerkiksi Kreikan velkakriisi ulkomaisesta lainasta.
Pankit ja vakuutusyhtiöt kokevat konkursseja, kun niiden antamia lainoja ei makseta takaisin. Kun pankki kokee konkurssin, pankissa "säästössä" olevat rahasi on jo annettu jollekin muulle, joka on käyttänyt ne huonosti. Rahasi eivät ole enää tallessa.
Mitä raha oikeastaan on? Raha on tapa osoittaa, että olet tehnyt työtä, joka on luonut arvoa, josta yhteiskunta palkitsee sinut kyseisellä rahamäärällä. Lainattu raha on tapa osoittaa, että aiot tehdä työtä. Kansalaiset tallettavat pankkeihin tänään 100 € ja lainaavat samaan aikaan 100 000 €. Maailmassa liikkuu tuhottomasti rahaa, jota ei ole olemassakaan. Ainoa mikä pysyy on työ.
Laman tullessa usein inflaatio vaikuttaa ja nostaa kaiken hintoja. Työpaikat häviävät. Kulutus vähenee. Lama on ihmisen rahalla luomaa paskapuhetta ja typeryyttä.
Kuvittele tilanne ilman rahaa. Viljelet maata syödäksesi, rakennat talon asuaksesi, luot ihmissuhteita voidaksesi hyvin. Lama on mahdottomuus. Lama on ahneiden sekä typerien ihmisten yhteistyössä synnyttämää yhteiskuntaa riepotteleva syöpä. Jos teet työtä, synnytät juuri sen mitä synnytät. Et enempää, etkä vähempää. Jos olet ahkera, voit paremmin. Jos olet laiska, voit huonommin. Tämä pätee koko yhteiskuntaan.
Raha aiheuttaa kieroutumia. Raha aiheuttaa huijausta ja hyväksikäyttöä. Tilanne on juuri niin abstrakti, mutta silti itsestäänselvä, kuin se vaikuttaakin olevan.
------------------------------
Entisvanhaan kuninkaat keräsivät kansalaisilta veroja. Kansa teki työtä, raatoi ja ahersi. Kuningas vei kansalta suuren osan kaiken sen työn tekemästä hedelmästä. Kuningas oli rikas. Kansa oli köyhä. Nykyään kuninkaat eivät ole talouden ruokaketjun johtajia, vaan tilalla ovat harvat rikkaat "omistajat". Talouden kieroista varallisuudensiirron menetelmistä tehdään aina vain kierompia. Kaikki maailmassa tehdyn työn arvo siirtyy tiukasti pimennossa pidettyjä polkuja pitkin muutamien rikkaimpien taskuihin. Lama on sitä, että rahaa on lypsetty kansalta erityisen paljon ja kansa voi pahoin.
Tekemäsi työ on samanarvoista riippumatta siitä kuinka paljon palkkaa siitä saat. Puutarhassa kasvattamasi omena on silti omena, huolimatta siitä saatko siitä yhden euron vai viisisataa euroa. Kaupassa myytävä omena on silti se aivan sama omena, välittämättä siitä maksaako se euron vai viisisataa euroa. Omenan ravintoarvo ei ole riippuvainen sen myyntihinnasta.
Työn arvo ei ole riippuvainen sen myyntihinnasta. Tee töitä, unohda raha, ole onnellinen.
Oletko koskaan miettinyt, miksi maailman onnellisimmat ihmiset ovat usein köyhiä ja elävät yksinkertaista elämää? Todennäköisesti, koska heillä ei ole lainaa tai muita elämäänsä riuduttavia ulkopuolisia tekijöitä. He elävät juuri niin rikkaasti kuin työskentelevätkin.
Tee töitä, unohda raha, ole onnellinen.
Kirjoittanut: Ismo Virta (yms.)
Teema: Liiketoimintaympäristön tuntemus
Pojot: 3
--------------
Kreikan velkakriisi alkoi jo vuonna 2010 ja jatkuu edelleen. Talouselämä uutisoi kolmannesta Kreikalle annettavasta tukipaketista, jolle arvioidaan kertyvän summaksi 86 miljardia euroa. Tukipaketti eli siis laina annetaan Kreikalle siinä toivossa, että Kreikan talous elpyisi ja tasapaino EU-alueelle palaisi.
Mitä on laina? Laina on bisnestä, kaupankäyntiä, voitollisia tavoitteita sisältävää toimintaa. Lainassa yksi osapuoli antaa varallisuutta toiselle osapuolelle väliaikaiseen käyttöön, odottaen toisen osapuolen palauttavan varallisuuden pian korkojen kera. Ensimmäiselle osapuolelle siis maksetaan siitä hyvästä että tämän varallisuutta on käytetty. Käytännössä siis Matti Meikäläinen pyytää pankilta rahaa oman asunnon ostamiseen 100 000 €, mutta joutuu aikanaan korkoineen maksamaan pankille 120 000 €. Pankki lypsää Matilta siis 20 000 €.
Rahatalous on nykyään järkyttävän kieroutunutta ja tarpeettoman solmuisaa. Kun valuuttana käytetään muovikortilta kaavittavia bittejä eikä taskunpohjalla kölliviä kolikoita, pankkien on mahdollista myydä ei-oota kirjaimellisesti. Nyky-ihmisen ei tarvitse nähdä rahaa ikinä tehdäkseen kauppaa ja pankkitilin katetta hallinnoi käytännössä koodinpätkä. Pankit voivat lainata ja lainaavat eteenpäin siis rahaa, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan, luottaen velallisen maksavan kaiken aikanaan. Pankkiirit on tunnetusti pirullisen rikkaita, koska pankin pyörittäminen on parhaimmillaan todella kannattavaa toimintaa. Teoriassa pankit tallettavat rahasi ja lainaavat sinulle sen mitä tarvitset. Käytännössä kun talletat pankkiin 100 €, pankki lainaa siitä eteenpäin 120 €, josta parhaillaan saa korkoineen takaisin 150 €. Hyvää bisnestä, sanon.
Myönnän, minulla ei ole lähdettä äskeiselle pankkitoiminnalle. Minä heitin luvut täysin päästäni. Yksinkertaistin tilannetta, jotta itsekin sen osaisin ymmärtää. Mutta kärjistettynä tämä on pankin toimintaperjaate.
Saadakseen maksettua pankille takaisin Matti Meikäläisen tulee luoda lisää arvoa. Usein tämä tapahtuu tekemällä töitä. Matti raataa työpaikalla kymmenen vuotta aamusta iltaan, kunnes Matin työnantaja on maksanut tarpeeksi palkkaa, jotta talo saadaan maksettua. Sitten Matti raataa vielä kaksi vuotta, jotta korkokin saadaan maksettua. Tämän jälkeen Matti voi laittaa rahaa säästöön tai ottaa uutta lainaa ja rakentaa autotallin. Matin elämä ja omaisuus kehittyy ja kasvaa.
-----
Tilanne on samankaltainen Kreikan kanssa, joskin huomattavasti suuremmassa mittakaavassa. Kreikan toiminnasta voi olla monta mielipidettä. Käytännössä valtio on lainannut rahaa ulkomailta, ilmeisesti valehdellen omaisuudestaan ja takaisinmaksukyvystään. Tarina ei kerro mihin lainatut rahat on käytetty, mutta ymmärrettävä on, että Kreikalla ei ole varaa maksaa lainaansa takaisin tällä hetkellä.
Talouselämän artikkeli 'Rutto tai Kolera' kertoo haastatteluin kahdesta erilaisesta näkökulmasta suhtautua Kreikan lainaan. Ensimmäinen vaihtoehto on viheltää peli poikki ja antaa Kreikan olla. Toinen vaihtoehto on lainata Kreikalle lisää rahaa (antaa "tukipaketti") ja toivoa velan epätodennäköistä takaisinmaksua. Tällä hetkellä Suomi ja EU on antamassa kolmatta lainaa Kreikalle, jonka jälkeen tulee todennäköisesti neljäs, viides, kuudeskin. Käytännössä ottamalla uutta lainaa, Kreikka maksaa vanhoja lainojaan takaisin, päätymällä yhä enemmän velalliseksi.
Maksaakseen lainansa takaisin, Kreikan tulee tehdä töitä, kuten Matti Meikäläisenkin. Mutta miten valtio tekee rahaa? Valtio tekee rahaa tuottamalla enemmän kuin se kuluttaa. Hyödykkeet, jotka jäävät kotimaisesta kulutuksesta yli, tulee myydä ulkomaille. Ulkomaiden tulisi siis ostaa Kreikkalaisia hyödykkeitä, hyödyttääkseen Kreikkaa. Sen sijaan nämä ulkomaat, Suomi mukaanlukien, lainaa Kreikalle rahaa hyödykkeiden tuottamiseen ja sitten repii sekä Kreikan omasta kulutuksesta että sen ylijäämästä korkojen muodossa takaisin itselleen. Kreikalle ei juuri jää varaa kehittyä, joten kasvaakseen Kreikka ottaa lisää lainaa, jonka jälkeen Kreikalla on entistä enemmän velkaa.
Laina on siis liiketoimintaa, jossa lainaava osapuoli saa takaisin enemmän kuin on alunperin antanut. Talouselämän artikkelin mukaan Suomi tahtoo antaa Kreikalle lisää lainaa ja lisää maksuaikaa, jotta Suomelle ei "realisoituisi kaikkiaan noin viiden miljardin euron tappiot." Käytännössä tämä viisi miljardia on Kreikalle annettua rahaa, jonka oletetaan palautuvan Suomeen ja sitä ylläpidetään Suomen valtion kirjanpidossa saatavien muodossa. Käytännössä Suomella ei ole tätä viittä miljardia, vaan se on jo annettu Kreikalle. Realisoituminen tapahtui jo kauan sitten.
Lainaa ei pysty maksamaan takaisin toisella lainalla. Tätä on todistettu arkisemmallakin tasolla pikavippien muodossa, kun rahaa lainataan ilman takaisinmaksukykyä. (Lue esim. artikkeli) Pikavippien maksamattomuus vaatii joko lainan ottajan velkavankeuden/konkurssin tai lainan antajan hyväksyvän tappionsa. Tämä pätee myös Kreikan tilanteeseen.
Antamalla lisää lainaa imemme Kreikan sormista viimeisetkin rippeet. Antamalla Kreikalle oikeasti tukea vaikka sitten rahan muodossa ilman takaisinmaksuvaatimuksia voimme auttaa Kreikkaa. Antamalle Kreikalle narua ja unohtamalla nykyiset velkomiset voimme auttaa Kreikkaa. Kreikka pärjää aivan hyvin itsekin, se on tehnyt niin vuosisatoja. Ihminen tarvitsee ruokaa, suojaa ja läheisiä. Kreikassa kasvatetaan ruokaa, rakennetaan koteja ja lisäännytään. Kreikka pärjää kyllä.
EU:n ja muut velkojat tekevät siis valintaa siitä että unohdetaanko Kreikalle annettu laina vai revitäänkö tuhkatkin pesästä.
---------------------------------------
Oli miten oli, lainat on Saatanasta. Nopealla vilkaisulla wikipediaan luetteloiduista lamoista ja niiden syistä antaa ymmärtää lainojen tai muun typerän rahankäytön olevan iso osa monia niistä. 1800-luvulla pankit ja vakuutusyhtiöt kokivat konkursseja. 1900-luvulla taantumaa koettiin sotimisen vuoksi, mutta myös pankkien kaatumisen, huonojen investointien ja/eli sotaan varustautumisen vuoksi. 2000-luvulla on lisääntynyt rahalla pelleily eli valuuttaan sijoittaminen, asuntojen arvon muuttaminen lainoiksi, lainojen muuttaminen arvopapereiksi ja arvopaperien ilmeisesti sekalainen myynti eripuolille maailmaa sekä esimerkiksi Kreikan velkakriisi ulkomaisesta lainasta.
Pankit ja vakuutusyhtiöt kokevat konkursseja, kun niiden antamia lainoja ei makseta takaisin. Kun pankki kokee konkurssin, pankissa "säästössä" olevat rahasi on jo annettu jollekin muulle, joka on käyttänyt ne huonosti. Rahasi eivät ole enää tallessa.
Mitä raha oikeastaan on? Raha on tapa osoittaa, että olet tehnyt työtä, joka on luonut arvoa, josta yhteiskunta palkitsee sinut kyseisellä rahamäärällä. Lainattu raha on tapa osoittaa, että aiot tehdä työtä. Kansalaiset tallettavat pankkeihin tänään 100 € ja lainaavat samaan aikaan 100 000 €. Maailmassa liikkuu tuhottomasti rahaa, jota ei ole olemassakaan. Ainoa mikä pysyy on työ.
Laman tullessa usein inflaatio vaikuttaa ja nostaa kaiken hintoja. Työpaikat häviävät. Kulutus vähenee. Lama on ihmisen rahalla luomaa paskapuhetta ja typeryyttä.
Kuvittele tilanne ilman rahaa. Viljelet maata syödäksesi, rakennat talon asuaksesi, luot ihmissuhteita voidaksesi hyvin. Lama on mahdottomuus. Lama on ahneiden sekä typerien ihmisten yhteistyössä synnyttämää yhteiskuntaa riepotteleva syöpä. Jos teet työtä, synnytät juuri sen mitä synnytät. Et enempää, etkä vähempää. Jos olet ahkera, voit paremmin. Jos olet laiska, voit huonommin. Tämä pätee koko yhteiskuntaan.
Raha aiheuttaa kieroutumia. Raha aiheuttaa huijausta ja hyväksikäyttöä. Tilanne on juuri niin abstrakti, mutta silti itsestäänselvä, kuin se vaikuttaakin olevan.
------------------------------
Entisvanhaan kuninkaat keräsivät kansalaisilta veroja. Kansa teki työtä, raatoi ja ahersi. Kuningas vei kansalta suuren osan kaiken sen työn tekemästä hedelmästä. Kuningas oli rikas. Kansa oli köyhä. Nykyään kuninkaat eivät ole talouden ruokaketjun johtajia, vaan tilalla ovat harvat rikkaat "omistajat". Talouden kieroista varallisuudensiirron menetelmistä tehdään aina vain kierompia. Kaikki maailmassa tehdyn työn arvo siirtyy tiukasti pimennossa pidettyjä polkuja pitkin muutamien rikkaimpien taskuihin. Lama on sitä, että rahaa on lypsetty kansalta erityisen paljon ja kansa voi pahoin.
Tekemäsi työ on samanarvoista riippumatta siitä kuinka paljon palkkaa siitä saat. Puutarhassa kasvattamasi omena on silti omena, huolimatta siitä saatko siitä yhden euron vai viisisataa euroa. Kaupassa myytävä omena on silti se aivan sama omena, välittämättä siitä maksaako se euron vai viisisataa euroa. Omenan ravintoarvo ei ole riippuvainen sen myyntihinnasta.
Työn arvo ei ole riippuvainen sen myyntihinnasta. Tee töitä, unohda raha, ole onnellinen.
Oletko koskaan miettinyt, miksi maailman onnellisimmat ihmiset ovat usein köyhiä ja elävät yksinkertaista elämää? Todennäköisesti, koska heillä ei ole lainaa tai muita elämäänsä riuduttavia ulkopuolisia tekijöitä. He elävät juuri niin rikkaasti kuin työskentelevätkin.
