Keep Calm and Carry On

Kirja: Karismakoodi
Kyhännyt: Eva Kihlström
Mielestäni käsittelee: Johtaminen ja yrittäjyys
Pointseja: 2


-----------------

Jokainen tunnistaa karismaattisen henkilön sellaisen nähdessään, muttei välttämättä osaa kertoa miksi tämä henkilö on karismaattinen. Henkilössä on jotain maagista, jotain voimaa, joka viehättää. Niin, henkilö on jopa viehättävä, ei välttämättä ulkonäkönsä vaan karismansa vuoksi. Mitä on tämä karisma ja mistä sitä voi ostaa?

Eva Kihlström esittelee teoksessaan Karismakoodi (alk. Karismakoden) karisman syntyvän useista pienistä tekijöistä. Monet näistä tuntuvat mainittuna itsestään selviltä, mutta silti ovat mielettömän tärkeitä. Karisma on aina myös tilanne- ja aika-sidonnaista, onhan karismaattisina pidetty esimerkiksi Elvis Presleyn, Marilyn Monroen ja Nelson Mandelan lisäksi myös sarjamurhaaja Charles Mansonia sekä Adolf Hitleriä. Karismaattiset ihmiset ovat sellaisia, joita ihmiset haluavat kuunnella ja joita ihmiset uskovat. Karisma on silti aina myös riippuvainen kuulijasta ja katsojasta - kukaan ei voi olla yksin karismaattinen, vaan karisma on aina jonkun toisen kokema piirre.

Hyvän karisman omaamisen hyödyt ovat ilmeiset. Karismaattiset johtajat yrityksissä sekä politiikassa saavat ihmisiä liikkeelle, karismaattiset musiikki- ja puhe-esiintyjät keräävät runsaasti yleisöä, karismaattiset ihmiset saavat myös baarissa helpommin seuraa. Karismaattinen ihminen menestyy.

Karisma syntyy Kihlströmin mukaan itseasiassa yksinkertaisista hyveinä pidetyistä luonteenpiirteistä. Henkilö, joka on ystävällinen on helposti lähestyttävä. Rehellisyys eli esimerkiksi lupaamiensa asioiden toteuttaminen synnyttää luottamusta. Sitä synnyttää myös omana itsenään oleminen, tekohymyn tunnistaa jo kaukaa ja se aiheuttaa varsinkin meissä suomalaisissa voimakkaita epäilyjä. Kun olet aidosti ja rehellisesti oma itsesi ja myönnät myös heikkoutesi, sinuun on helpompi samaistua. Yksi pahimmista tavoista epäonnistua on nostaa itsensä jalustalle ja esittää olevansa suurempi kuin onkaan. Sellaista ei kauaa katsota.

Oleellisessa osassa karisman luomisessa on myös sanaton viestintä. Ei ole kovin uskottavaa, kun puhuja kertoo tilanteen olevan hallinnassa, jos puhe takkuaa, kädet tärisevät ja katse vilkuilee hermostuneesti puolelta toiselle. Shakespeare sanookin tähän osuvasti "Kaikki ihmiset pitävät kahta puhetta - toista joka näkyy ja toista joka kuuluu." (Kihlströmin mukaan). Meille, tai minulle ainakin, on koulussa opetettu monesti kuinka kuuluisi esiintyä: kuuluvalla äänellä, selkä suorana ja omilla jaloilla, katsekontaktia ylläpitäen.  Nämä ovat hyviä perusasioita, mutta aiheessa voi mennä syvemmällekin.

Ota yleisö huomioon. Jos esimerkiksi luennoit uudesta hienosta tuotteesta, pidä huoli, että yleisöäsi kiinnostaa kertomasi. Aiheesi ja viestimistyylisi tulee olla sellainen, että yleisö viihtyy ja tahtoo kuulla lisää! Tarinat ovat yksi erinomainen keino.

Ole itsevarma, myös silloin kun et ole itsevarma. Annat aivan erilaisen kuvan itsestäsi kertoessasi haastattelussa avoimin silmin kuuluvalla äänellä hymyillen: "Olen todella epävarma itsestäni, enkä tiedä yhtään mitä teen." kuin jos ilmoitat saman tiedon epäröiden, huonoryhtisenä ja hiljaisella äänellä. Molemmat tavat tuovat perille rehellisesti saman viestin, mutta ensimmäisestä jää huomattavasti miellyttävämpi ja karismaattisempi mielikuva, jossa puhuja ei aivan tiedä mitä tekee, mutta silti tekee sitä itsevarmasti.

Päämäärätietoisuus on myös tehokas keino hyvän karisman luomiseen. Kuuluisasta skotlantilaisesta vapaustaistelijasta William Wallacesta ei tiedetä paljoa, osin koska hän oli vain ei-kukaan, mitättömän maanviljelijän toinen poika. Mutta Wallacella oli päämäärä: vapauttaa Skotlanti englantilaisten kurittavasta kourasta. Wallace oli tutkijoiden mukaan erittäin karismaattinen henkilö. Hän tiesi mitä halusi ja itsevarmasti tavoitteli sitä koko olemuksellaan. Hänen aito, rehellinen ja suoraselkäinen itsensä oli helposti ymmärrettävä ja hänen aattettaan oli siksi helppo tukea.

Näiden esimerkkien varjolla luon itselleni näkökulmaa. Tahdon olla oma itseni, rehellinen ja aito. Kun tiedän mitä haluan, tiedän mitä haluan. Voin siis rentoutua. Minun ei tarvitse eikä kannata esittää jotain mitä en ole tai pyrkiä johonkin mitä en oikeasti tahdo. Se ei vain yksinkertaisesti ole kenenkään kannalta järkevää. Tai... ainakaan minun kannaltani se ei ole järkevää. Iso-Britannian sotapropagandaa toistaen: Keep Calm and Carry on.

 Pyrin ulkoisella olemuksellani viestimään itsevarmuutta: haen hyvää ryhtiä, positiivisia ja eloisia ilmeitä, katsekontaktia ja toimivaa äänenkäyttöä.

Näillä pitäisi päästä aika pitkälle. Ei. Näillä pääsee aika pitkälle.