Tee töitä, unohda raha, ole onnellinen.
tiistai 11. elokuuta 2015
Tunnetilat vaikuttavat suoritukseesi
Kirja: PARAS (Norjankielinen alkuteos Bli best med mental trening), 2015
Kirjailija: Erik Bertrand Larssen
Aihe: Tuottavien asiakassuhteiden luominen
Noppia: 3 (?)
Larssen kirjoittaa henkisestä valmentamisesta ja parhauden tavoittelusta selkeästi syvällä rinta-äänellä. Hänen teoksensa 'Paras' on täynnä toinen toistaan parempia ajatusmalleja, jotka ajavat ihmisen tekemään aidosti kaikkensa. Yksi käsitellyistä aiheista on moodi tai mieliala. Itse tykkään käyttää käsitettä mindset - ajatusmaailma.
Larssenin mukaan jokaisella on oma henkilökohtainen moodinsa, jossa hän suorittaa kutakin asiaa parhaiten. Paras moodi riippuu siis henkilöstä sekä tekemisestä. Väärä mieliala voi vaikuttaa suoritukseen dramaattisesti. Huippu-urheilijat, bisnesmiehet ja esiintyjät hakevat tietoisesti juuri tiettyä olotilaa ja moodia ennen suoritustaan. Väärä moodi voi pilata suorituksen kokonaan.
Jotkut ovat rauhallisia, hiljaisia, vetäytyviä tai vakavia. Jotkut hyppivät ja tanssivat, ilottelevat ja nauravat. Jotkut hakevat aggressiota, kiroilevat ja huutavat. Useimmiten moodi koostuu muutamista sanoista. Larssen kehoittaa muistelemaan jotakin hetkeä kun olen onnistunut todella hyvin ja miettimään mitä tunsin silloin. Moodi on ennen kaikkea tunnetila.
On paljon erilaisia asioita joissa oikea moodi voi edistää tekemistä minunkin elämässäni. Koulutyö ja työskentely, urheilu, parisuhde. Kaikki näistä vaativat oman erilaisen moodinsa, jotta pystyn toteuttamaan itseäni ja taitojani parhaiten.
Suoriudun koulutöistä hyvin ollessani iloinen, levännyt, rentoutunut, keskittynyt, utelias.
Suoritan urheilukentällä parhaiten ollessani maltillinen, valpas, eteenpäin suuntautunut ja vähän aggressiivinen.
Parisuhteessa toimimisesta sanottakoon, että mielentilat vaikuttavat kaikkeen tekemiseen.
Tämän takia pyrin koulutöitä tehdessäni karsimaan ympäriltäni mahdollisia häiriötekiöitä ja ulkopuolisia virikkeitä sekä huolehtimaan riittävästä levosta ja tehtävien mielekkyydestä. Yksi yleisimmistä häiriötekijöistäni on omat harrastukseni - musiikki ja erinäiset käsityöt. Usein aloitankin aamuni ennemmin soittelemalla kitaraa tai äänittämällä musiikkia - kunnes jo kyllästyn. Tällöin tekee mieli laittaa lelut pois ja tehdä jotain hyödyllistä. Häiriötekijä on karsittu. Pyrin myös nukkumaan riittävästi ja antamaan itselleni tarpeeksi aikaa herätä. Aamukahdeksan aikaan keskittyneesti työskentely ei ole ikinä ollut minun juttu - kitarointi auttaa tähänkin. Koetan myös pitää huolen, että tehtävät ovat mielekkäitä eivätkä siten tunnu pakkopullalta. Hakeudun kirjojen pariin, jotka käsittelevät minua aidosti kiinnostavia aiheita ja vältän teoksia jotka eivät vaikuta mielenkiintoisilta.
Tämä taktiikka on toistaiseksi ollut paras tapa edistyä ainakin näiden kirja-esseiden kirjoittamisessa. Löysin oikean moodin, mielialan tai mindsetin ja olen siitä lähtien pyrkinyt siihen halutessani tehdä koulutyöni sujuvasti. Joskus saavutan oikean moodin aikaisin aamulla, joskus siinä menee myöhempään, mutta pyrin sitä kohti ja siihen osuessani teen työni.
Samalla tavoin urheilukentällä aion muistella aiempia hyviä suorituksiani ja niihin tiiviisti liittyneitä tunteita. Hakeutumalla tietoisesti samaan tunnetilaan uskon voivani valjastaa tuon hyvän tehokkuuden myös tuleviin koitoksiin. Taidan itseasiassa kokeilla tätä tekniikkaa jo ensiviikonlopun turnauksessa.
Samat perjaatteet pätevät täysin myyntitilaisuuksiin, esiintymisiin yleisön edessä ja moniin muihin tekemisiin, joissa voi olla hyvä tai huono. Mieliala ja tunnetilat vaikuttavat kaikkeen.
Kirjailija: Erik Bertrand Larssen
Aihe: Tuottavien asiakassuhteiden luominen
Noppia: 3 (?)
Larssen kirjoittaa henkisestä valmentamisesta ja parhauden tavoittelusta selkeästi syvällä rinta-äänellä. Hänen teoksensa 'Paras' on täynnä toinen toistaan parempia ajatusmalleja, jotka ajavat ihmisen tekemään aidosti kaikkensa. Yksi käsitellyistä aiheista on moodi tai mieliala. Itse tykkään käyttää käsitettä mindset - ajatusmaailma.
Larssenin mukaan jokaisella on oma henkilökohtainen moodinsa, jossa hän suorittaa kutakin asiaa parhaiten. Paras moodi riippuu siis henkilöstä sekä tekemisestä. Väärä mieliala voi vaikuttaa suoritukseen dramaattisesti. Huippu-urheilijat, bisnesmiehet ja esiintyjät hakevat tietoisesti juuri tiettyä olotilaa ja moodia ennen suoritustaan. Väärä moodi voi pilata suorituksen kokonaan.
Jotkut ovat rauhallisia, hiljaisia, vetäytyviä tai vakavia. Jotkut hyppivät ja tanssivat, ilottelevat ja nauravat. Jotkut hakevat aggressiota, kiroilevat ja huutavat. Useimmiten moodi koostuu muutamista sanoista. Larssen kehoittaa muistelemaan jotakin hetkeä kun olen onnistunut todella hyvin ja miettimään mitä tunsin silloin. Moodi on ennen kaikkea tunnetila.
On paljon erilaisia asioita joissa oikea moodi voi edistää tekemistä minunkin elämässäni. Koulutyö ja työskentely, urheilu, parisuhde. Kaikki näistä vaativat oman erilaisen moodinsa, jotta pystyn toteuttamaan itseäni ja taitojani parhaiten.
Suoriudun koulutöistä hyvin ollessani iloinen, levännyt, rentoutunut, keskittynyt, utelias.
Suoritan urheilukentällä parhaiten ollessani maltillinen, valpas, eteenpäin suuntautunut ja vähän aggressiivinen.
Parisuhteessa toimimisesta sanottakoon, että mielentilat vaikuttavat kaikkeen tekemiseen.
Tämän takia pyrin koulutöitä tehdessäni karsimaan ympäriltäni mahdollisia häiriötekiöitä ja ulkopuolisia virikkeitä sekä huolehtimaan riittävästä levosta ja tehtävien mielekkyydestä. Yksi yleisimmistä häiriötekijöistäni on omat harrastukseni - musiikki ja erinäiset käsityöt. Usein aloitankin aamuni ennemmin soittelemalla kitaraa tai äänittämällä musiikkia - kunnes jo kyllästyn. Tällöin tekee mieli laittaa lelut pois ja tehdä jotain hyödyllistä. Häiriötekijä on karsittu. Pyrin myös nukkumaan riittävästi ja antamaan itselleni tarpeeksi aikaa herätä. Aamukahdeksan aikaan keskittyneesti työskentely ei ole ikinä ollut minun juttu - kitarointi auttaa tähänkin. Koetan myös pitää huolen, että tehtävät ovat mielekkäitä eivätkä siten tunnu pakkopullalta. Hakeudun kirjojen pariin, jotka käsittelevät minua aidosti kiinnostavia aiheita ja vältän teoksia jotka eivät vaikuta mielenkiintoisilta.
Tämä taktiikka on toistaiseksi ollut paras tapa edistyä ainakin näiden kirja-esseiden kirjoittamisessa. Löysin oikean moodin, mielialan tai mindsetin ja olen siitä lähtien pyrkinyt siihen halutessani tehdä koulutyöni sujuvasti. Joskus saavutan oikean moodin aikaisin aamulla, joskus siinä menee myöhempään, mutta pyrin sitä kohti ja siihen osuessani teen työni.
Samalla tavoin urheilukentällä aion muistella aiempia hyviä suorituksiani ja niihin tiiviisti liittyneitä tunteita. Hakeutumalla tietoisesti samaan tunnetilaan uskon voivani valjastaa tuon hyvän tehokkuuden myös tuleviin koitoksiin. Taidan itseasiassa kokeilla tätä tekniikkaa jo ensiviikonlopun turnauksessa.
Samat perjaatteet pätevät täysin myyntitilaisuuksiin, esiintymisiin yleisön edessä ja moniin muihin tekemisiin, joissa voi olla hyvä tai huono. Mieliala ja tunnetilat vaikuttavat kaikkeen.
maanantai 10. elokuuta 2015
Get out and do something!
Kirja: The Knowledge Creating Company - How Japanese companies create the dynamics of innovation
Kirjailija: Ikujiro Nonaka, Hirotaka Takeuchi
Aihe: Johtaminen ja yrittäjyys (engl.)
Pojot: 3
Nonaka ja Hirotaka esittelevät teoksessaan erilaisia tapoja käsittää ja käsitellä tietoa. He korostavat hiljaisen tiedon ja täsmällisen tiedon eroa ja niiden välistä vuorovaikutusta. Hiljainen tieto (tacit information) on sellaista tietoa, mitä ei yleensä ole kirjoitettu ylös taikka puhuttu työpaikoilla koska sen rehelliseen käsittelemiseen ei ole sanoja. Hiljaista tietoa saatetaan käsitellä usein vertauskuvilla tai analogioilla. Yleisimmin hiljainen tieto välittyy kuitenkin hiljaisesti: katselemalla, kuuntelemalla ja oppimalla. Monkey see, monkey do.
Täsmällinen tieto (explicit information) taasen on kirjailijoiden mukaan selkeää ja tarkasti mitattavaa tietoa, esimerkiksi 1+1 = 2. Monkey is told, monkey knows.
Näiden tietämisen tyylien vuorovaikutus on kuitenkin tämänkin esseen keskiössä. Minulle ja muille Saitemiassa opiskeleville on brand-campit, osuuskunnan treenit ja muut yhteisleikit varmasti tulleet tutuksi. Samankaltaisia toimistosta irtautumiseen pyrkiviä päiviä kehoittavat myös japanilaiset bisnesmiehet. Kaiken ytimessä on uuden tiedon ja innovaatioiden luominen.
Teoksessa esitelty tiedon kehittymiseen tähtäävä tietospiraali alkaa sosialisoimisesta eli siitä että tehdään yhdessä jotain sekä nähdään ja tehdään yhdessä jotain. Seuraavaksi keskustellaan siitä mitä tehdään, nähdään ja opitaan. Kolmantena yhdistetään opittu tieto jo olemassa olevaan tietoon ja neljäntenä hyödynnetään ja toteutetaan uusia opittuja asioita. Kun toteutetaan uusia asioita, on taas uutta koettavaa ja kierros alkaa alusta. Monkey see, monkey talk about what see, monkey understand what see, monkey do better. Koetaan, puhutaan, ymmärretään, tehdään paremmin.
Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa Eeva -orkesterin jäsenet lähtevät yhdessä tuumin katsomaan suosikkiyhtyeensä esiintymistä. Keikalla nautitaan hienosta musisoinnista ja mahtavasta lavakarismasta. Jokainen kokee näkemänsä esiintymisen hiukan eri tavalla, osittain siksi että orkesterin jäsenet ovat erikoistuneet kukin eri alalle. Keikan jälkeen jutellaan nähdystä ja koetusta. Nerokkaat sävellystyöt, jytäävät kompit, miellyttävällä tavalla keikkuva tukka tai hame kaikki tulevat puheeksi ja herättävät keskustelua ja mielipiteitä. Oma kitaristimme on saattanut havaita esiintyneen rumpalin soittavan tietyllä tavalla joka tukee esiintyneen kitaristin työskentelyä. Oma rumpalimme ottaa tiedosta vaarin ja yhdistää uuden ajatuksen olemassaoleviin taitoihinsa. Lopputuloksena sekä oman rumpalimme että kitaristimme työ helpottuu ja tuotannon laatu nousee edistäen luonnollisesti koko orkesterin hyvinvointia.
On kuitenkin tiettyjä seikkoja, jotka edistävät yhdessä tekemisen ja kokemisen hyödyllisyyttä.
- Tarkoitus
- Autonomia
- Vaihtelu ja luova kaaos
- Tarpeettomuus
- Tarvittava monipuolisuus
Koko oppimisen ja tietämisen tavoittelu kulminoituu oppimisen tarkoitukseen ja tavoitteeseen. Miksi me tehdään tätä mitä me tehdään? Tavoitteena voi toimia jonkinlainen visio tietynlaisesta toiminnasta tai yksinkertaisesti selkeä mitattava tavoite. Ilman jonkinlaista päämäärää ja syytä oppia, oppimista tapahtuu heikosti. Oleellista on myös se, että päämäärä ja tekemisen tarkoitus on yhteinen. Ainoastaan silloin voidaan yhdessä tavoitella yhteistä oppimista ja menestystä. Eevan olemassaolon tarkoitus on luoda musiikkia, josta Eevan jäsenet ja mahdollisesti ympäristökin nauttii.
Jos yhteisen tavoitteen kuitenkin päättää joku muu ja komentaa sinut tavoittelemaan sitä haluamallaan tavalla, ei tueta yksilön tarvitsemaa autonomiaa. "Sallimalla autonomisesti toimimisen, organisaatio saattaa lisätä uusien odottamattomien mahdollisuuksien esittelemisen todennäköisyyttä." (s. 75, oma suomennos) Sallimalla siis työntekijöiden ajatella ja toimia itse, he todennäköisesti myös tekevät niin. Keikkalle osallistuessaan Eevan jäsenet saavat jokainen tehdä, kuulla ja nähdä mitä itse parhaaksi kokevat.
Vaihtelua kannattaa myös tukea, koska se virkistää. Siirtymällä arkisesta toimistossa puurtamisesta esimerkiksi pelaamaan golfia tai katselemaan tähtitaivasta rikotaan totuttuja käyttäytymistapoja ja rutiineja, jotka sitovat ihmisiä ja ajatuksia turhiin rajoihin. Kun ympäristöä muutetaan, asioihin ja aiempiin ongelmiin saattaa suhtautua aivan uudella tavalla. Siksi Eeva -orkesteri kävi nauttimassa keikasta, eikä vääntänyt väkisin bändikämpällä. Samanlaista vaihtelua saadaan luomalla kaaosta esittelemällä keinotekoisia ongelmatilanteita, joissa muuttuneisiin olosuhteisiin tulee reagoida, ymmärtää ongelmat ja tehdä mahdollisia korjausliikkeitä.
Tarpeettomuudella tässä tapauksessa tarkoitetaan tietoa, joka ei juuri nyt ole ajankohtaista. Keskustelussa esiintymisen jälkeen saatetaan nostaa esille esimerkiksi esiintymisasut tai viehättävä bändiä valokuvannut neito, jotka ovat mielenkiintoisia aiheita, mutta eivät avain-asemassa kun koitetaan luoda nautinnollista musiikkia. Tämäkin tieto on kuitenkin hyvä jakaa, koska tiedolle voi myöhemmin tulla hyötykäyttöä. Jos Eevan musiikki tulevaisuudessa myy hyvin, on hyvä tietää mistä löytyy asiansa osaava valokuvaaja.
Tehokkaasti oppiva ryhmä on myös taustaltaan monipuolinen. Täysin samankaltaiset mielipiteet, mielenkiinnon kohteet ja käytöksen omaavat henkilöt kokevat tapahtumia varmasti melko samoin tavoin ja havainnot ovat hyvin samankaltaisia. Kun ryhmässä on variaatiota ja monipuolisuutta, esimerkiksi eri alojen ammattilaisia ja eri yhteiskuntaluokista tulevia henkilöitä, ryhmä havaitsee erilaisempia asioita ja todennäköisesti myös enemmän. Monipuolisuus on siis rikkaus.
Tiivistääkseni, edistääksemme tiedon kehittymistä, sen liikkumista ja yleisesti ottaen koko toimintaamme, meidän tulee nähdä, tehdä ja kokea sekä keskustella siitä mitä koemme. Poikkeamalla totutuista käytänteistä esimerkiksi ympäristöä vaihtamalla asioita on helpompi tarkastella ns. laatikon ulkopuolelta. Kaikesta kannattaa keskustella, koska kaikkien ajatuksissa voi olla kultahippuja.
Kirjailija: Ikujiro Nonaka, Hirotaka Takeuchi
Aihe: Johtaminen ja yrittäjyys (engl.)
Pojot: 3
Nonaka ja Hirotaka esittelevät teoksessaan erilaisia tapoja käsittää ja käsitellä tietoa. He korostavat hiljaisen tiedon ja täsmällisen tiedon eroa ja niiden välistä vuorovaikutusta. Hiljainen tieto (tacit information) on sellaista tietoa, mitä ei yleensä ole kirjoitettu ylös taikka puhuttu työpaikoilla koska sen rehelliseen käsittelemiseen ei ole sanoja. Hiljaista tietoa saatetaan käsitellä usein vertauskuvilla tai analogioilla. Yleisimmin hiljainen tieto välittyy kuitenkin hiljaisesti: katselemalla, kuuntelemalla ja oppimalla. Monkey see, monkey do.
Täsmällinen tieto (explicit information) taasen on kirjailijoiden mukaan selkeää ja tarkasti mitattavaa tietoa, esimerkiksi 1+1 = 2. Monkey is told, monkey knows.
Näiden tietämisen tyylien vuorovaikutus on kuitenkin tämänkin esseen keskiössä. Minulle ja muille Saitemiassa opiskeleville on brand-campit, osuuskunnan treenit ja muut yhteisleikit varmasti tulleet tutuksi. Samankaltaisia toimistosta irtautumiseen pyrkiviä päiviä kehoittavat myös japanilaiset bisnesmiehet. Kaiken ytimessä on uuden tiedon ja innovaatioiden luominen.
Teoksessa esitelty tiedon kehittymiseen tähtäävä tietospiraali alkaa sosialisoimisesta eli siitä että tehdään yhdessä jotain sekä nähdään ja tehdään yhdessä jotain. Seuraavaksi keskustellaan siitä mitä tehdään, nähdään ja opitaan. Kolmantena yhdistetään opittu tieto jo olemassa olevaan tietoon ja neljäntenä hyödynnetään ja toteutetaan uusia opittuja asioita. Kun toteutetaan uusia asioita, on taas uutta koettavaa ja kierros alkaa alusta. Monkey see, monkey talk about what see, monkey understand what see, monkey do better. Koetaan, puhutaan, ymmärretään, tehdään paremmin.
Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa Eeva -orkesterin jäsenet lähtevät yhdessä tuumin katsomaan suosikkiyhtyeensä esiintymistä. Keikalla nautitaan hienosta musisoinnista ja mahtavasta lavakarismasta. Jokainen kokee näkemänsä esiintymisen hiukan eri tavalla, osittain siksi että orkesterin jäsenet ovat erikoistuneet kukin eri alalle. Keikan jälkeen jutellaan nähdystä ja koetusta. Nerokkaat sävellystyöt, jytäävät kompit, miellyttävällä tavalla keikkuva tukka tai hame kaikki tulevat puheeksi ja herättävät keskustelua ja mielipiteitä. Oma kitaristimme on saattanut havaita esiintyneen rumpalin soittavan tietyllä tavalla joka tukee esiintyneen kitaristin työskentelyä. Oma rumpalimme ottaa tiedosta vaarin ja yhdistää uuden ajatuksen olemassaoleviin taitoihinsa. Lopputuloksena sekä oman rumpalimme että kitaristimme työ helpottuu ja tuotannon laatu nousee edistäen luonnollisesti koko orkesterin hyvinvointia.
On kuitenkin tiettyjä seikkoja, jotka edistävät yhdessä tekemisen ja kokemisen hyödyllisyyttä.
- Tarkoitus
- Autonomia
- Vaihtelu ja luova kaaos
- Tarpeettomuus
- Tarvittava monipuolisuus
Koko oppimisen ja tietämisen tavoittelu kulminoituu oppimisen tarkoitukseen ja tavoitteeseen. Miksi me tehdään tätä mitä me tehdään? Tavoitteena voi toimia jonkinlainen visio tietynlaisesta toiminnasta tai yksinkertaisesti selkeä mitattava tavoite. Ilman jonkinlaista päämäärää ja syytä oppia, oppimista tapahtuu heikosti. Oleellista on myös se, että päämäärä ja tekemisen tarkoitus on yhteinen. Ainoastaan silloin voidaan yhdessä tavoitella yhteistä oppimista ja menestystä. Eevan olemassaolon tarkoitus on luoda musiikkia, josta Eevan jäsenet ja mahdollisesti ympäristökin nauttii.
Jos yhteisen tavoitteen kuitenkin päättää joku muu ja komentaa sinut tavoittelemaan sitä haluamallaan tavalla, ei tueta yksilön tarvitsemaa autonomiaa. "Sallimalla autonomisesti toimimisen, organisaatio saattaa lisätä uusien odottamattomien mahdollisuuksien esittelemisen todennäköisyyttä." (s. 75, oma suomennos) Sallimalla siis työntekijöiden ajatella ja toimia itse, he todennäköisesti myös tekevät niin. Keikkalle osallistuessaan Eevan jäsenet saavat jokainen tehdä, kuulla ja nähdä mitä itse parhaaksi kokevat.
Vaihtelua kannattaa myös tukea, koska se virkistää. Siirtymällä arkisesta toimistossa puurtamisesta esimerkiksi pelaamaan golfia tai katselemaan tähtitaivasta rikotaan totuttuja käyttäytymistapoja ja rutiineja, jotka sitovat ihmisiä ja ajatuksia turhiin rajoihin. Kun ympäristöä muutetaan, asioihin ja aiempiin ongelmiin saattaa suhtautua aivan uudella tavalla. Siksi Eeva -orkesteri kävi nauttimassa keikasta, eikä vääntänyt väkisin bändikämpällä. Samanlaista vaihtelua saadaan luomalla kaaosta esittelemällä keinotekoisia ongelmatilanteita, joissa muuttuneisiin olosuhteisiin tulee reagoida, ymmärtää ongelmat ja tehdä mahdollisia korjausliikkeitä.
Tarpeettomuudella tässä tapauksessa tarkoitetaan tietoa, joka ei juuri nyt ole ajankohtaista. Keskustelussa esiintymisen jälkeen saatetaan nostaa esille esimerkiksi esiintymisasut tai viehättävä bändiä valokuvannut neito, jotka ovat mielenkiintoisia aiheita, mutta eivät avain-asemassa kun koitetaan luoda nautinnollista musiikkia. Tämäkin tieto on kuitenkin hyvä jakaa, koska tiedolle voi myöhemmin tulla hyötykäyttöä. Jos Eevan musiikki tulevaisuudessa myy hyvin, on hyvä tietää mistä löytyy asiansa osaava valokuvaaja.
Tehokkaasti oppiva ryhmä on myös taustaltaan monipuolinen. Täysin samankaltaiset mielipiteet, mielenkiinnon kohteet ja käytöksen omaavat henkilöt kokevat tapahtumia varmasti melko samoin tavoin ja havainnot ovat hyvin samankaltaisia. Kun ryhmässä on variaatiota ja monipuolisuutta, esimerkiksi eri alojen ammattilaisia ja eri yhteiskuntaluokista tulevia henkilöitä, ryhmä havaitsee erilaisempia asioita ja todennäköisesti myös enemmän. Monipuolisuus on siis rikkaus.
Tiivistääkseni, edistääksemme tiedon kehittymistä, sen liikkumista ja yleisesti ottaen koko toimintaamme, meidän tulee nähdä, tehdä ja kokea sekä keskustella siitä mitä koemme. Poikkeamalla totutuista käytänteistä esimerkiksi ympäristöä vaihtamalla asioita on helpompi tarkastella ns. laatikon ulkopuolelta. Kaikesta kannattaa keskustella, koska kaikkien ajatuksissa voi olla kultahippuja.
perjantai 7. elokuuta 2015
Ajattele oikein - Menesty
Kirja: Ajattele oikein - Menesty
Kirjailija: Napoleon Hill
Alue: Johtaminen ja yrittäjyys
Pojot: 2
Napoleon Hill'n alunperin 1937 julkaistu teos menestymisestä on ikivihreä ja aina ajankohtainen. Raivostuttavan amerikkalaiseen tyyliin Hill johdattelee lukijaa jatkuvasti lupaillen kohta kertovansa jotain mielettömän hienoa ja mahtavaa. Hill tarinoi tarinoimasta päästyään ja höpisee niitä näitä sekavia. Kaiken turhanpäiväisyyden seassa on kuitenkin muutamia hyviä ajatuksia. Käsittelen tässä niistä päättäväisyyttä.
Puhuin aiemmassa esseessäni 'Tiedätkö minne olet menossa?' siitä kuinka tarpeellista on asettaa itselleen selkeä ja yksiselitteinen päämäärä. Tarkan rajan asettaminen helpottaa päämäärän saavuttamisen ymmärtämistä - sen joko saavuttaa tai ei. Sen lisäksi että on tarkka päämäärä, täytyy valita tahtooko sen saavuttaa vai olla saavuttamatta.
Kun päätöksen on tehnyt, alitajunta tekee suurimman osan työstä tavoitteen saavuttamiseksi. Kun päätöksesi on pitävä ja päämääräsi selkeä, huomaat asioiden alkavan järjestyä. Huomaamattasi teet elämän pienet valinnat niin, että ne tukevat päämääräsi saavuttamista. Yksinkertaisimmillaan tämä on sitä, että päättäessäsi laihduttaa huomaat jatkuvasti käyväsi kaupassa kävellen autoilun sijaan tai nousevasi portaat vaikka hissiäkin voisi käyttää. Päätökset ovat helppoja ja itsestäänselviä kun päämäärä on tiedossa. Samalla tavoin päättäessäsi päästä Googlen toimitusjohtajaksi, löydät polkusi askel askeleelta lähemmäs kohti tavoitettasi.
Mutta sinun tulee olla jämäkkä päätöksessäsi. Jos ajattelet, että teet parhaasi ja tavoittelet toimitusjohtajan paikkaa, mutta voit epäonnistuessasi tyytyä pienempäänkin virkaan tai johonkin toiseen yritykseen, et tule saavuttamaan päämäärääsi. Tarkoitus on olla ehdoton ja muistaa että on vain yksi vaihtoehto: saavuttaa päämäärä.
Kulkiessasi kohti päämäärää, polta sillat ja upota laivat. Paluuta ei ole, muita vaihtoehtoja ei ole.
Kauan sitten eräs suuri soturi joutui tilanteeseen, jossa hänen piti tehdä ratkaisu, joka varmistaisi hänen menestyksensä taistelukentällä. Hänen täytyi tehdä miehineen sotaretki vahvaa vihollista vastaan, jonka joukot olivat paljon suuremmat kuin heidän. Hän purjehti joukkoineen kohti vihollisen maata, ja perillä hän käski miesten tyhjentää veneet ja polttaa ne. Ennen taistelua hän puhui miehilleen: "Näette, kuinka laivamme menevät nyt tuhkana tuuleen. Se tarkoittaa, ettemme palaa elävinä, ellemme voita! Meillä ei ole muita vaihtoehtoja: joko voitamme tai kuolemme!" He voittivat.
Jokainen, joka aikoo voittaa alivoimasta huolimatta, joutuu polttamaan laivansa ja tuhoamaan kaikki mahdollisuutensa perääntyä. Vain sillä tavalla voi varmistua siitä, ettei pelko tai epävarmuus ota valtaa ja että halu menestyä voittaa tappiomielialan. Se on välttämätöntä menestykselle.- Hill, s. 21.
Soturin esimerkkiä noudattaen, voit varmistaa, että alitajuntasi huolehtii sinusta. Todellakin poistamalla kaikki muut mahdollisuudet hyödynnät matelija-aivojesi 'Taistele tai juokse' -refleksiä. Kun juoksemisen mahdollisuus poistetaan, ainoa vaihtoehto on taistella - ja menestyä.
Tällaisessa toiminnassa on suuria riskejä. Soturi riskeerasi oman henkensä sekä miestensä henget. Toimitusjohtajaksi pyrkivä saattaa riskeerata perhesuhteensa, terveytensä, muut työllistymismahdollisuutensa tai mitä tahansa, jonka hän laittaa likoon päästäkseen johtajan paikalle.
Kun päätän mitä tahdon, päätän sen hyvin ja otan sen. Sen saavuttamiseen saattaa mennä aikansa, mutta tulen saavuttamaan sen.
Kirjailija: Napoleon Hill
Alue: Johtaminen ja yrittäjyys
Pojot: 2
Napoleon Hill'n alunperin 1937 julkaistu teos menestymisestä on ikivihreä ja aina ajankohtainen. Raivostuttavan amerikkalaiseen tyyliin Hill johdattelee lukijaa jatkuvasti lupaillen kohta kertovansa jotain mielettömän hienoa ja mahtavaa. Hill tarinoi tarinoimasta päästyään ja höpisee niitä näitä sekavia. Kaiken turhanpäiväisyyden seassa on kuitenkin muutamia hyviä ajatuksia. Käsittelen tässä niistä päättäväisyyttä.
Puhuin aiemmassa esseessäni 'Tiedätkö minne olet menossa?' siitä kuinka tarpeellista on asettaa itselleen selkeä ja yksiselitteinen päämäärä. Tarkan rajan asettaminen helpottaa päämäärän saavuttamisen ymmärtämistä - sen joko saavuttaa tai ei. Sen lisäksi että on tarkka päämäärä, täytyy valita tahtooko sen saavuttaa vai olla saavuttamatta.
Kun päätöksen on tehnyt, alitajunta tekee suurimman osan työstä tavoitteen saavuttamiseksi. Kun päätöksesi on pitävä ja päämääräsi selkeä, huomaat asioiden alkavan järjestyä. Huomaamattasi teet elämän pienet valinnat niin, että ne tukevat päämääräsi saavuttamista. Yksinkertaisimmillaan tämä on sitä, että päättäessäsi laihduttaa huomaat jatkuvasti käyväsi kaupassa kävellen autoilun sijaan tai nousevasi portaat vaikka hissiäkin voisi käyttää. Päätökset ovat helppoja ja itsestäänselviä kun päämäärä on tiedossa. Samalla tavoin päättäessäsi päästä Googlen toimitusjohtajaksi, löydät polkusi askel askeleelta lähemmäs kohti tavoitettasi.
Mutta sinun tulee olla jämäkkä päätöksessäsi. Jos ajattelet, että teet parhaasi ja tavoittelet toimitusjohtajan paikkaa, mutta voit epäonnistuessasi tyytyä pienempäänkin virkaan tai johonkin toiseen yritykseen, et tule saavuttamaan päämäärääsi. Tarkoitus on olla ehdoton ja muistaa että on vain yksi vaihtoehto: saavuttaa päämäärä.
Kulkiessasi kohti päämäärää, polta sillat ja upota laivat. Paluuta ei ole, muita vaihtoehtoja ei ole.
Kauan sitten eräs suuri soturi joutui tilanteeseen, jossa hänen piti tehdä ratkaisu, joka varmistaisi hänen menestyksensä taistelukentällä. Hänen täytyi tehdä miehineen sotaretki vahvaa vihollista vastaan, jonka joukot olivat paljon suuremmat kuin heidän. Hän purjehti joukkoineen kohti vihollisen maata, ja perillä hän käski miesten tyhjentää veneet ja polttaa ne. Ennen taistelua hän puhui miehilleen: "Näette, kuinka laivamme menevät nyt tuhkana tuuleen. Se tarkoittaa, ettemme palaa elävinä, ellemme voita! Meillä ei ole muita vaihtoehtoja: joko voitamme tai kuolemme!" He voittivat.
Jokainen, joka aikoo voittaa alivoimasta huolimatta, joutuu polttamaan laivansa ja tuhoamaan kaikki mahdollisuutensa perääntyä. Vain sillä tavalla voi varmistua siitä, ettei pelko tai epävarmuus ota valtaa ja että halu menestyä voittaa tappiomielialan. Se on välttämätöntä menestykselle.- Hill, s. 21.
Soturin esimerkkiä noudattaen, voit varmistaa, että alitajuntasi huolehtii sinusta. Todellakin poistamalla kaikki muut mahdollisuudet hyödynnät matelija-aivojesi 'Taistele tai juokse' -refleksiä. Kun juoksemisen mahdollisuus poistetaan, ainoa vaihtoehto on taistella - ja menestyä.
Tällaisessa toiminnassa on suuria riskejä. Soturi riskeerasi oman henkensä sekä miestensä henget. Toimitusjohtajaksi pyrkivä saattaa riskeerata perhesuhteensa, terveytensä, muut työllistymismahdollisuutensa tai mitä tahansa, jonka hän laittaa likoon päästäkseen johtajan paikalle.
Kun päätän mitä tahdon, päätän sen hyvin ja otan sen. Sen saavuttamiseen saattaa mennä aikansa, mutta tulen saavuttamaan sen.
torstai 6. elokuuta 2015
Enemmän vähemmällä - hidastaudu
Kirja: SLOW - Elä hitaammin! Manifesti verkkaisen elämän puolesta
Kirjailija: Carl Honoré
Luettu: Elokuu 2015
Teema: Innovointi/tuotteistaminen/brändäys
Pisteet: 3
Onko sinulla työpaikka? Onnittelut myöntävästä vastauksesta, todennäköisesti teet töitä enemmän kuin oikeasti tahtoisit. Luultavasti tekisit mieluummin lyhyempiä päiviä tai viettäisit enemmän lomaa.
Jos taas olet työtön, onnittelen sinua kieroutuneesta yhteiskunnasta. Työllistetty ystäväsi tekee sinunkin työsi ja maksaa veroilla sinunkin elämisesi. Ainakin näin meillä täällä Suomessa.
Teknologian kehityksen on oletettu vapauttavan ihmiset raadannasta jo vuosisatojen ajan. Työpäivien pituuden on moneen kertaan ennustettu laskevan vain muutamaan tuntiin päivässä. Koneet tekevät ison osan nykymaailman pyörittämiseen vaadittavasta työstä, mutta ihmisen ahneen luonteen vuoksi työmäärät eivät ota vähentyäkseen. Kun koneet tekevät ihmisten ennen tekemät työt, vapautuu ihmisille lisää vapaa-aikaa. Tämä mahdollisuus hyödynnetään tekemällä lisää töitä - sillähän tienaa lisää rahaa ja rahallahan tunnetusti saa vaikka mitä. Tällainen toiminta toki johtaa ainakin teoreettisesti yhteiskunnan kehitykseen, mutta ei vähennä työmääräämme.
Nykyään uutisoidaan paljon työttömyydestä, sen kasvusta sekä joukkoirtisanomisista. Kuvitteellinen yritys Matin Maalaamo on työllistänyt neljä maalaria, jotka yhdessä maalaavat yhden omakotitalon työviikossa tekemällä kahdeksantuntista työpäivää. Yrittäjä Matti kokee kuitenkin asiakkaiden maksuhalukkuuden vähenneen ja maalin hinnan nousseen, joten Matti joutuu irtisanomaan kaksi maalaria korkeiden palkkakulujen vuoksi. Kahdelta maalarilta kestäisi kaksi viikkoa omakotitalon maalaamisessa, mutta pitääkseen bisneksen pystyssä Matti tahtoo että maalattuja taloja valmistuu entiseen tahtiin. Maalarit joutuvat siis kiristämään työtahtiaan ja tekemään rutkasti ylitöitä. Irtisanotut maalarit istuvat puiston penkillä juomassa kaljaa työttömyystuella, jonka Matti ja hänen palkollisensa veroina maksavat.
Kiristyneen työtahdin vuoksi maalarit eivät ehdi ruokailla tai nukkua riittävästi. He tapaavat lähimmäisiään vähemmän ja heidän harrastuksensa kärsivät.
"Myös yritykset maksavat kovan hinnan ylityökulttuurin luomisesta. Tuottavuutta on tunnetusti vaikea mitata, mutta tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että liiallinen työnteko näkyy ennen pitkää tuloksessa. Se on maalaisjärkeä: olemme vähemmän tuottavia, kun olemme väsyneitä, stressaantuneita, onnettomia tai sairaita- Kansainvälisen työjärjestön mukaan sekä belgialaiset, ranskalaiset että norjalaiset työntekijät saavat tunnissa enemmän aikaan kuin [enemmän töitä tekevät] amerikkalaiset. Britit tekevät pitempiä työpäiviä kuin useimmat muut eurooppalaiset, mutta heidän tuottavuutensa on mantereen huonoimpia. Tekemällä vähemmän tunteja saa usein aikaan parempaa jälkeä." - Honoré, s. 194-195
Kuullostaako tutulta? All work and no play makes Jack a dull boy - mahdollisia lopputuloksia on monta ja kaikki niistä ovat huonoja. Työttömyyden ja ylityöllistämisen lisäksi nousussa ovat varhaiseläkkeet, työkyvyttömyyseläkkeet, sairauspoissaolot sekä mm. stressi, yleinen väsymys, masennus, pahoinvointi ja jopa itsemurhat. Matin työllistämät maalarit raatavat itsensä rikki, poistuvat työmarkkinoilta ja Matin yritys menee konkurssiin.
TÄMÄ ON JÄRJETÖNTÄ!
Suomi on kärkikastia kun tutkitaan työttömien koulutustaustaa! Suomessa on kenties maailman korkeimmin koulutetut työttömät - töihinkin kun vaaditaan yleensä kauppatieteiden maisterin tutkintoa ja seitsemän vuoden työkokemusta vaikka kyseessä olisi Salen kassalla työskentely.
Jotta ongelma ratkeaisi ja yhteiskunnallinen hyvinvointi saataisiin paremmaksi tarvitaan merkittäviä yhteiskunnan rakennemuutoksia.
- Vähennetään työpäivien pituutta. Näin työllistetään myös työttömät: Jaetaan yhden hengen työt kahdelle.
- Työllistettyjen palkkatulot laskevat vähentyneiden työtuntien muodossa. Samalla tulee laskea pienemmästä työttömyystukien määrästä johtuen veroja. Teoriassa summan pitäisi olla makrotalous-tasolla sama. Yhteiskunta säästää vähentyneen verotuksesta johtuvan byrokratian pyörittämisen seurauksena.
- Ihmisille jää enemmän vapaa-aikaa. He syövät, nukkuvat ja voivat paremmin. Heillä on aikaa harrastaa ja huolehtia lähimmäisistään. Sairauspoissaolot ja varhaiseläkkeet vähenevät. Vero rahoja säästyy taas.
- Korkeampi hyvinvointi nostaa työn tuottavuuden tasoa, lyhyemmässä ajassa saadaan aikaan enemmän, siksi koska ei ole pakko. Yhteiskunta kehittyy luonnollisesti, ei pakottamalla.
Suurin ongelma lienee vakiintuneet käytännöt työllistämisen ja verotuksen suhteen. Jotta muutos olisi tehokas, sen tulisi tapahtua mahdollisimman lyhyen ajan sisällä. Suomenkaan kokoisen valtion taloudellisia ja kansallisia peruspilareita tuskin yhdessä yössä siirretään.
-------------------------------------
-------------------------------------
Oli miten oli, tahdin hidastamisesta on pelkkää hyötyä ja hyvinvointia. Olen elävä todiste. Rauhoitin elämäni työmäärää ja siitä stressaamista. Voin paremmin kuin aikoihin. Olen onnellinen. Olen vapaa. Pyrin aina parhaaseen laatuun ja kehitykseen. Mutta ainoastaan silloin kun tunnen olevani levännyt, ravittu, rakastettu ja kaikin puolin hyvinvoiva. Prioriteetit on se juttu.
Tämä tarkoittaa siis, että panostan nopeuden sijaan laatuun kaikilla elämän alueilla. Lepään hyvin. Syön hyvin. Rakastan hyvin. Teen työni hyvin. Tässä järjestyksessä. Sitten jos/kun harrastan yritystoimintaa, aion pitää tästä ohjenuorast kiinni. Siitä voisi tehdä jopa brändin. "Hyvinvoivia ihmisiä työskentelee täällä."
Kirjailija: Carl Honoré
Luettu: Elokuu 2015
Teema: Innovointi/tuotteistaminen/brändäys
Pisteet: 3
Onko sinulla työpaikka? Onnittelut myöntävästä vastauksesta, todennäköisesti teet töitä enemmän kuin oikeasti tahtoisit. Luultavasti tekisit mieluummin lyhyempiä päiviä tai viettäisit enemmän lomaa.
Jos taas olet työtön, onnittelen sinua kieroutuneesta yhteiskunnasta. Työllistetty ystäväsi tekee sinunkin työsi ja maksaa veroilla sinunkin elämisesi. Ainakin näin meillä täällä Suomessa.
Teknologian kehityksen on oletettu vapauttavan ihmiset raadannasta jo vuosisatojen ajan. Työpäivien pituuden on moneen kertaan ennustettu laskevan vain muutamaan tuntiin päivässä. Koneet tekevät ison osan nykymaailman pyörittämiseen vaadittavasta työstä, mutta ihmisen ahneen luonteen vuoksi työmäärät eivät ota vähentyäkseen. Kun koneet tekevät ihmisten ennen tekemät työt, vapautuu ihmisille lisää vapaa-aikaa. Tämä mahdollisuus hyödynnetään tekemällä lisää töitä - sillähän tienaa lisää rahaa ja rahallahan tunnetusti saa vaikka mitä. Tällainen toiminta toki johtaa ainakin teoreettisesti yhteiskunnan kehitykseen, mutta ei vähennä työmääräämme.
Nykyään uutisoidaan paljon työttömyydestä, sen kasvusta sekä joukkoirtisanomisista. Kuvitteellinen yritys Matin Maalaamo on työllistänyt neljä maalaria, jotka yhdessä maalaavat yhden omakotitalon työviikossa tekemällä kahdeksantuntista työpäivää. Yrittäjä Matti kokee kuitenkin asiakkaiden maksuhalukkuuden vähenneen ja maalin hinnan nousseen, joten Matti joutuu irtisanomaan kaksi maalaria korkeiden palkkakulujen vuoksi. Kahdelta maalarilta kestäisi kaksi viikkoa omakotitalon maalaamisessa, mutta pitääkseen bisneksen pystyssä Matti tahtoo että maalattuja taloja valmistuu entiseen tahtiin. Maalarit joutuvat siis kiristämään työtahtiaan ja tekemään rutkasti ylitöitä. Irtisanotut maalarit istuvat puiston penkillä juomassa kaljaa työttömyystuella, jonka Matti ja hänen palkollisensa veroina maksavat.
Kiristyneen työtahdin vuoksi maalarit eivät ehdi ruokailla tai nukkua riittävästi. He tapaavat lähimmäisiään vähemmän ja heidän harrastuksensa kärsivät.
"Myös yritykset maksavat kovan hinnan ylityökulttuurin luomisesta. Tuottavuutta on tunnetusti vaikea mitata, mutta tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että liiallinen työnteko näkyy ennen pitkää tuloksessa. Se on maalaisjärkeä: olemme vähemmän tuottavia, kun olemme väsyneitä, stressaantuneita, onnettomia tai sairaita- Kansainvälisen työjärjestön mukaan sekä belgialaiset, ranskalaiset että norjalaiset työntekijät saavat tunnissa enemmän aikaan kuin [enemmän töitä tekevät] amerikkalaiset. Britit tekevät pitempiä työpäiviä kuin useimmat muut eurooppalaiset, mutta heidän tuottavuutensa on mantereen huonoimpia. Tekemällä vähemmän tunteja saa usein aikaan parempaa jälkeä." - Honoré, s. 194-195
Kuullostaako tutulta? All work and no play makes Jack a dull boy - mahdollisia lopputuloksia on monta ja kaikki niistä ovat huonoja. Työttömyyden ja ylityöllistämisen lisäksi nousussa ovat varhaiseläkkeet, työkyvyttömyyseläkkeet, sairauspoissaolot sekä mm. stressi, yleinen väsymys, masennus, pahoinvointi ja jopa itsemurhat. Matin työllistämät maalarit raatavat itsensä rikki, poistuvat työmarkkinoilta ja Matin yritys menee konkurssiin.
TÄMÄ ON JÄRJETÖNTÄ!
Suomi on kärkikastia kun tutkitaan työttömien koulutustaustaa! Suomessa on kenties maailman korkeimmin koulutetut työttömät - töihinkin kun vaaditaan yleensä kauppatieteiden maisterin tutkintoa ja seitsemän vuoden työkokemusta vaikka kyseessä olisi Salen kassalla työskentely.
Jotta ongelma ratkeaisi ja yhteiskunnallinen hyvinvointi saataisiin paremmaksi tarvitaan merkittäviä yhteiskunnan rakennemuutoksia.
- Vähennetään työpäivien pituutta. Näin työllistetään myös työttömät: Jaetaan yhden hengen työt kahdelle.
- Työllistettyjen palkkatulot laskevat vähentyneiden työtuntien muodossa. Samalla tulee laskea pienemmästä työttömyystukien määrästä johtuen veroja. Teoriassa summan pitäisi olla makrotalous-tasolla sama. Yhteiskunta säästää vähentyneen verotuksesta johtuvan byrokratian pyörittämisen seurauksena.
- Ihmisille jää enemmän vapaa-aikaa. He syövät, nukkuvat ja voivat paremmin. Heillä on aikaa harrastaa ja huolehtia lähimmäisistään. Sairauspoissaolot ja varhaiseläkkeet vähenevät. Vero rahoja säästyy taas.
- Korkeampi hyvinvointi nostaa työn tuottavuuden tasoa, lyhyemmässä ajassa saadaan aikaan enemmän, siksi koska ei ole pakko. Yhteiskunta kehittyy luonnollisesti, ei pakottamalla.
Suurin ongelma lienee vakiintuneet käytännöt työllistämisen ja verotuksen suhteen. Jotta muutos olisi tehokas, sen tulisi tapahtua mahdollisimman lyhyen ajan sisällä. Suomenkaan kokoisen valtion taloudellisia ja kansallisia peruspilareita tuskin yhdessä yössä siirretään.
-------------------------------------
-------------------------------------
Oli miten oli, tahdin hidastamisesta on pelkkää hyötyä ja hyvinvointia. Olen elävä todiste. Rauhoitin elämäni työmäärää ja siitä stressaamista. Voin paremmin kuin aikoihin. Olen onnellinen. Olen vapaa. Pyrin aina parhaaseen laatuun ja kehitykseen. Mutta ainoastaan silloin kun tunnen olevani levännyt, ravittu, rakastettu ja kaikin puolin hyvinvoiva. Prioriteetit on se juttu.
Tämä tarkoittaa siis, että panostan nopeuden sijaan laatuun kaikilla elämän alueilla. Lepään hyvin. Syön hyvin. Rakastan hyvin. Teen työni hyvin. Tässä järjestyksessä. Sitten jos/kun harrastan yritystoimintaa, aion pitää tästä ohjenuorast kiinni. Siitä voisi tehdä jopa brändin. "Hyvinvoivia ihmisiä työskentelee täällä."
Hyvä ruoka, parempi bisnes.
Kirja: Ei kirjaa
Teema: Asiakkaan ja liiketoimintaympäristön tuntemus
Pisteet: 1
Ravitsemuksen merkitys asiakassuhteiden luomisessa on sellainen asia, josta en ole törmännyt yhteenkään teokseen. Silti kerta toisensa jälkeen palaan Atrian toteamukseen "hyvä ruoka, parempi mieli".
Teema: Asiakkaan ja liiketoimintaympäristön tuntemus
Pisteet: 1
Ravitsemuksen merkitys asiakassuhteiden luomisessa on sellainen asia, josta en ole törmännyt yhteenkään teokseen. Silti kerta toisensa jälkeen palaan Atrian toteamukseen "hyvä ruoka, parempi mieli".
Lähestytäämpä aihetta ensin toisesta näkökulmasta. Nälkäisenä oleminen on kurjaa. Nälkäisenä työnteko tuntuu rankemmalta, ajattelu hankalammalta ja keskittyminen pyörii lähinnä oman vatsan ympärillä. Nälkäisenä koko maailma näyttää kurjemmalta kuin kupu pullollaan. Tästä on useita esimerkkejä elämässä, mutta myös tämänkin päivän markkinoinnissa.
Tunnetuin nykyinen mainos tällä ajatuksella lienee Snickersin televisiomainos, jossa julkisuuden henkilö hölmöilee, diivailee tai käyttäytyy muuten negatiivisesti. Saatuaan Snickers-patukan henkilö muuttuu kokonaan toiseksi, positiivista energiaa säteileväksi hahmoksi. "You turn into such a diva, when you're hungry." Muutut todellakin diivaksi, kun olet nälkäinen, lausutaan mainoksessa.
Hyvä ravitsemus on ehdottoman tärkeää ihmisen hyvinvoinnin kannalta, mutta niin myös yrityksen hyvinvoinnin. Koitappa tehdä tärkeitä päätöksiä, tehdä miljoonien eurojen kaupat tai ylipäätään suoriutua töistäsi, kun vatsaasi kihertää ja ajatuksesi siirtyvät pohtimaan mistä saisi seuraavan aterian. Empiirinen tutkimukseni todistaa myös sen, että nälkäisenä ihmisten on vaikeampi luoda mielipiteitä tai kommunikoida keskenään rakentavasti ja positiiviseen sävyyn. Muistat ehkä nähneesi puolisosi tai lapsesi ärtyneenä ilman selkeää syytä? Todennäköisesti kyseessä on alhainen verensokeri, liian pitkä tovi edellisestä ateriasta tai ravinnon heikko laatu. Pidä siis itsesi ravittuna. Jos joudut tekemään valinnan syömisen ja työnteon välillä, valitse syöminen.
Itsesi lisäksi myös asiakkaasi, pomosi, yhteistyökumppanisi tai muut yhteytesi ovat todennäköisesti jossain määrin ihmisiä. Suorin tie miehen sydämeen on vatsan kautta -sanonta toimii parisuhteiden lisäksi myös yritystoiminnassa. Ruuan tarjoilu luo ainoastaan positiivisia mielleyhtymiä. Kiinteistönvälittäjät tuovat tuoretta leipää asuntonäyttöihin. Kokouksissa tarjoillaan pullakahvit. Myyntikojuilla tarjotaan karkkeja. Ruoka tuo myös luokseen, sitä kannattaa siis hyödyntää. Siksi autoliikkeetkin mainostavat avajaisissaan ennemmin tarjoavansa muurikkalettuja kuin autoja. Ruoka saa myös pysähtymään, rauhoittumaan, kuuntelemaan.
Niinkuin muutkin ihmisen perustarpeet, mieluisa ruoka aiheuttaa ihmiselle hyvän mielen. Ruuan lähde aiheuttaa siis myös ihmiselle hyvän mielen. Ravitse itsesi, ravitse läheisesi. Ravitse outside-the-box. Miltä tuntuisi mennä työhaastatteluun ja tarjota haastattelijalle ja itsellesi tikkarit, taikka pussillinen makeita kotimaisia herneitä?
Toimii.
Toimii.
keskiviikko 5. elokuuta 2015
Tiedätkö minne olet menossa?
Kirja: Onnistu - ja menesty kaikissa tavoitteissasi
Kirjailija: Heidi Grant Halvorson
Luettu: Elokuu 2015
Opintoteema: Tuottavien asiakassuhteiden luominen
Pisteet: 3
-----------------------------
Konkretia
Paskartelen taas tämän asian parissa. Minne me olemme menossa? Tällä kertaa kuitenkin konkreettisemmin. Sinullakin saattaa olla haaveita ja toiveita paremmasta elämästä, menestyksestä, omasta maatilkusta, lomasta, ihmissuhteista tai joistain muista sieluasi kutkuttavista asioista.
"Voi kumpa pääsisin joskus muuttamaan etelän lämpöön."
"Voi kumpa saisin paljon asiakkaita ja yritykseni menestyisi."
"Voi kumpa olisin paremmassa kunnossa."
Toteutuakseen, haaveet tulee muuttaa tavotteiksi, ainakin jos uskomme sosiaalipsykologi Heidi Grant Halvorsonia ja miksipä emme uskoisi. Mieluiten mahdollisimman tarkoiksi ja konkreettisiksi tavoitteiksi. Tälle on yksinkertainen syy:
Jos yrittäjä asettaa tavoitteekseen menestyä paremmin, mikä tahansa pienikin parannus saavuttaa tavoitteen, eikä siten juuri motivoi erinomaiseen suoritukseen. Tällainen epätarkka tavoite antaa ihmisen laiskuudelle mahdollisuuden tyytyä vähään. Jos hän kuitenkin asettaa tavoitteekseen saavuttaa 50 uutta asiakasta viikossa, hänen vaihtoehtonsa on joko suoriutua tavoitteesta tai olla suoriutumatta. Pitämällä tarkkaa ja selkeästi mitattavaa tavoitetta on huomattavasti mielekkäämpää tavoitella sitä.
Hyvä tavoite on tarkan lisäksi myös mahdollisimman haastava, mutta mahdollinen. Mahdotonta tehtävää tuskin edes harkitsee aloittavansa. Jos työ on selkeästi tehtävissä, mutta asettaa tekijälle suurenkin haasteen, se motivoi erinomaisesti. Liian helppo tehtävä taasen tylsistyttää ja puuduttaa. Oleellista on myös se, että tavoite on tekijän itsensä asettama ja haluama, eikä esimerkiksi työnantajalta tullut määräys.
Asenne
Sisäinen motivaatio on mielettömän merkityksellinen tavoitteisiin pyrkiessä. Minulla on tällä hetkellä tavoitteenani suorittaa opintoni joulukuuhun 2015 mennessä, mielellään marraskuuhun. Olen myös pilkkonut suuren abstraktin tavoitteen pieniksi osatavoitteiksi. Tavoitteeni on elokuun aikana kirjoittaa jokaisena työpäivänä yksi kirja-essee. Sisäinen motivaatio on suurin yksittäinen ja lähes ainoa tekijä, joka vaikuttaa siihen mitä teen asian eteen. Tämän motivaation luoda esseitä ja oppia asioita syy käsittelee kysymystä "Miksi."
Grant Halvorson mainitsee teoksessaan kuinka tehtäviin ja tavoitteisiin voi suhtautua abstraktisti tai konkreettisesti, tarkastelemalla niiden toteuttamista joko "miksi" tai "mitä" kysymyksen kautta. Tämä suhtautumisen eroavaisuus vaikuttaa dramaattisesti tehtävän mielekkyyteen. Alla esimerkki:
Mitä?
- Istua viisi päivää viikossa nenä kiinni kirjassa tai tietokoneessa kirjoittaen ajatuksia puoliväkisin, jonkun ulkopuolisen pyynnöstä.
Miksi?
- Saavuttaa monipuolisempi maailmankuva ja ymmärrys sekä poistaa elämästään esteitä elää vapaampaa ja omaehtoista elämää.
Jokaiselle lienee selvää, että kaltaiseni anarkisti haluaa ajatella tavoitteitaan ennemmin miksi -näkökulmasta. Tuollaisten suurien tavoitteiden saavuttamiseen on usein kuitenkin pitkä polku ja polun varrella monta välietappia. Nämä ovat osatavoitteita. Miksi -suhtautunut päätavoitteeni on pitkälle aikavälille suuntautunut. Osatavoitteeni ovat kuitenkin konkreettisia ja lyhyen aikavälin tavoitteita: lue yksi kirja päivässä ja kirjoita siitä essee. Molempia ajatusmalleja siis vaaditaan menestyksekkääseen tavoitteen saavuttamiseen, sillä kumpikaan ei yksinään vie pitkälle.
Tavotteiden asettaminen
Mutta mistä keksiä hyviä tavotteita? Mistä tietää mitä oikeasti haluaa? Useat lukemani motivointia, menestystä ja tavoitteiden saavuttamista käsittelevät teokset antavat erinomaisia neuvoja juurikin siihen: kuinka saavuttaa tavoitteensa. Mainiot ohjeet tavotteiden tarkasteluun erilaisista näkökulmista ja erikokoisina ja -makuisina paloina saa tavoitteen saavuttamisen tuntumaan helpolta kauralta.
En ole löytänyt yhtäkään hyödyllistä sanaa siitä, kuinka ymmärtää itseään riittävästi, jotta käsittäisi mitä aidosti haluaa. Teokset lähtevät lähes poikkeuksetta tilanteesta, jossa lukijalla on jonkinlainen suunta jo olemassa. Mistä minä voin tietää mitä minä oikeasti haluan? Mistä minä voin tietää mikä minut oikeasti tekee onnelliseksi ja tyytyväiseksi elämään? Sehän kaikessa toiminnassamme on pohjimmainen tarkoitus - onnellisuuden tavoittelu. Keinot tähän ovat monet ja jokaisella erilaiset.
Mistä tiedän mikä tekee juuri minut onnelliseksi?
Aion jatkaa tutkimusmatkaani psykologian ja filosofian teoksiin ratkaistakseni tämän elämää järisyttävän kysymyksen. Siihen asti aion myös jatkaa elämässäni harhailua, uusiin asioihin ja ihmisiin tutustumista siinä toivossa että kääntämällä riittävän monta ja painavaa kiveä, löydän jotain.
Tiiviste aiemmasta
- Selvitä mitä haluat
- Muotoile se konkreettiseksi.
- Selvitä itsellesi miksi haluat sitä.
- Suorita.
- Jos haluat ylläpitää elämän yllätyksellistä jännittävyyttä, unohda kaikki mitä juuri sanoin.
Kirjailija: Heidi Grant Halvorson
Luettu: Elokuu 2015
Opintoteema: Tuottavien asiakassuhteiden luominen
Pisteet: 3
-----------------------------
Konkretia
Paskartelen taas tämän asian parissa. Minne me olemme menossa? Tällä kertaa kuitenkin konkreettisemmin. Sinullakin saattaa olla haaveita ja toiveita paremmasta elämästä, menestyksestä, omasta maatilkusta, lomasta, ihmissuhteista tai joistain muista sieluasi kutkuttavista asioista.
"Voi kumpa pääsisin joskus muuttamaan etelän lämpöön."
"Voi kumpa saisin paljon asiakkaita ja yritykseni menestyisi."
"Voi kumpa olisin paremmassa kunnossa."
Toteutuakseen, haaveet tulee muuttaa tavotteiksi, ainakin jos uskomme sosiaalipsykologi Heidi Grant Halvorsonia ja miksipä emme uskoisi. Mieluiten mahdollisimman tarkoiksi ja konkreettisiksi tavoitteiksi. Tälle on yksinkertainen syy:
Jos yrittäjä asettaa tavoitteekseen menestyä paremmin, mikä tahansa pienikin parannus saavuttaa tavoitteen, eikä siten juuri motivoi erinomaiseen suoritukseen. Tällainen epätarkka tavoite antaa ihmisen laiskuudelle mahdollisuuden tyytyä vähään. Jos hän kuitenkin asettaa tavoitteekseen saavuttaa 50 uutta asiakasta viikossa, hänen vaihtoehtonsa on joko suoriutua tavoitteesta tai olla suoriutumatta. Pitämällä tarkkaa ja selkeästi mitattavaa tavoitetta on huomattavasti mielekkäämpää tavoitella sitä.
Hyvä tavoite on tarkan lisäksi myös mahdollisimman haastava, mutta mahdollinen. Mahdotonta tehtävää tuskin edes harkitsee aloittavansa. Jos työ on selkeästi tehtävissä, mutta asettaa tekijälle suurenkin haasteen, se motivoi erinomaisesti. Liian helppo tehtävä taasen tylsistyttää ja puuduttaa. Oleellista on myös se, että tavoite on tekijän itsensä asettama ja haluama, eikä esimerkiksi työnantajalta tullut määräys.
Asenne
Sisäinen motivaatio on mielettömän merkityksellinen tavoitteisiin pyrkiessä. Minulla on tällä hetkellä tavoitteenani suorittaa opintoni joulukuuhun 2015 mennessä, mielellään marraskuuhun. Olen myös pilkkonut suuren abstraktin tavoitteen pieniksi osatavoitteiksi. Tavoitteeni on elokuun aikana kirjoittaa jokaisena työpäivänä yksi kirja-essee. Sisäinen motivaatio on suurin yksittäinen ja lähes ainoa tekijä, joka vaikuttaa siihen mitä teen asian eteen. Tämän motivaation luoda esseitä ja oppia asioita syy käsittelee kysymystä "Miksi."
Grant Halvorson mainitsee teoksessaan kuinka tehtäviin ja tavoitteisiin voi suhtautua abstraktisti tai konkreettisesti, tarkastelemalla niiden toteuttamista joko "miksi" tai "mitä" kysymyksen kautta. Tämä suhtautumisen eroavaisuus vaikuttaa dramaattisesti tehtävän mielekkyyteen. Alla esimerkki:
Mitä?
- Istua viisi päivää viikossa nenä kiinni kirjassa tai tietokoneessa kirjoittaen ajatuksia puoliväkisin, jonkun ulkopuolisen pyynnöstä.
Miksi?
- Saavuttaa monipuolisempi maailmankuva ja ymmärrys sekä poistaa elämästään esteitä elää vapaampaa ja omaehtoista elämää.
Jokaiselle lienee selvää, että kaltaiseni anarkisti haluaa ajatella tavoitteitaan ennemmin miksi -näkökulmasta. Tuollaisten suurien tavoitteiden saavuttamiseen on usein kuitenkin pitkä polku ja polun varrella monta välietappia. Nämä ovat osatavoitteita. Miksi -suhtautunut päätavoitteeni on pitkälle aikavälille suuntautunut. Osatavoitteeni ovat kuitenkin konkreettisia ja lyhyen aikavälin tavoitteita: lue yksi kirja päivässä ja kirjoita siitä essee. Molempia ajatusmalleja siis vaaditaan menestyksekkääseen tavoitteen saavuttamiseen, sillä kumpikaan ei yksinään vie pitkälle.
Tavotteiden asettaminen
Mutta mistä keksiä hyviä tavotteita? Mistä tietää mitä oikeasti haluaa? Useat lukemani motivointia, menestystä ja tavoitteiden saavuttamista käsittelevät teokset antavat erinomaisia neuvoja juurikin siihen: kuinka saavuttaa tavoitteensa. Mainiot ohjeet tavotteiden tarkasteluun erilaisista näkökulmista ja erikokoisina ja -makuisina paloina saa tavoitteen saavuttamisen tuntumaan helpolta kauralta.
En ole löytänyt yhtäkään hyödyllistä sanaa siitä, kuinka ymmärtää itseään riittävästi, jotta käsittäisi mitä aidosti haluaa. Teokset lähtevät lähes poikkeuksetta tilanteesta, jossa lukijalla on jonkinlainen suunta jo olemassa. Mistä minä voin tietää mitä minä oikeasti haluan? Mistä minä voin tietää mikä minut oikeasti tekee onnelliseksi ja tyytyväiseksi elämään? Sehän kaikessa toiminnassamme on pohjimmainen tarkoitus - onnellisuuden tavoittelu. Keinot tähän ovat monet ja jokaisella erilaiset.
Mistä tiedän mikä tekee juuri minut onnelliseksi?
Aion jatkaa tutkimusmatkaani psykologian ja filosofian teoksiin ratkaistakseni tämän elämää järisyttävän kysymyksen. Siihen asti aion myös jatkaa elämässäni harhailua, uusiin asioihin ja ihmisiin tutustumista siinä toivossa että kääntämällä riittävän monta ja painavaa kiveä, löydän jotain.
Tiiviste aiemmasta
- Selvitä mitä haluat
- Muotoile se konkreettiseksi.
- Selvitä itsellesi miksi haluat sitä.
- Suorita.
- Jos haluat ylläpitää elämän yllätyksellistä jännittävyyttä, unohda kaikki mitä juuri sanoin.
tiistai 4. elokuuta 2015
Rahat(on) maailma
Kirja: Miten elää ilman rahaa
Kirjailija: Tomi Astikainen
Luettu: Elokuu 2015
Opintoteema: Asiakkaan ja liiketoimintaympäristön tuntemus
Pisteet: 2
Raha pyörittää maailmaa tai ainakin länsimaista kapitalistista maailmaa, mutta onko ihmisen mahdollista elää ilman rahaa? Tai jopa tehdä kauppaa – ilman rahaa? Henkilökohtaisesti uskon tähän mahdollisuuteen vahvasti. Lappeenrantalaislähtöinen Tomi Astikainen kertoo kirjassaan suhteellisen laajasti kuinka tämä tapahtuu käytännössä.
Kirjailija: Tomi Astikainen
Luettu: Elokuu 2015
Opintoteema: Asiakkaan ja liiketoimintaympäristön tuntemus
Pisteet: 2
Raha pyörittää maailmaa tai ainakin länsimaista kapitalistista maailmaa, mutta onko ihmisen mahdollista elää ilman rahaa? Tai jopa tehdä kauppaa – ilman rahaa? Henkilökohtaisesti uskon tähän mahdollisuuteen vahvasti. Lappeenrantalaislähtöinen Tomi Astikainen kertoo kirjassaan suhteellisen laajasti kuinka tämä tapahtuu käytännössä.
Meidät on kasvatettu oravanpyörään, jonka polttoaineena toimivat kolikot ja setelit eli valuutta. Tekemällä töitä kansalaiset keräävät taskuunsa valuuttaa, jolla he voivat lunastaa toisilta ihmisiltä palveluita ja tuotteita, kuten asunnon, ruokaa ja juomaa, vaatteita ja muita kulutushyödykkeitä. Astikainen opastaa teoksessaan kuinka elää ilmaiseksi yltäkylläisyydessä nykyisen kulutustaloutemme naurettavasta ylijäämästä sekä nauttimalla ihmisten vieraanvaraisuudesta.
Hänen esittelemässään ajatusmallissa tarvitsemaansa materiaa ei tarvitse omistaa, jotta sitä voi käyttää. Maailmassa on nykyään runsaasti yhteisöjä, joiden parissa kuka tahansa saa käyttää läsnäolevia tuotteita. Kun esimerkiksi talvi vaihtuu kesään tai matkustaa kylmästä maasta lämpimämpään, on täysin perusteltua lahjoittaa lämpimät tarpeettomat vaatteensa niitä tarvitseville – ja päin vastoin. Ruokakaupat ja ravintolat heittävät roskiin suuria määriä hyvälaatuista ruokaa, joita voi saada kauniisti pyytämällä tai roskiksesta dyykkaamalla. Länsimaisessa maailmassa on huomattavasti enemmän ruokaa ja materiaa kuin sitä tarvitsemme ja monet dyykkarit elävät huomattavassa yltäkylläisyydessä sekä lahjoittavat ruokaa eteenpäin yllin kyllin!
Vaikka liiketalous ja yritystoiminta käsitetään usein ainoastaan rahan haalimisena ja rikastumisen toivekaivona se on pohjimmiltaan kuitenkin vaihtokauppaa. Astikaisen esittelemä ja minunkin tukemani ajatus elää ilman rahaa on järjettömän kannattavaa liiketoimintaa. Ilman valuuttaa toimiminen tarkoittaa toiminnan kulujen olemattomuutta, joten kaikki saavutetut hyödykkeet ovat tuottoa. Miltä sinusta tuntuisi saavuttaa veloituksetta tarvitsemasi ruoka, juoma, asuminen, matkustelu, kokemukset, ihmiset ja ystävät sekä lukematon määrä muita palveluja? Elämä voi olla veloituksetonta yltäkylläisyyttä, mutta se vaatii oikeanlaisen asenteen.
Kun irrottautuu siitä oletuksesta, että voi milloin tahansa haluta mitä tahansa rahaa vastaan ja oppia ymmärtämään nauttimaan siitä mitä saa silloin kun sen saa, oma maailmankuva muuttuu paljon avarammaksi, ystävällisemmäksi, kiitollisemmaksi ja anteliaammaksi. Se muuttuu myös rikkaammaksi ja edullisemmaksi. Näin ihmiset ovat eläneet vuosituhansia – luonnosta on kerätty ja syöty mitä on löydetty ja mitä on milloinkin kasvanut.
- Ilman rahaa voi elää myös esimerkiksi omavaraistaloudessa. Tämä on raskas ja mahdollisesti kivinen tie. Suomessa kasvatettava ruoka voi käydä kuitenkin äkkiä yksitoikkoiseksi ja aiheuttaa tiettyjä puutetiloja. Riittävän ravitsemuksen takaamiseksi olisi hyvä käydä jonkinlaista vaihtokauppaa esimerkiksi ruokatuotteilla tai palveluilla.
- Laajempi irtautuminen materian omistamisesta vaikuttaisi materian ympärillä pyörivään kaupankäyntiin ja teollisuuteen huomattavasti. Kysynnän laskiessa työpaikat vähenisivät, tuotanto muuttuisi ja ylituotannon hedelmiä ei välttämättä tuotettaisi. On mahdollista, että materiakeskeinen maailmamme siirtyisi tukemaan aineettomia tuotteita ja palveluja, esimerkiksi kulttuurin tuotanto saattaisi lisääntyä, sekä nostaen että laskien sen arvoa.
- Härskimpi liikemies käyttää kaikki mahdollisuudet hyväkseen, väärinkäyttää ihmisten hyväntahtoisuuttaan tai dyykkaa ruokaa ja myy sitä tietämättömille pieneen hintaan – kaikki on pelkkää katetta, jossei yrittäjän työtunteja lasketa.
- Rahaa voi olla ilman bisnestä. Bisnestä voi olla ilman rahaa. Elämää on riippumatta siitä onko rahaa vai ei.
Luova laiskuus
Kirja: Luova Laiskuus
Kirjailija: Juha T. Hakala
Luettu: Kesäkuu 2015
Opintoteema: Johtaminen ja yrittäjyys
Pisteet: 2
”Tovin leukaperiä raaviskeltuaan Bukowski totesi rauhoittumisjaksojen, jopa suorastaan laiskottelun, olevan välttämätöntä luovuudelle, sen esiinpuhkeamiselle. Huomattuaan heittolaukauksensa osuneen noinkin lähelle asian ydintä Bukowski innostui näkemyksestään lisää: Kyllä, siinä se on! Saadakseen aikaan jotakin on äärimmäisen tärkeää viettää luppoaikaa.” s. 48
Alustus
Pidän itseäni laiskana ihmisenä. Pidän itseäni myös luovana ihmisenä. En ole koskaan ajatellut, että nämä kaksi asiaa liittyisivät toisiinsa. Hakalan tekstin mukaan niiden symbioosi on kuitenkin ilmiselvä! Olen myös vuosikausia ihmetellyt ihmisten ja ihmiskunnan ääretöntä tarvetta tehdä koko ajan enemmän, nopeammin ja tehokkaammin. Milloinkaan en ole kuullut hyvää selitettä sille, miksi kehitys sinällään on itseisarvo. Eikö ihminen voi olla onnellinen tässä ns. valmiissa maailmassa? Ihmisistä rakennetaan koneita - tehokkaampaa suoritusta vaaditaan jatkuvasti ja sille annetaan entistä vähemmän aikaa.
Olen aloittanut elämässäni uuden vaiheen, jonka toimivuudesta en ole vielä varma. Leipäännyin juoksemaan koulussa ja töissä, suorittamaan toisten antamia tehtäviä ja stressaamaan siitä että olenko riittävän hyvä ja tehokas ja aikaansaava. Yhteiskuntamme asettaa yksilöille todella suuria suorituspaineita aikaansaamisen suhteen. Lepoa, rauhaa, pysähtymistä ja hetkessä elämistä käsitellään lähes tabuna, jota voi ehkä ”hyvin ansaituilla” eläkepäivillään sitten viettää. Aidosti rentoutuvat ja irtiottoja elämästä tekevät ihmiset leimataan helposti huonoiksi kansalaisiksi. Riippumatossa lehtien havinaa päivästä toiseen katselevaa syytetään saamattomuudesta ja surkutellaan kun yhteiskunnassa ei ole tarjota töitä.
Oivalsin, että elän tänään. Maailma on pullollaan erilaisia sananparsia ja kuluneita iskulauseita, jotka kannustavat ihmistä olemaan mitä he haluavat. Olen pitänyt monia näistä epärealistisina ihannekuvina, kunnes ymmärsin niiden sisällön kumpuavan ihmisen sisimmästä. Niin. Ihmisen sisäpuolelta, eikä ulkopuolelta. Nykyään suhtaudun kaikkiin itseni ulkopuolelta tuleviin suuntaviittoihin epäluuloisesti.
Juha T. Hakala ja monet hänen haastattelemistaan ovat kirjoittaneet minunkin kokemiani sisäisiä tuntemuksia elämästä ja siitä kuinka sitä kuuluisi elää.
Lopetus
Hakala kertoo useiden esimerkkien voimalla, kuinka luovat ratkaisut ja keksinnöt syntyvät lähes poikkeuksetta kuin vahingossa. Tiukasti asiaan keskittyessään ja väsymättömästi ongelmaa ratkaistessaan ihmisen aivot toimivat toki rationaalisesti ja kohdistuvat kyseiseen ongelmaan, mutta se aiheuttaa putkinäköisyyttä. Kun ihminen rentoutuu ja on murehtimatta, laiskottelee ja lorvailee, hänen alitajuntansa saa työskennellä ja leikitellä vapaasti häntä ympäröivien asioiden ja ajatusten kanssa. Tämä synnyttää uusia mielleyhtymiä ja oivalluksia – siis luovuutta!
En tahdo renttuilla. Tahdon olla ahkera ja työntäyteinen. Tehdäkseni sen tarvitsen aikaa. Aika on aina vara, joka elämäni aikana loppuu varmasti. Se tulee siis käyttää hyvin. Kuitenkin ymmärtääkseni miten elämäni aika käytetään hyvin, tarvitsen laadukkaita luovia ratkaisuja. Nämä luovat ratkaisut taasen tarvitsevat aikaa. Syntyy noidankehä.
Juha T. Hakalan Luova Laiskuus sai minut olemaan syyllistämättä itseäni ajoittaisista rauhoittumisen hetkistäni ja näyttämään, että ne itseasiassa ovat elämässä juurikin niitä tärkeimpiä hetkiä. Tunsin suurta mielihyvää huomatessani Hakalan tekstin käsittelevän jokseenkin samaa ajatusta, jonka itse kirjoitin ensimmäistä kertaa jo kauan sitten: Olemme liian kiireisiä. Teemme niin paljon ja niin kovalla tahdilla koko ajan, että unohdamme ajatella miksi ylipäätään teemme mitään.
Kirjailija: Juha T. Hakala
Luettu: Kesäkuu 2015
Opintoteema: Johtaminen ja yrittäjyys
Pisteet: 2
”Tovin leukaperiä raaviskeltuaan Bukowski totesi rauhoittumisjaksojen, jopa suorastaan laiskottelun, olevan välttämätöntä luovuudelle, sen esiinpuhkeamiselle. Huomattuaan heittolaukauksensa osuneen noinkin lähelle asian ydintä Bukowski innostui näkemyksestään lisää: Kyllä, siinä se on! Saadakseen aikaan jotakin on äärimmäisen tärkeää viettää luppoaikaa.” s. 48
Alustus
Pidän itseäni laiskana ihmisenä. Pidän itseäni myös luovana ihmisenä. En ole koskaan ajatellut, että nämä kaksi asiaa liittyisivät toisiinsa. Hakalan tekstin mukaan niiden symbioosi on kuitenkin ilmiselvä! Olen myös vuosikausia ihmetellyt ihmisten ja ihmiskunnan ääretöntä tarvetta tehdä koko ajan enemmän, nopeammin ja tehokkaammin. Milloinkaan en ole kuullut hyvää selitettä sille, miksi kehitys sinällään on itseisarvo. Eikö ihminen voi olla onnellinen tässä ns. valmiissa maailmassa? Ihmisistä rakennetaan koneita - tehokkaampaa suoritusta vaaditaan jatkuvasti ja sille annetaan entistä vähemmän aikaa.
Olen aloittanut elämässäni uuden vaiheen, jonka toimivuudesta en ole vielä varma. Leipäännyin juoksemaan koulussa ja töissä, suorittamaan toisten antamia tehtäviä ja stressaamaan siitä että olenko riittävän hyvä ja tehokas ja aikaansaava. Yhteiskuntamme asettaa yksilöille todella suuria suorituspaineita aikaansaamisen suhteen. Lepoa, rauhaa, pysähtymistä ja hetkessä elämistä käsitellään lähes tabuna, jota voi ehkä ”hyvin ansaituilla” eläkepäivillään sitten viettää. Aidosti rentoutuvat ja irtiottoja elämästä tekevät ihmiset leimataan helposti huonoiksi kansalaisiksi. Riippumatossa lehtien havinaa päivästä toiseen katselevaa syytetään saamattomuudesta ja surkutellaan kun yhteiskunnassa ei ole tarjota töitä.
Oivalsin, että elän tänään. Maailma on pullollaan erilaisia sananparsia ja kuluneita iskulauseita, jotka kannustavat ihmistä olemaan mitä he haluavat. Olen pitänyt monia näistä epärealistisina ihannekuvina, kunnes ymmärsin niiden sisällön kumpuavan ihmisen sisimmästä. Niin. Ihmisen sisäpuolelta, eikä ulkopuolelta. Nykyään suhtaudun kaikkiin itseni ulkopuolelta tuleviin suuntaviittoihin epäluuloisesti.
Juha T. Hakala ja monet hänen haastattelemistaan ovat kirjoittaneet minunkin kokemiani sisäisiä tuntemuksia elämästä ja siitä kuinka sitä kuuluisi elää.
Lopetus
Hakala kertoo useiden esimerkkien voimalla, kuinka luovat ratkaisut ja keksinnöt syntyvät lähes poikkeuksetta kuin vahingossa. Tiukasti asiaan keskittyessään ja väsymättömästi ongelmaa ratkaistessaan ihmisen aivot toimivat toki rationaalisesti ja kohdistuvat kyseiseen ongelmaan, mutta se aiheuttaa putkinäköisyyttä. Kun ihminen rentoutuu ja on murehtimatta, laiskottelee ja lorvailee, hänen alitajuntansa saa työskennellä ja leikitellä vapaasti häntä ympäröivien asioiden ja ajatusten kanssa. Tämä synnyttää uusia mielleyhtymiä ja oivalluksia – siis luovuutta!
En tahdo renttuilla. Tahdon olla ahkera ja työntäyteinen. Tehdäkseni sen tarvitsen aikaa. Aika on aina vara, joka elämäni aikana loppuu varmasti. Se tulee siis käyttää hyvin. Kuitenkin ymmärtääkseni miten elämäni aika käytetään hyvin, tarvitsen laadukkaita luovia ratkaisuja. Nämä luovat ratkaisut taasen tarvitsevat aikaa. Syntyy noidankehä.
Juha T. Hakalan Luova Laiskuus sai minut olemaan syyllistämättä itseäni ajoittaisista rauhoittumisen hetkistäni ja näyttämään, että ne itseasiassa ovat elämässä juurikin niitä tärkeimpiä hetkiä. Tunsin suurta mielihyvää huomatessani Hakalan tekstin käsittelevän jokseenkin samaa ajatusta, jonka itse kirjoitin ensimmäistä kertaa jo kauan sitten: Olemme liian kiireisiä. Teemme niin paljon ja niin kovalla tahdilla koko ajan, että unohdamme ajatella miksi ylipäätään teemme mitään.
Hyväkään ei ole hyvä, jos sen markkinoi väärin
Luento: Vapaaehtoistoiminnan kurssi
Järjestäjä: Nuortenpalvelu ry
Aika: Maaliskuu 2015
Teema: Tuottavien asiakassuhteiden luominen
Pisteet: 3
Nuortenpalvelu ry yhdessä Lappeenrannan Nuortenpalvelu ry:n kanssa järjesti 27.3.-28.3. vapaaehtoistoiminnan peruskurssin. Kurssia mainostettiin ilmaisjakelulehdissä, verkossa sekä julistein esimerkiksi Saimaan Ammattikorkeakoululla. Mainoksissa kerrottiin kurssin käsittelevän vapaaehtoistoiminnan perustavanlaatuisia asioita. Aiheesta sähköpostitse tarkemmin kysyessäni minulle kerrottiin, että kurssilla pohditaan, miksi joku haluaa vapaaehtoiseksi, mitä vapaaehtoiselta odotetaan, mitä vapaaehtoistoiminta on, jne. Myös esim. vaitiolovelvollisuudesta, vuorovaikutuksesta, tunteiden tunnistamisesta ja rajojen asettamisesta luvattiin kouluttaa kurssilla. Järjestäjä ilmoitti, ettei kurssi velvoita osallistujaa mihinkään.
Kurssi kuullosti minusta erittäin mielenkiintoiselta. Markkinoinnissa on kyse hyvin usein ihmisten kanssa vuorovaikuttamisesta ja tunteiden tunnistamisesta ja hyödyntämisestä. Myös vapaaehtoistyön motiivit kiinnostavat minua suuresti – mikä saa ihmisen toimimaan? Ajattelin, että tästä kurssista olisi minulle huomattavasti hyötyä opintojenikin kannalta.
Koulutuspäivinä minulle kuitenkin selvisi kurssin todellinen luonne. Kyseessä ei ollut vapaaehtoistoiminnan peruskurssi siten kuin asiasta oli annettu ymmärtää, vaan nuortenpalvelun järjestämä värväys/koulutustilaisuus ongelmanuoria auttaville ”Zemppareille.” Koulutukseen saapuneiden odotettiin ryhtyvän Zemppareiksi, joille osoitetaan oma ongelmanuorensa ja jonka murheita Zempparin tulee hoitaa ja huoltaa. Ajatus Zempparista on jalo, mutta tunsin itseni pahasti petetyksi.
En tahtonut silloin, enkä tahdo vieläkään ryhtyä ongelmanuoren isoveljeksi. Olen silti yhä kiinnostunut vapaaehtoistoiminnasta ja osallistun erinäiseen vapaaehtoistoimintaan usein ja mielelläni. En oppinut kurssilla vuorovaikutuksesta, tunteista tai rajojen asettamisesta. En oppinut mistään mistä kurssille tullessani oletin oppivani. Opin kuitenkin sen, että hyvästäkin asiasta ja tarkoituksesta saa huonon, kun sen markkinoi harhaanjohtavasti.
Jos kurssia olisi mainostettu ja markkinoitu Zemppari-värväys-iltamana, olisi kurssista saanut realistisen mielikuvan jo tulematta kurssille. Nyt tunsin oloni petetyksi ja harhaanjohdetuksi, aikani tuhlatuksi ja hyväuskoisuuteni hyväksikäytetyksi. Kurssin jälkeen olen nähnyt muita kurssilaisia ja lehtiartikkeleita Zemppareista. Vaikka kaikkien tarkoitus on selkeästi hyvä ja jalo, on mieleeni painunut syviä negatiivisia mielleyhtymiä koko Nuortenpalvelu Ry:tä kohtaan.
Päivän opetus on se, että hyväkään asia ei ole hyvä, jos siitä markkinoi väärin.
Järjestäjä: Nuortenpalvelu ry
Aika: Maaliskuu 2015
Teema: Tuottavien asiakassuhteiden luominen
Pisteet: 3
Nuortenpalvelu ry yhdessä Lappeenrannan Nuortenpalvelu ry:n kanssa järjesti 27.3.-28.3. vapaaehtoistoiminnan peruskurssin. Kurssia mainostettiin ilmaisjakelulehdissä, verkossa sekä julistein esimerkiksi Saimaan Ammattikorkeakoululla. Mainoksissa kerrottiin kurssin käsittelevän vapaaehtoistoiminnan perustavanlaatuisia asioita. Aiheesta sähköpostitse tarkemmin kysyessäni minulle kerrottiin, että kurssilla pohditaan, miksi joku haluaa vapaaehtoiseksi, mitä vapaaehtoiselta odotetaan, mitä vapaaehtoistoiminta on, jne. Myös esim. vaitiolovelvollisuudesta, vuorovaikutuksesta, tunteiden tunnistamisesta ja rajojen asettamisesta luvattiin kouluttaa kurssilla. Järjestäjä ilmoitti, ettei kurssi velvoita osallistujaa mihinkään.
Kurssi kuullosti minusta erittäin mielenkiintoiselta. Markkinoinnissa on kyse hyvin usein ihmisten kanssa vuorovaikuttamisesta ja tunteiden tunnistamisesta ja hyödyntämisestä. Myös vapaaehtoistyön motiivit kiinnostavat minua suuresti – mikä saa ihmisen toimimaan? Ajattelin, että tästä kurssista olisi minulle huomattavasti hyötyä opintojenikin kannalta.
Koulutuspäivinä minulle kuitenkin selvisi kurssin todellinen luonne. Kyseessä ei ollut vapaaehtoistoiminnan peruskurssi siten kuin asiasta oli annettu ymmärtää, vaan nuortenpalvelun järjestämä värväys/koulutustilaisuus ongelmanuoria auttaville ”Zemppareille.” Koulutukseen saapuneiden odotettiin ryhtyvän Zemppareiksi, joille osoitetaan oma ongelmanuorensa ja jonka murheita Zempparin tulee hoitaa ja huoltaa. Ajatus Zempparista on jalo, mutta tunsin itseni pahasti petetyksi.
En tahtonut silloin, enkä tahdo vieläkään ryhtyä ongelmanuoren isoveljeksi. Olen silti yhä kiinnostunut vapaaehtoistoiminnasta ja osallistun erinäiseen vapaaehtoistoimintaan usein ja mielelläni. En oppinut kurssilla vuorovaikutuksesta, tunteista tai rajojen asettamisesta. En oppinut mistään mistä kurssille tullessani oletin oppivani. Opin kuitenkin sen, että hyvästäkin asiasta ja tarkoituksesta saa huonon, kun sen markkinoi harhaanjohtavasti.
Jos kurssia olisi mainostettu ja markkinoitu Zemppari-värväys-iltamana, olisi kurssista saanut realistisen mielikuvan jo tulematta kurssille. Nyt tunsin oloni petetyksi ja harhaanjohdetuksi, aikani tuhlatuksi ja hyväuskoisuuteni hyväksikäytetyksi. Kurssin jälkeen olen nähnyt muita kurssilaisia ja lehtiartikkeleita Zemppareista. Vaikka kaikkien tarkoitus on selkeästi hyvä ja jalo, on mieleeni painunut syviä negatiivisia mielleyhtymiä koko Nuortenpalvelu Ry:tä kohtaan.
Päivän opetus on se, että hyväkään asia ei ole hyvä, jos siitä markkinoi väärin.
maanantai 3. elokuuta 2015
Ei pomo, vaan koutsi.
Kirja: Valmentava esimies – onnistumista palvelevat positiot
Kirjailija: Marjo-Riitta Ristikangas & Leni Grünbaum
Luettu: Syyskuu 2014
Opintoteema: Johtaminen ja yrittäjyys
--------------------
Valmentajuudesta ja tiimeistä lukeminen on itseasiassa erittäin tylsää ja puuduttavaa siinä vaiheessa kun on elänyt viimeiset neljä vuotta maailmassa, jossa näitä arvoja arvostetaan ja ylläpidetään arkipäiväisesti. Koetin kuitenkin löytää teoksesta ehkä uusia näkökulmia tähän asetteluun ja löysinkin mieleni sopukoista erään tiimin, jota omalla tavallaan johdan: Eeva-orkesteri.
Eeva-orkesterin johtamisrakenne on täysin epävirallinen, mutta on muodostunut sellaiseksi, jossa kaikilla on kaikkeen yhtä paljon valtaa ja asioista päätetään käytännössä demokraattisesti. Ainoana perustajajäsenenä ja eräänä aktiivisimmista toimijoista minulla on kuitenkin havaittavissa tietynlaista sanan painoarvoa. Koen välillä työntäväni yhtyeen muita toimijoita eteenpäin ja toimivani tietynlaisena epävirallisena johtohahmona.
Jaottelin aiheesta syntyneet kysymykset seuraaviin kokonaiskysymyksiin: Miten johdan yhtyettä? Miten saan yksilöt tunnistamaan vahvuutensa, hyödyntämään ja kehittämään niitä? Miten johdan itseäni? Miten vien omia ideoitani yhteisiksi tavoitteiksi ja saan yhtyeen toteuttamaan niitä yhdessä ja innostuneena?
Miten johdan yhtyettä?
Yhtyeen johtamisessa ja kehittämisessä tulee ottaa huomioon sen täysin epähierarkinen rakenne. Jokaisella on yhtä paljon sananvaltaa siitä mitä tehdään ja mitä ja millaisia ns. ’tuotteita’ valmistetaan. Jokaisella on myös mahdollisuus romuttaa kaikki tuotokset ja asetelmat omalla toiminnallaan niin halutessaan. Jokaisella on kuitenkin myös omat vahvuutensa ja erikois-osaamisensa. Selkeiten tämä näkyy tiettyyn soittimeen erikoistumisena, mutta on havaittavissa myös luovien taitojen erikoistumista. Toisena johdettavana osapuolena on kokonaisuuden hallinta, koko yhtyeen vieminen yhteiseen suuntaan. Olen päässyt tutustumaan yhtyeen jäseniin tai ’työntekijöihin’, heidän taitoihinsa, tietoihinsa ja mielihaluihinsa jäsenestä riippuen jo neljästä kahdeksaan vuotta, joten minulla alkaa olla jonkinlaista käsitystä heidän kykenevyydestään tehdä ’työnsä’ sekä heidän luovista taidoistaan.
Tilanne on myös siitä poikkeava verrattuna normaaliin työmaailmaan, että kaikki jäsenet osallistuvat toimintaan vapaa-ehtoisesti ns. ’työn ilosta’ eikä rahallista tai muuta korvausta ole oletettavissa. Kaikki jäsenet ovat myös ensisijaisesti keskenään ystäviä ja vasta sen jälkeen yhtye. Jonain päivänä tämä yhtye saattaa kuitenkin olla jopa osakeyhtiö, joten sen hyvinvoinnista ja menestyksestä tulee pitää huolta.
Miten saan yksilöt tunnistamaan vahvuutensa sekä hyödyntämään ja kehittämään niitä?
”Yksilöiden kanssa valmentavan esimiehen ydintaidot lähtevät uskosta toisen potentiaaliin ja mahdollisuuksin. Se on välttämätöntä, jotta voi kannustaa toista ja auttaa häntä kasvamaan ja kehittymään.” (s. 32) Erityisesti musiikkimaailmassa aloittelevien muusikoiden on siedettävä paljon sitä, että lukematon määrä kollegoita on työssään huomattavasti parempia kuin tuore muusikon-alku. Työssään voi tehdä rehellisesti parhaansa ja jopa ylittää itsensä sekä olla työn jälkeen erittäin tyytyväinen, mutta masentua samantien kun huomaa jonkun tekevän samaa työtä paremmin ja hylätä äsken hyväksi kokemansa työn.
Aion Ristikangas & Grünbaumin ohjeistuksen mukaan ottaa yksilöiden kyvykkyyden huomioon entistä paremmin. Tahdon osallistaa jäseniä enemmän, delegoida ja tuottaa yhdessä. Olen haastanut jäseniä luomaan ja ’valmistamaan’ tuotteita tai niiden osia. Olen kiinnostunut heidän aikaansaannoksistaan ja ideoistaan. Kysyn heidän mielipidettään siitä mitä meidän pitäisi tehdä sekä siitä miten minun tulisi heidän mielestään toimia sekä kuuntelen heidän vastauksiaan. Parhaani mukaan myös muistutan yksilöidemme kykeneväisyyksistä ja yhtye-kokonaisuuden potentiaalista sekä innostan pyrkimään kohti parempaa ja laadukkaampaa tulosta sekä sen todentamista. ’Valmentava esimies’ teos mainitsee juurikin nämä keinot valmentavan esimiehen ydintaidoiksi yksilön potentiaalin hyödyntämiseen: Kiinnostu, Innosta, Haasta, Kuuntele, Kysy, Vaali potentiaalia. (s.32)
Innostaminen on näistä kenties vaikein ja eniten petrausta vaativa. Nämäkin sanat tarkoittavat silti vain sitä, että tiedostan mitä tulisi tehdä tai saavuttaa, mutta en tiedä miten tehdä sitä.
Yhtyeen tämänhetkinen kokoonpano muodostuu kuitenkin toisiaan täydentävistä tekijöistä. Jokaisella on taitoja, joita toisilla ei ole, mutta kokonaisuus tarvitsee. Meidän tuleekin yhdessä sopia yhteisistä tavotteista ja toiveista sekä siitä miten niihin pyritään. Tähän muodostunee luonnostaan ihmisten vahvuuksien kautta työnjako ja -järjestys: ”Teemme mielellämme asioita, jotka ovat meille helppoja ja mukavia. Helppous liittyy vahvuuteen ja osaamiseen.” (s. 33) Johtotehtäväkseni noussee siis kommunikaation luominen ja ylläpitäminen yhteisten tavotteiden selvittämiseksi. Tällä tavoin sekä minä että muut saisivat omia ideoitaan muutettua yhteisiksi tavoitteiksi ja oletettavasti niitä toteutettaisiin innokkaasti, jokaisen kokiessa yhteisten tavotteiden olevan myös omia henkilökohtaisia tavotteitaan.
Miten johdan itseäni?
Hyvänä lähtökohtana itsensä johtamiseen tulee pitää positiivista asennetta:
”Positiivinen asenne antaa voimaa ja itsetuntoa yrittää asioita, joita ei aikaisemmin osannut. Itseluottamus kasvaa.”
Paras tapa saada itsensä toimimaan jonkin asian puolesta, on olla aidosti kiinnostunut aiheesta sekä asennoitua siihen positiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Olen todentanut tämän toteutuvan aiemminkin, joten se tulee toimimaan myös tulevaisuudessa. Koko musiikkiharrastukseni ja yhtyetoimintani sekä sen johtaminen perustuu omaan henkilökohtaiseen mielenkiintoon ja pelottomuuteen kohdata haasteita. Tämän vuoksi olen havainnut sekä omassa että yhtyeen muiden jäsenten toiminnassa huomattavaa kehitystä.
Positiivinen asennoituminen auttaa myös epämielenkiintoisten aiheiden kohtaamisessa, kuten esimerkiksi kirja-esseiden kirjoittaminen. Positiivinen asennoituminen nimittäin muuttaa ajatuksen ”Minun on pakko lukea joku kirja” ajatukseen ”Tahdon oppia tänään jotain uutta”. Tämä on saanut minut työskentelemään näiden kirja-esseiden parissa huomattavia määriä.
Tahdon myös huomauttaa negatiivisen asenteen vaikutukset. Esimerkiksi entisen osuuskuntani Osuuskunta Kiintopisteen jäsenistä useilla tuntui olevan erittäin negatiivinen mielikuva omista ja muiden kykeneväisyyksistä sekä uusien haasteiden kohtaamisesta ja niistä oppimisesta. Tämä loi yhteisiin tapaamisiin jatkuvaa kinastelua ja turhaa hampaiden kiristelyä. Oikeanlaisella asennoitumisella haasteisiin niin yksilöt kuin ryhmätkin pystyvät toteuttamaan huimia saavutuksia.
Mielestäni Vincent Van Gogh tiivistää hyvän tavan suhtautua haasteisiin erinomaisesti:
”Jos kuulet sisäisen äänen, joka sanoo ’sinä et osaa maalata’, jatka kaikin mokomin maalaamista – ja pian se ääni vaikenee.” (Vincent Van Gogh) (s. 35)
Kirjailija: Marjo-Riitta Ristikangas & Leni Grünbaum
Luettu: Syyskuu 2014
Opintoteema: Johtaminen ja yrittäjyys
--------------------
Valmentajuudesta ja tiimeistä lukeminen on itseasiassa erittäin tylsää ja puuduttavaa siinä vaiheessa kun on elänyt viimeiset neljä vuotta maailmassa, jossa näitä arvoja arvostetaan ja ylläpidetään arkipäiväisesti. Koetin kuitenkin löytää teoksesta ehkä uusia näkökulmia tähän asetteluun ja löysinkin mieleni sopukoista erään tiimin, jota omalla tavallaan johdan: Eeva-orkesteri.
Eeva-orkesterin johtamisrakenne on täysin epävirallinen, mutta on muodostunut sellaiseksi, jossa kaikilla on kaikkeen yhtä paljon valtaa ja asioista päätetään käytännössä demokraattisesti. Ainoana perustajajäsenenä ja eräänä aktiivisimmista toimijoista minulla on kuitenkin havaittavissa tietynlaista sanan painoarvoa. Koen välillä työntäväni yhtyeen muita toimijoita eteenpäin ja toimivani tietynlaisena epävirallisena johtohahmona.
Jaottelin aiheesta syntyneet kysymykset seuraaviin kokonaiskysymyksiin: Miten johdan yhtyettä? Miten saan yksilöt tunnistamaan vahvuutensa, hyödyntämään ja kehittämään niitä? Miten johdan itseäni? Miten vien omia ideoitani yhteisiksi tavoitteiksi ja saan yhtyeen toteuttamaan niitä yhdessä ja innostuneena?
Miten johdan yhtyettä?
Yhtyeen johtamisessa ja kehittämisessä tulee ottaa huomioon sen täysin epähierarkinen rakenne. Jokaisella on yhtä paljon sananvaltaa siitä mitä tehdään ja mitä ja millaisia ns. ’tuotteita’ valmistetaan. Jokaisella on myös mahdollisuus romuttaa kaikki tuotokset ja asetelmat omalla toiminnallaan niin halutessaan. Jokaisella on kuitenkin myös omat vahvuutensa ja erikois-osaamisensa. Selkeiten tämä näkyy tiettyyn soittimeen erikoistumisena, mutta on havaittavissa myös luovien taitojen erikoistumista. Toisena johdettavana osapuolena on kokonaisuuden hallinta, koko yhtyeen vieminen yhteiseen suuntaan. Olen päässyt tutustumaan yhtyeen jäseniin tai ’työntekijöihin’, heidän taitoihinsa, tietoihinsa ja mielihaluihinsa jäsenestä riippuen jo neljästä kahdeksaan vuotta, joten minulla alkaa olla jonkinlaista käsitystä heidän kykenevyydestään tehdä ’työnsä’ sekä heidän luovista taidoistaan.
Tilanne on myös siitä poikkeava verrattuna normaaliin työmaailmaan, että kaikki jäsenet osallistuvat toimintaan vapaa-ehtoisesti ns. ’työn ilosta’ eikä rahallista tai muuta korvausta ole oletettavissa. Kaikki jäsenet ovat myös ensisijaisesti keskenään ystäviä ja vasta sen jälkeen yhtye. Jonain päivänä tämä yhtye saattaa kuitenkin olla jopa osakeyhtiö, joten sen hyvinvoinnista ja menestyksestä tulee pitää huolta.
Miten saan yksilöt tunnistamaan vahvuutensa sekä hyödyntämään ja kehittämään niitä?
”Yksilöiden kanssa valmentavan esimiehen ydintaidot lähtevät uskosta toisen potentiaaliin ja mahdollisuuksin. Se on välttämätöntä, jotta voi kannustaa toista ja auttaa häntä kasvamaan ja kehittymään.” (s. 32) Erityisesti musiikkimaailmassa aloittelevien muusikoiden on siedettävä paljon sitä, että lukematon määrä kollegoita on työssään huomattavasti parempia kuin tuore muusikon-alku. Työssään voi tehdä rehellisesti parhaansa ja jopa ylittää itsensä sekä olla työn jälkeen erittäin tyytyväinen, mutta masentua samantien kun huomaa jonkun tekevän samaa työtä paremmin ja hylätä äsken hyväksi kokemansa työn.
Aion Ristikangas & Grünbaumin ohjeistuksen mukaan ottaa yksilöiden kyvykkyyden huomioon entistä paremmin. Tahdon osallistaa jäseniä enemmän, delegoida ja tuottaa yhdessä. Olen haastanut jäseniä luomaan ja ’valmistamaan’ tuotteita tai niiden osia. Olen kiinnostunut heidän aikaansaannoksistaan ja ideoistaan. Kysyn heidän mielipidettään siitä mitä meidän pitäisi tehdä sekä siitä miten minun tulisi heidän mielestään toimia sekä kuuntelen heidän vastauksiaan. Parhaani mukaan myös muistutan yksilöidemme kykeneväisyyksistä ja yhtye-kokonaisuuden potentiaalista sekä innostan pyrkimään kohti parempaa ja laadukkaampaa tulosta sekä sen todentamista. ’Valmentava esimies’ teos mainitsee juurikin nämä keinot valmentavan esimiehen ydintaidoiksi yksilön potentiaalin hyödyntämiseen: Kiinnostu, Innosta, Haasta, Kuuntele, Kysy, Vaali potentiaalia. (s.32)
Innostaminen on näistä kenties vaikein ja eniten petrausta vaativa. Nämäkin sanat tarkoittavat silti vain sitä, että tiedostan mitä tulisi tehdä tai saavuttaa, mutta en tiedä miten tehdä sitä.
Yhtyeen tämänhetkinen kokoonpano muodostuu kuitenkin toisiaan täydentävistä tekijöistä. Jokaisella on taitoja, joita toisilla ei ole, mutta kokonaisuus tarvitsee. Meidän tuleekin yhdessä sopia yhteisistä tavotteista ja toiveista sekä siitä miten niihin pyritään. Tähän muodostunee luonnostaan ihmisten vahvuuksien kautta työnjako ja -järjestys: ”Teemme mielellämme asioita, jotka ovat meille helppoja ja mukavia. Helppous liittyy vahvuuteen ja osaamiseen.” (s. 33) Johtotehtäväkseni noussee siis kommunikaation luominen ja ylläpitäminen yhteisten tavotteiden selvittämiseksi. Tällä tavoin sekä minä että muut saisivat omia ideoitaan muutettua yhteisiksi tavoitteiksi ja oletettavasti niitä toteutettaisiin innokkaasti, jokaisen kokiessa yhteisten tavotteiden olevan myös omia henkilökohtaisia tavotteitaan.
Miten johdan itseäni?
Hyvänä lähtökohtana itsensä johtamiseen tulee pitää positiivista asennetta:
”Positiivinen asenne antaa voimaa ja itsetuntoa yrittää asioita, joita ei aikaisemmin osannut. Itseluottamus kasvaa.”
Paras tapa saada itsensä toimimaan jonkin asian puolesta, on olla aidosti kiinnostunut aiheesta sekä asennoitua siihen positiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Olen todentanut tämän toteutuvan aiemminkin, joten se tulee toimimaan myös tulevaisuudessa. Koko musiikkiharrastukseni ja yhtyetoimintani sekä sen johtaminen perustuu omaan henkilökohtaiseen mielenkiintoon ja pelottomuuteen kohdata haasteita. Tämän vuoksi olen havainnut sekä omassa että yhtyeen muiden jäsenten toiminnassa huomattavaa kehitystä.
Positiivinen asennoituminen auttaa myös epämielenkiintoisten aiheiden kohtaamisessa, kuten esimerkiksi kirja-esseiden kirjoittaminen. Positiivinen asennoituminen nimittäin muuttaa ajatuksen ”Minun on pakko lukea joku kirja” ajatukseen ”Tahdon oppia tänään jotain uutta”. Tämä on saanut minut työskentelemään näiden kirja-esseiden parissa huomattavia määriä.
Tahdon myös huomauttaa negatiivisen asenteen vaikutukset. Esimerkiksi entisen osuuskuntani Osuuskunta Kiintopisteen jäsenistä useilla tuntui olevan erittäin negatiivinen mielikuva omista ja muiden kykeneväisyyksistä sekä uusien haasteiden kohtaamisesta ja niistä oppimisesta. Tämä loi yhteisiin tapaamisiin jatkuvaa kinastelua ja turhaa hampaiden kiristelyä. Oikeanlaisella asennoitumisella haasteisiin niin yksilöt kuin ryhmätkin pystyvät toteuttamaan huimia saavutuksia.
Mielestäni Vincent Van Gogh tiivistää hyvän tavan suhtautua haasteisiin erinomaisesti:
”Jos kuulet sisäisen äänen, joka sanoo ’sinä et osaa maalata’, jatka kaikin mokomin maalaamista – ja pian se ääni vaikenee.” (Vincent Van Gogh) (s. 35)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)